Kamerun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kamerunin tasavalta
République du Cameroun
Republic of Cameroon
Kamerunin lippu Kamerunin vaakuna
lippu vaakuna

Kamerunin sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Paul Biya

Pääkaupunki Yaoundé
3°52′N, 11°31′E

Muita kaupunkeja Douala (suurin kaupunki)

Pinta-ala
– yhteensä 475 440[1] km² (sijalla 52)
– josta sisävesiä 1,3 %

Väkiluku (2012) 20 129 878[1] (sijalla 57)
– väestötiheys 34 / km²
– väestönkasvu 2,028[1] % (2012)

Viralliset kielet ranska ja englanti

Valuutta CFA-frangi (XAF)

BKT (2013) sijalla 97
– yhteensä 53 160 miljoonaa USD[1]
– per asukas 2400 USD

HDI (2012) 0.495[2] (sijalla 150)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 19,7[1] %
– teollisuus 31,9[1] %
– palvelut 48,4[1] %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Ranskasta ja Isosta-Britanniasta

1. tammikuuta 1960 ja 1. lokakuuta 1961

Lyhenne CM

– ajoneuvot: CAM
– lentokoneet: TJ

Kansainvälinen
suuntanumero
+237

Motto Paix, Travail, Patrie - Peace, Work, Fatherland (Rauha, työ, isänmaa)

Kansallislaulu Chant de Ralliement

Kamerunin tasavalta on yhtenäisvaltio keskisessä ja läntisessä Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Nigeria lännessä, Tšad koillisessa, Keski-Afrikan tasavalta idässä sekä Päiväntasaajan Guinea, Gabon ja Kongon tasavalta etelässä. Kamerunilla on rannikkoa Guineanlahteen kuuluvalla Biafranlahdella. Maata kutsutaan ”Afrikaksi pienoiskoossa” sen geologian ja kulttuurin monimuotoisuuden vuoksi. Kamerunin luontoon kuuluu hiekkarantoja, autiomaata, vuoria, sademetsää ja savannia. Maan korkein kohta on Kamerunvuori lounaassa ja suurimmat kaupungit ovat Douala, Yaoundé ja Garoua. Kamerunissa asuu yli 200 eri etnistä ja kielellistä ryhmää. Maa tunnetaan ulkomailla hyvin musiikistaan, erityisesti makossasta ja bikutsista, ja menestyksekkäästä jalkapallomaajoukkueestaan. Kamerunin viralliset kielet ovat ranska ja englanti.

Kamerunin alueen varhaisiin asukkaisiin kuuluivat Sao-kulttuurin jäsenet Tšadjärven ympäristössä ja baka-metsästäjä-keräilijät kaakon sademetsissä. Portugalilaiset löytöretkeilijät saapuivat maan rannikolle 1400-luvulla ja antoivat alueelle nimeksi Rio dos Camarões (”rapujoki”), mistä nimi Kamerun on peräisin. Fulbesotilaat perustivat Adamawan emiraatin maan pohjoisosaan 1800-luvulla, ja useat etniset ryhmät perustivat maan länsi- ja luoteisosiin voimakkaita heimo- ja fon-kuntia. Kamerunista tuli Saksan siirtomaa vuonna 1884, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen alue jaettiin Ranskan ja Britannian kesken Kansainliiton mandaatiksi. Union des Populations du Cameroun -puolue ajoi Kamerunin itsenäisyyttä, mutta se kiellettiin 1950-luvulla. Se kävi sotaa ranskalaisia ja sitten kamerunilaisia joukkoja vastaan vuoteen 1971 asti. Vuonna 1960 Ranskan Kamerun itsenäistyi Kamerunin tasavallaksi presidentti Ahmadou Ahidjon johdossa. Brittiläisen Kamerunin eteläinen osa liittyi siihen seuraavana vuonna ja muodosti Kamerunin liittotasavallan. Maa nimettiin Kamerunin yhdistyneeksi tasavallaksi vuonna 1972 ja Kamerunin tasavallaksi vuonna 1984.

Muihin Afrikan maihin verrattuna Kamerun on poliittisesti ja sosiaalisesti vakaa. Vakaus on sallinut maatalouden, tieverkon, rautateiden ja suurten öljy- ja puuteollisuuksien kehittymisen. Monet kamerunilaiset elävät kuitenkin köyhyydessä omavaraisviljelijöinä. Valta on tiukasti presidentti Paul Biyan ja hänen Rassemblement démocratique du Peuple Camerounais -puolueensa käsissä, ja poliittinen korruptio on yleistä. Maan englanninkielinen osa on vieraantunut yhä enemmän hallituksesta, ja englanninkieliset poliitikot ovat vaatineet suurempaa desentralisaatiota tai jopa brittien aikoinaan hallitsemien alueiden eroa muusta Kamerunista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin historia
Joseph Merrick (kuvassa osallistumassa isubujen hautajaisiin vuonna 1845) oli jamaikalainen baptistilähetyssaarnaaja, joka perusti kirkon isubuille Kamerunin rannikolla.

Nykyisen Kamerunin alueella on ollut asutusta neoliittiselta kaudelta lähtien. Pisimpään maassa ovat yhtäjaksoisesti asuneet pygmit kuten bakat.[3] Sao-kulttuuri syntyi Tšadjärven ympärille noin vuonna 500 ja väistyi Kanemin ja sen seuraajavaltion Bornun tieltä. Länteen syntyi kuningaskuntia, fon-kuntia ja heimokuntia.

Portugalilaiset purjehtijat saapuivat Kamerunin rannikolle vuonna 1472. He havaitsivat Wouri-joessa runsaasti rapuja ja nimesivät sen niiden mukaan "rapujoeksi" (port. Rio dos Camarões), mistä myös nimi "Kamerun" on peräisin. Seuraavien vuosisatojen aikana eurooppalaiset alkoivat harjoittaa säännöllistä kauppaa rannikon asukkaiden kanssa ja kristityt lähetyssaarnaajat tunkeutuivat sisämaahan. 1800-luvun alussa Modibo Adama johti pohjoisessa fulbesotilaita jihadiin ei-islaminuskoisia ja osittain islaminuskoisia kansoja vastaan ja perusti Adamawan emiraatin. Alueelta fulbeja paenneet asukkaat saivat aikaan merkittävän muutoksen Kamerunin väestön rakenteessa.[4]

Saksan keisarikunta valtasi maan alueen siirtomaakseen (Saksan Kamerun) vuonna 1884 ja aloitti vakaan tunkeutumisen sisämaahan. Saksa aloitti hankkeita siirtomaansa infrastruktuurin parantamiseksi mutta käytti raakaa pakkotyöjärjestelmää.[5] Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, Kamerunista tuli Kansainliiton mandaatilla hallittava alue ja se jaettiin Ranskan Kameruniin ja brittiläiseen Kameruniin vuonna 1919. Ranskalaiset integroivat Kamerunin talouden huolellisesti emämaahansa[6] ja paransivat alueen infrastruktuuria investoinneilla, ammattityöläisillä ja jatkamalla pakkotyövoiman käyttöä.[5] Britit hallitsivat aluettaan naapurimaasta Nigeriasta. Brittien alueen asukkaat valittivat, että heistä oli tehty laiminlyöty "siirtomaan siirtomaa". Nigerialaisia siirtotyöläisiä muutti joukoittain brittiläisen Kamerunin eteläosiin, mikä lopetti pakkotyövoiman käytön mutta suututti alueen alkuperäiset asukkaat.[7] Kansainliiton mandaatit muutettiin Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoalueiksi vuonna 1946, ja itsenäisyydestä tuli Ranskan Kamerunissa keskeinen poliittinen kysymys.[6] Ranska kielsi radikaaleimman poliittisen puolueen Union des Populations du Camerounin (UPC) 13. heinäkuuta 1955. Kielto johti pitkään sissisotaan ja puolueen johtajan Ruben Um Nyobén salamurhaan.[8] Brittiläisessä Kamerunissa pohdittiin, pitäisikö alueen yhdistyä jälleen Ranskan Kameruniin vai liittyä Nigeriaan.

Ahmadou Ahidjo saapuu Washingtoniin heinäkuussa 1982.

1. tammikuuta 1960 Ranskan Kamerun itsenäistyi presidenttinään Ahmadou Ahidjo, ja 1. lokakuuta 1961 entinen brittiläinen Southern Cameroons yhdistyi naapuriinsa ja muodosti sen kanssa Kamerunin liittotasavallan. Ahidjo käytti edelleen käynnissä olevaa sotaa UPC:n kanssa ja pelkoja etnisestä konfliktista vahvistamaan presidentin valtaa, mitä hän jatkoi senkin jälkeen, kun UPC oli vaimennettu vuonna 1971.[8] Hänen puolueestaan Union Nationale Camerounaisesta tuli ainoa sallittu puolue 1. syyskuuta 1966 ja vuonna 1972 liittovaltiomalli lakkautettiin Yaoundésta johdetun Kamerunin yhdistyneen tasavallan tieltä.[9] Ahidjo noudatti suunnitelluksi liberalismiksi kutsuttua talouspolitiikkaa asettaen rahakasvien viljelyn ja öljyntuotannon etusijalle. Hallinto käytti öljystä saatuja varoja muodostamaan kansallisen rahavarannon, maksamaan viljelijöille ja rahoittamaan tärkeitä kehityshankkeita; monet aloitteet kuitenkin epäonnistuivat, kun Ahidjo nimitti epäpäteviä liittolaisiaan ohjaamaan niiden toteutusta.[10]

Ahidjo lähti virastaan 4. marraskuuta 1982 ja jätti valta-asemansa perustuslain mukaiselle seuraajalleen Paul Biyalle. Ahidjo kuitenkin hallitsi edelleen puoluettaan ja yritti johtaa maata kulissien takaa, kunnes Biya ja hänen liittolaisensa pakottivat Ahidjon eroamaan. Biya aloitti hallituskautensa siirtymällä demokraattisempaa hallintomallia kohti, mutta epäonnistunut vallankaappausyritys ajoi hänet lähemmäs edeltäjänsä johtamistapaa.[11] Talouskriisi iski maahan 1980-luvun puolivälissä ja kesti 1990-luvun loppuun saakka kansainvälisen talouskehityksen, kuivuuden, öljyn hinnan laskun ja vuosia kestäneen korruption ja huonon hallinnon vuosi. Kamerun haki kansainvälistä apua, leikkasi valtion kuluja ja yksityisti teollisuuttaan. Kun monipuoluejärjestelmä sallittiin jälleen joulukuussa 1990, englanninkieliset painostusryhmät alkoivat vaatia suurempaa autonomiaa ja jotkut myös eroa Kamerunista Ambazonian tasavallaksi.[12] Helmikuussa 2008 Kamerunissa koettiin pahimmat väkivaltaisuudet 15 vuoteen, kun liikennelaitoksen lakko Doualassa kasvoi väkivaltaisiksi mielenosoituksiksi 31 kunnassa.[13][14]

Biya valittiin toiselle kaudelle vuonna 2011.[1]

Politiikka ja hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin politiikka
Presidentti Paul Biya ja Yhdysvaltojen suurlähettiläs R. Niels Marquardt 16. helmikuuta 2006.

Kamerunin presidentillä on laajat, yksipuoliset valtaoikeudet luoda politiikkaa, hallinnoida valtion virastoja, komentaa armeijaa, neuvotella ja ratifioida sopimuksia sekä julistaa hätätila.[15] Presidentti nimittää hallituksen virkamiehet kaikille tasoille, pääministeristä (hallituksen virallinen pää) maakuntien kuvernööreihin, departementtien johtajiin ja kaupunginvaltuustojen jäseniin suurissa kaupungeissa. Presidentti valitaan vaaleilla seitsemän vuoden välein. Pienemmissä kunnissa asukkaat valitsevat pormestarit ja valtuutetut.

Korruptio on yleistä hallinnon kaikilla tasoilla. Vuonna 1997 Kamerun perusti korruption vastaisia toimistoja 29 ministeriöön, mutta vain 25 prosenttia niistä aloitti toimintansa,[16] ja vuonna 2007 Kamerun oli Transparency Internationalin korruptioluettelossa sijalla 138 yhteensä 163 tutkitusta valtiosta.[17] 18. tammikuuta 2006 Biya aloitti korruptionvastaisen kampanjan National Anti-Corruption Observatoryn ohjauksessa.[16]

Päällikön patsas Banassa Ouestin maakunnassa kertoo perinteisten johtajien arvovallasta. Kamerunin hallitus tunnustaa perinteisten viranomaisten vallan, kunhan heidän päätöksensä eivät ole ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa.

Kamerunin lakijärjestelmä perustuu suureksi osaksi Ranskan siviililainsäädäntöön, mutta siinä on vaikutteita myös tapaoikeudesta.[1] Vaikka tuomioistuimet ovat nimellisesti itsenäisiä, ne ovat toimeenpanevan oikeusministeriön hallinnassa.[18] Presidentti nimittää tuomarit kaikille tasoille. Tuomiovalta on jaettu virallisesti tribunaaleihin, vetoomustuomioistuimeen ja korkeimpaan oikeuteen. Kansalliskokous valitsee yhdeksänjäsenisen Haute Cour de justicen jäsenet: se tuomitsee hallinnon keskeisiä jäseniä, jos heitä syytetään maanpetturuudesta tai kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta.

Ihmisoikeusjärjestöt syyttävät Kamerunin poliisia ja armeijaa rikosepäiltyjen, etnisten vähemmistöjen ja seksuaalivähemmistöjen jäsenten sekä poliittisten aktivistien kaltoin kohtelusta ja jopa kidutuksesta.[19] Vankilat ovat liian täynnä, eikä niissä ole juuri saatavilla riittävästi ruokaa tai lääkäripalveluita.[20][21] Perinteisten päälliköiden pohjoisessa pitämiä vankiloita syytetään poliittisten vastustajien vangitsemisesta hallituksen pyynnöstä.[22] 2000-luvun alusta lähtien yhä useammat poliisit ja santarmit ovat kuitenkin joutuneet syytteeseen sopimattomasta käytöksestä.[21]

Lainsäädäntövaltaa käyttää Kamerunin kansalliskokous. Elin koostuu 180 edustajasta, jotka valitaan viisivuotiskausiksi ja jotka kokoontuvat kolme kertaa vuodessa. Lait hyväksytään enemmistöäänestyksissä. Kokous on harvoin muuttanut tai estänyt presidentin ehdottamia lakeja.[18] Vuoden 1996 perustuslaki määräsi perustettavaksi parlamenttiin ylähuoneen, satajäsenisen senaatin, mutta se toteuteeiin vasta 2013.[1] Hallitus tunnustaa perinteisten päälliköiden, fonien ja lamidojen vallan paikallishallinnossa ja kiistojen ratkaisemisessa, kunhan heidän päätöksensä eivät ole ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa.[23]

Presidentti Paul Biyan Rassemblement démocratique du Peuple Camerounais -puolue (RDPC) oli ainoa sallittu poliittinen puolue joulukuuhun 1990 saakka. Sen jälkeen maahan on syntynyt lukuisia etnisiä ja alueellisia poliittisia ryhmittymiä. Tärkein oppositiopuolue on Social Democratic Front (SDF), joka toimii pääosin maan englanninkielisellä alueella ja jota johtaa John Fru Ndi.[24] Biya ja hänen puolueensa ovat vaaleissa pitäneet hallussaan presidenttiyden ja kansalliskokouksen, mutta kilpailijat ovat tuominneet vaalit epäreiluiksi.[12] Ihmisoikeusjärjestöt väittävät, että hallitus sortaa oppositioryhmiä estämällä mielenosoituksia, häiritsemällä kokoontumisia ja pidättämällä oppositiojohtajia sekä journalisteja.[25][22] Freedom Housen mukaan Kamerun "ei ole vapaa" poliittisten ja kansalaisten oikeuksien suhteen.[26] Kamerunin edelliset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2013.[1]

Kamerun kuuluu sekä Kansainyhteisöon että La Francophoniehen. Sen ulkopolitiikka noudattaa tarkasti tärkeimmän liittolaisen Ranskan politiikkaa.[27] Kamerun luottaa vahvasti Ranskaan puolustuksessaan,[18] vaikka asevoimien budjetti onkin suuri muihin hallinnon aloihin verrattuna.[28] Biya on riidellyt Nigerian hallituksen kanssa Bakassin niemimaan hallinnasta ja Gabonin presidentin El Hadj Omar Bongon kanssa henkilökohtaisista syistä.[24] Sisällissota on kuitenkin kansalliselle turvallisuudelle suurempi uhka, sillä kristittyjen ja muslimien sekä englannin- ja ranskankielisten väliset jännitteet ovat suuret.[29]

Koulutus ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen lääkäri mainostaa palvelujaan Tatumissa Nord-Ouestin maakunnassa. Tämäntyyppiset parantajat ovat suosittuja vaihtoehtoja tavallisille lääkäreille.

Suurin osa lapsista pääsee ilmaisiin valtion ylläpitämiin kouluihin tai tuettuihin yksityisiin ja uskonnollisiin oppilaitoksiin.[30] Kamerunin koulutusjärjestelmä on sekoitus brittiläisiä ja ranskalaisia malleja,[31] ja suurin osa opetuksesta annetaan englannin tai ranskan kielellä.[32] Kamerunissa on yksi Afrikan korkeimmista koulunkäyntiasteista.[30] Tytöt eivät käy koulua yhtä säännöllisesti kun pojat kulttuurillisten asenteiden, kodin velvollisuuksien, varhaisten avioliittojen ja raskauksien sekä seksuaalisen häirinnän vuoksi. Vaikka koulunkäyntiaste on korkeampi etelässä,[30] siellä työskentelee suhteettoman paljon opettajia, ja pohjoisen kouluilla on krooninen henkilökuntapula.[21]

Korkeampaa koulutusta antaa kuusi valtion hallinnoimaa yliopistoa. Lukuvuotena 1998–1999 niissä oli yli 60 000 opiskelijaa. Dekaanien, rehtoreiden ja valtion ministeriöiden edustajien neuvosto hallinnoi kouluja apulaiskanslerin johtamana. Valtion rahoitus yliopistoille on vähäistä, ja opiskelijoiden rekisteröinnit muodostavat nimellisesti 25 prosenttia korkeakoulutuksen budjetista. Opiskelijat ovat kuitenkin taistelleet näitä maksuja vastaan siitä lähtien, kun ne otettiin käyttöön vuonna 1993. Yliopistot ovat vastustaneet valikoivampaa pääsykoepolitiikkaa yrittäessään kasvattaa opiskelijamaksujen tuomia tuloja, ja opiskelijoiden määrä on nykyään huomattavasti suurempi kuin 5 000 henkeä, joita yliopistot alun perin rakennettiin kouluttamaan. Samaten palkkojen leikkaukset vuonna 1993 ovat tehneet pätevien työntekijöiden löytämisen ja pitämisen tiedekunnille vaikeiksi.[33]

Vuodesta 1990 lähtien yksityisiä instituutioita on syntynyt viiteen maakuntaan. Näissä kouluissa kerätyt maksut ovat viisi tai kymmenen kertaa suurempia kuin valtion kouluissa. Ne tarjoavat kuitenkin lyhyitä koulutusohjelmia esimerkiksi kirjanpidossa, johtamisessa, journalismissa ja internetteknologiassa, joten ne ovat opiskelijoiden keskuudessa suosittuja. Monet näistä kouluista eivät saavuta valtion infrastruktuurille ja tiedekunnille asettamia standardeja, ja niiden täytyy toimia luvatta.[33]

Terveydenhoidon taso on Kamerunissa yleisesti huono.[34] Suurten kaupunkien ulkopuolella tilat ovat usein likaisia ja huonosti varustettuja.[35] Endeemisiin tauteihinselvennä kuuluvat denguekuume, filariaasi, leishmaniaasi, malaria, aivokalvontulehdus, skistosomiaasi ja unitauti.[36] HIVin/AIDSin levinneisyysasteeksi arvioidaan 5,4 prosenttia 15–49-vuotiaiden keskuudessa,[37] mutta vahva stigma tautia vastaan on pitänyt raportoitujen tapausten määrän keinotekoisen matalana.[34] Perinteiset parantajat ovat suosittu vaihtoehto länsimaiselle lääketieteelle.[38]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamerun on jaettu kymmeneen maakuntaan.

Kamerunin perustuslaki jakaa maan kymmeneen puoliautonomiseen alueeseen, joita jokaista hallinnoi vaaleilla valittu aluevaltuusto. Käytännössä Kamerun kuitenkin noudattaa yhä järjestelmää, jota käytettiin ennen uuden perustuslain vahvistamista vuonna 1996. Maa on jaettu kymmeneen maakuntaan tai provinssiin, joita jokaista hallinnoi presidentin nimittämä kuvernööri. Kuvernöörien tehtävänä on touteuttaa presidentin tahto, raportoida maakuntien olosuhteista ja tunnelmista, hallinnoida virkamiehistöä, pitää yllä rauhaa ja valvoa pienempien hallintoalueiden johtajia. Kuvernööreillä on laajat valtaoikeudet: he voivat määrätä propagandan käytöstä alueellaan ja kutsua hätiin armeijan, santarmit tai poliisin.[39] Maakunnat on jaettu 58 departementtiin. Niitä johtavat presidentin nimittämät prefektit, jotka toimittavat kuvernöörien tehtäviä pienemmässä mittakaavassa. Departementit on edelleen jaettu arrondissementteihin, joita johtavat alaprefektit. Piirikunnat, joita hallinnoi piirikunnanjohtaja (ransk. chef de district), ovat pienimpiä alueellisia yksiköitä. Niitä on suurissa arrondissementeissa ja vaikeakulkuisilla alueilla.

Kolme pohjoisinta maakuntaa ovat Extrême-Nord, Nord ja Adamaoua. Heti niiden eteläpuolella sijaitsevat Centren ja Estin maakunnat. Sud rajoittuu Guineanlahteen ja maan etelärajaan. Kamerunin länsiosa on jaettu neljään pienempään maakuntaan: Littoral ja Sud-Ouest ovat rannikolla ja Nord-Ouest sekä Ouest taas läntisillä ruohomailla. Nord-Ouestin ja Sud-Ouestin maakunnat kuuluivat aikoinaan brittiläiseen Kameruniin, muut olivat osa Ranskan Kamerunia.

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin maantiede
Vulkaaniset muodostumat täplittävät maisemaa Rhumsikissa Extrême-Nordin maakunnassa.

475 442 neliökilometrin suuruisena Kamerun on maailman 53. suurin valtio.[40] Se on suunnilleen samankokoinen kuin Papua-Uusi-Guinea ja hieman suurempi kuin Kalifornian osavaltio Yhdysvalloissa.[41][1] Maa sijaitsee Keski- ja Länsi-Afrikassa Biafranlahdella, joka kuuluu Guineanlahteen ja Atlantin valtamereen. Matkailukirjallisuudessa Kamerunia kuvataan ”Afrikaksi pienoiskoossa”, sillä maan alueella on kaikkia maanosan ilmastoja ja kasvillisuusalueita: rannikkoa, autiomaata, vuoristoa, sademetsää ja savannia.[42] Kamerunin naapurivaltiot ovat Nigeria lännessä, Tšad koillisessa, Keski-Afrikan tasavalta idässä sekä Päiväntasaajan Guinea, Gabon ja Kongon tasavalta etelässä.

Kamerun jaetaan viiteen merkittävään maantieteelliseen alueeseen, joita erottavat toisistaan fysikaaliset ja ilmastolliset piirteet sekä kasvillisuus. Rannikon tasanko ulottuu 15–150 kilometriä sisämaahan Guineanlahdelta[43] ja se on keskimäärin 90 metrin korkeudella merenpinnasta.[44] Alueen ilmasto on erittäin kuuma ja kostea lyhyine kuivine kausineen, se on tiheän metsän peittämä ja siellä sijaitsee joitakin maailman kosteimmista paikkakunnista.[45][46] Etelä-Kamerunin tasanko nousee rannikkotasangolta keskimäärin 650 metrin korkeudelle.[47] Aluetta hallitsee päiväntasaajan sademetsä, vaikka vaihtelu kuivan ja kostean kauden välillä tekeekin siitä vähemmän kostean kuin rannikko on.

Epäsäännöllinen vuorten, kukkuloiden ja tasankojen ketju, joka tunnetaan Kamerunin vuorijonona, ulottuu rannikon Kamerunvuorelta melkein Tšadjärvelle saakka Kamerunin pohjoiskärjessä – Kamerunvuori on 4 095 metrin korkuisena maan korkein huippu.[48] Alueella on lauha ilmasto, erityisesti Läntisellä ylätasangolla, vaikka sademäärät ovatkin suuria. Sen maaperä kuuluu Kamerunin hedelmällisimpiin etenkin tuliperäisen Kamerunvuoren ympäristössä.[49] Tuliperäisyys on luonut alueelle kraatterijärviä. Yksi niistä, Nyosjärvi, sylkäisi 21. elokuuta 1986 ilmaan hiilidioksidia surmaten 1 700–2 000 henkeä.[50]

Eteläinen tasanko nousee pohjoisessa ruohoiselle ja karulle Adamaouan tasangolle. Se ulottuu läntisiltä vuorilta itään ja muodostaa esteen maan pohjois- ja eteläosien välille. Se on keskimäärin 1 100 metrin korkeudella[47] ja sen lämpötilat vaihtelevat 22 ja 25 celsiusasteen välillä; sademäärät ovat suuria.[51] Pohjoinen alamaa-alue ulottuu Adamaouan reunalta Tšadjärvelle keskimäärin 300–350 metrin korkeudella.[49] Sille luonteenomainen kasvillisuus on savannin pensaikkoa ja ruohoa. Alue on kuiva, sateet ovat harvinaisia ja lämpötilat korkeita.

Kamerunissa on neljä valuma-aluetta. Etelässä tärkeimmät joet ovat Ntem, Nyong, Sanaga ja Wouri. Ne virtaavat lounaaseen tai länteen suoraan Guineanlahteen. Dja ja Kadéï laskevat kaakkoon Kongoon. Pohjois-Kamerunissa Benue virtaa pohjoiseen ja länteen laskien Nigeriin. Logone virtaa vuorostaan pohjoiseen Tšadjärveen, jonka Kamerun jakaa kolmen naapurivaltionsa kanssa.

Talous ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin talous
Kalastus on merkittävä elinkeino Kamerunissa. Tämä rapu saatiin kiinni Limbessä vuonna 2007.

Kamerunin ostovoimapariteetilla korjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2005 arviolta 2 421 dollaria.[52] Luku kuului Saharan eteläpuolisen Afrikan kymmenen suurimman joukkoon.[53] Kamerun vie tuotteita etenkin Ranskaan, Italiaan, Etelä-Koreaan, Espanjaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.[1] Kamerun kuuluu Keski-Afrikan valtioiden keskuspankkiin (jonka hallitseva talous se on)[53] ja Keski-Afrikan talous- ja tulliunioniin (UDEAC). Sen rahayksikkö on CFA-frangi. Byrokratia, korkeat verot ja endeeminen korruptio ovat haitanneet yksityisen sektorin kasvua maassa.[54] Työttömyyden arvioitiin olevan 30 prosenttia vuonna 2001, ja vuonna 2000 noin 48 prosenttia väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella.[1] 1980-luvun lopulta lähtien Kamerun on noudattanut Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston ajamaa politiikkaa köyhyyden vähentämiseksi, teollisuuden yksityistämiseksi ja talouskasvun lisäämiseksi.[18] Matkailu on kasvava ala erityisesti rannikkoalueella, Kamerunvuoren ympäristössä ja pohjoisessa.[55]

Kamerunin luonnonvarat sopivat paremmin maa- ja metsätalouden kuin teollisuuden tarpeisiin. Noin 70 prosenttia väestöstä viljelee maata, ja maatalous muodosti arviolta 45,2 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2006.[1] Suurin osa maataloudesta on paikallista omavaraisviljelyä yksinkertaisia työvälineitä käyttäen. Viljelijät myyvät ylijäämänsä ja joillain on erillisiä peltoja kauppaa varten. Kaupungit ovat ruokahuoltonsa kannalta erityisen riippuvaisia talonpojista.[56] Maaperä ja ilmasto ovat rannikolla rohkaisseet viljelemään kaupallisesti banaaneja, kaakaota, öljypalmuja, kumia ja teetä. Sisämaassa Etelä-Kamerunin tasangolla rahakasveihin lukeutuvat kahvi, sokeri ja tupakka. Kahvi on merkittävä rahakasvi läntisillä ylämailla, ja pohjoisessa luonnonolot suosivat puuvillan, pähkinöiden ja riisin viljelyä. Riippuvuus maataloustuotteiden viennistä on tehnyt Kamerunin talouden haavoittuvaiseksi niiden hintojen vaihteluille.[1]

Fulbepaimen ajaa karjaansa Pohjois-Kamerunissa.

Karjaa kasvatetaan koko maassa. Kalastuksesta elantonsa saa noin 5 000 henkeä, ja mereneläviä pyydystetään vuosittain 20 000 tonnia.[57] Bushmeat-lihaa, joka oli pitkään keskeinen ruokatavara maaseudun kamerunilaisille, pidetään nykyään herkkuna maan kaupungeissa. Bushmeat-kauppa on Kamerunin eläimistölle nyt merkittävämpi uhka kuin metsien tuhoutuminen.[58]

Eteläisessä sademetsässä on laajat puuvarat, ja sen arvioidaan peittävän 37 prosenttia Kamerunin pinta-alasta.[59] Monille metsän alueille on kuitenkin vaikea päästä. Puiden kaato, jota hoitavat suureksi osaksi ulkomaiset yritykset, tuottaa valtiolle 60 miljoonaa dollaria vuodessa, ja lait säätelevät puun turvallista ja kestävää käyttöä. Käytännössä ala on kuitenkin yksi Kamerunin vähiten säädellyistä.[60][61]

Taksi yrittää ohittaa tukkirekkaa Abong-Mbangin ja Lomién välisellä tiellä Estin maakunnassa.

Tehdasteollisuus muodosti arvoilta 16,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta vuonna 2006.[1] Yli 75 prosenttia Kamerunin teollisuudesta sijaitsee Doualassa ja Bonabérissa.[62] Kamerunissa on huomattavat mineraalivarat, mutta niitä ei laajamittaisesti hyödynnetä.[18] Öljyntuotanto on laskenut vuodesta 1985 lähtien, mutta se on edelleen niin merkittävä teollisuudenala, että öljyn hinnan laskulla on merkittävä vaikutus maan talouteen.[63][1] Kosket ja vesiputoukset katkovat eteläisiä jokia, mutta niissä on mahdollisuus hyödyntää vesivoimaa ja ne tuottavat suurimman osan Kamerunin energiasta.[64] Sanaga-joella on suurin vesivoimala, joka sijaitsee Edéassa.[65] Loppu Kamerunin energiantarpeesta tuotetaan öljyvoimaloissa. Suuressa osassa maata ei ole luotettavaa sähköverkkoa.[66]

Liikenne on Kamerunissa usein vaikeaa. Tiet ovat huonossa kunnossa[67] ja alttiina myrskyille, sillä vain kymmenen prosenttia tiestöstä on päällystetty.[1] Tiesuluilla ei usein ole juuri muuta tarkoitusta kuin sallia poliisien ja santarmien kerätä lahjuksia tienkäyttäjiltä.[68] Maantierosvous on pitkään haitannut liikennettä maan itä- ja länsirajoilla, ja vuodesta 2005 lähtien ongelma on pahentunut idässä, kun Keski-Afrikan tasavallan tilanne on muuttunut epävakaammaksi.[69] Rautatie, jonka liikennettä hoitaa Camrail, kulkee Kumbasta lännessä Bélaboon idässä ja Ngaoundéréen pohjoisessa. Doualassa ja Garouassa on kansainvälinen lentokenttä ja Yaoundéssa niitä pienempi kenttä. Wouri-joen murtovesialue toimii satamana Doualalle, maan tärkeimmälle satamakaupungille. Pohjoisessa Bénoué-joki on kausittain kulkukelpoinen Garouasta Nigerian puolelle.

Vaikka lehdistönvapaus on lisääntynyt 2000-luvun alusta, lehdistö on korruptoitunutta ja seuraa poliittisten ja muiden ryhmien intressejä.[70] Sanomalehdet harjoittavat rutiininomaisesti itsesensuuria välttääkseen hallituksen kostotoimet.[21] Tärkeimmät radio- ja televisioasemat ovat valtion omistuksessa[71] ja muu tietoliikenne, kuten puhelin- ja lennätinliikenne, suureksi osaksi hallituksen valvonnassa.[72] Matkapuhelinoperaattorit ja internetin palveluntarjoajat ovat kuitenkin lisääntyneet dramaattisesti 2000-luvun alusta lähtien,[73] eikä niiden toimintaa juuri säädellä.[22]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin väestö
Tikar-kansojen jäsenet, kuten tämä perhe, asuvat Nord-Ouestin maakunnassa.

Vuoden 2005 arvion mukaan Kamerunin väkiluku oli 17 795 000.[74] Maan väestö on nuorta: arviolta 41,2 prosenttia on alle 15-vuotiaita ja 96,7 prosenttia alle 65-vuotiaita. Syntyvyyden arvioidaan olevan 33,89 syntymää tuhatta henkeä kohden, ja kuolleisuusaste on 13,47.[1] Elinajanodote on 51,16 vuotta (50,98 vuotta miehille ja 51,34 vuotta naisille).[1]

Kamerunin maaseudulla ja kaupungeissa asuu lähes yhtä paljon ihmisiä.[75] Väestötiheys on suurin isoissa kaupungeissa, läntisillä ylämailla ja koillisella tasangolla.[76] Douala, Yaoundé ja Garoua ovat suurimmat kaupungit. Niistä poiketen Adamaouan tasanko, kaakkoinen Bénouén syvänkö ja suurin osa Etelä-Kamerunin tasangosta ovat harvaan asuttuja.[77] Väestöä ylikansoitetuilta läntisiltä ylämailta ja maan kehittymättömästä pohjoisosasta muuttaa rannikon plantaasialueille ja kaupunkikeskuksiin työn perässä.[78] Pienempää muuttoliikettä tapahtuu, kun työläiset etsivät töitä etelän ja idän sahoilta ja plantaaseilta.[79] Vaikka sukupuolten välinen suhde on kansallisesti suhteellisen tasainen, muuttajat ovat pääasiassa miehiä, minkä vuoksi joillakin alueilla suhdeluku on vääristynyt.[80]

Kamerunissa solmitaan sekä yksi- että moniavioisia avioliittoja, ja keskimääräinen kamerunilainen perhe on suuri ja laajennettu.[81] Pohjoisessa naiset hoitavat kotia ja miehet paimentavat karjaa tai työskentelevät maanviljelijöinä. Etelässä naiset kasvattavat perheen ruoan ja miehet toimittavat lihan tai viljelevät rahasta. Kamerunin yhteiskuntaa hallitsevat miehet, ja väkivalta ja syrjintä naisia kohtaan on yleistä.[82][21][22] Murrosiän alkaessa arviolta 26 prosentille tytöistä tehdään rintojen silitys, jossa heidän rintojaan lyödään tai hierotaan kuumennetuilla esineillä niiden kehityksen estämiseksi. Tavan tarkoituksena on estää tyttöjä tulemasta seksuaalisesti aktiivisiksi liian varhain ja suojella heitä seksuaaliselta väkivallalta.[83] Naisten sukupuolielinten silpomista harjoitetaan osissa Extrême-Nordin ja Sud-Ouestin maakuntia.[20]

Musgumien kodit Extrême-Nordin maakunnassa on rakennettu maasta ja ruohosta.

Arviot Kamerunin etnisten ryhmien ja kieliryhmien määrästä vaihtelevat 230:n ja 282:n välillä.[84][85] Adamaouan tasanko jakaa nämä ryhmät suurpiirteisesti pohjoisiin ja eteläisiin. Pohjoiset kansat ovat sudanilaisia, jotka asuvat maan keskiosan ylämailla ja pohjoisilla alangoilla, ja fulaneita, jotka ovat levittäytyneet ympäri pohjoista Kamerunia. Pieni määrä shuwa-arabeja asuu lähellä Tšadjärveä. Eteläisessä Kamerunissa elää bantu- ja puolibantukielten puhujia. Bantukielten puhujat asuvat rannikon ja päiväntasaajan alueilla, puolibantut taas läntisillä ruohomailla. Noin 5 000 pygmiä vaeltaa rannikon ja kaakon sademetsissä tai asuu pienissä tienvarsikylissä.[86] Sota Keski-Afrikan tasavallassa on ajanut yli 20 000 pakolaista Kamerunin Adamaouan ja Estin maakuntien alueille vuodesta 2002 lähtien,[87] ja keskiafrikkalaisten rosvojen tekemät Kamerunin kansalaisten sieppaukset ovat lisääntyneet vuodesta 2005 saakka.[69] Nigerialaiset, erityisesti igbot, muodostavat ulkomaalaisten suurimman ryhmän.[88]

Kamerun on uskonnollisesti monimuotoinen ja uskonnonvapauden tilanne maassa on hyvä.[21] Pohjoiset kansat ovat pääosin muslimeita, vaikka jotkin ryhmät ovatkin säilyttäneet alkuperäisen animistisen uskontonsa, ja fulanit kutsuvat heitä nimellä kirdi ("pakanat"). Yhdysvaltain ulkoministeriö väittää, että jotkut muslimit syrjivät pohjoisessa kristittyjä ja perinteisten uskontojen harjoittajia.[21] Eteläiset kansat ovat pääosin kristittyjä tai animisteja tai harjoittavat niiden synkretististä yhdistelmää. Kamerunilaiset uskovat laajalti noituuteen, ja hallitus on kieltänyt sen harjoittamisen.[89] Noidiksi epäillyt joutuvat usein joukkoväkivallan kohteeksi.[21]

Siirtomaakauden aikana maahan tuodut eurooppalaiset kielet ovat saaneet aikaan kielellisen jaon Sud-Ouestin ja Nord-Ouestin maakunnissa asuvan englantia puhuvan viidesosan ja muun Kamerunin ranskankielisen väestön välille.[90] Sekä englanti että ranska ovat virallisia kieliä. Kamerunin pidgin-englanti on yleisin lingua franca Britannian aiemmin hallinnoimilla alueilla.[91] Englannin, ranskan ja pidginin sekoitus, jota kutsutaan nimellä camfranglais, on tullut suosituksi kaupungeissa 1970-luvun puolivälistä lähtien.[92]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kamerunin kulttuuri
Baka-tanssijat tervehtivät vierailijoita Estin maakunnassa.
Juhlapäivät
Päivämäärä Nimi
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä
11. helmikuuta Kansallinen nuorisopäivä
1. toukokuuta Työn päivä
20. toukokuuta Kansallispäivä
15. elokuuta Marian taivaaseenottaminen
1. lokakuuta Yhdistymisen päivä
25. joulukuuta Joulu

Kaikilla Kamerunin etnisillä ryhmillä on oma ainutlaatuinen kultturinsa. Tyypillisiin juhlatapahtumiin kuuluvat syntymä, kuolema, kylvö, sadonkorjuu ja uskonnolliset rituaalit. Seitsemää juhlapäivää vietetään vuoden aikana kansallisesti, ja siirtyviin juhliin lukeutuvat kristityt pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai, toinen pääsiäispäivä ja helatorstai sekä islamilaiset Id al-Fitr, Id al-Adha ja Id milad nnabi.

Musiikki ja tanssi ovat keskeinen osa kamerunilaisia seremonioita, festivaaleja, sosiaalisia kokoontumisia ja tarinankerrontaa.[93] Perinteisissä tansseissa on pitkälle kehitetty koreografia, ja niissä miehet ja naiset on erotettu toisistaan tai toisen sukupuolen osallistuminen tanssiin kielletty.[94] Tanssien tarkoitus vaihtelee puhtaasta viihteesta uskonnolliseen tanssiin.[95] Perinteisesti musiikkia on luotu oraalisesti. Tyypillisessä esityksessä laulajakuoro säestää solistia.[96] Lauluun liittyvä musiikki voi syntyä hyvinkin yksinkertaisesti, kuten taputtamalla käsiä tai polkemalla jalkoja,[97] mutta perinteisiin soittimiin kuuluvat tanssijoiden käyttämät kellot, palikat, rummut ja tamat, huilut, sarvet, helistimet, guirot, kielisoittimet, pillit ja ksylofonit; soittimien tarkka yhdistelmä ja käyttö vaihtelee etniseltä ryhmältä ja alueelta toiselle. Jotkut esiintyjät esittävät itsenäisesti kokonaisia lauluja harpun tyyppisen soittimen säestyksellä.[96][98]

Kamerunin populaarimusiikkiin kuuluvat rannikon ambasse bey, bassojen assiko, bangangtien mangambeu ja bamilekien tsamassi.[99] Nigerian musiikki on vaikuttanut englanninkielisiin kamerunilaisiin artisteihin, ja Prince Nico Mbargan highlife-hitti Sweet Mother on historian eniten myynyt afrikkalainen äänite.[100] Kaksi suosituinta tyyliä ovat makossa and bikutsi. Makossa kehittyi Doualassa ja sekoittaa kansanmusiikkia, highlifea, soulia ja soukousta. Manu Dibangon, Francis Bebeyn, Moni Bilén ja Petit-Pays'n tyyppiset esiintyjät tekivät lajityypistä suositun koko maailmassa 1970- ja 1980-luvuilla. Bikutsi sai puolestaan alkunsa ewondojen sotamusiikkina. Anne-Marie Nzién kaltaiset artistit kehittivät siitä suosittua tanssimusiikkia 1940-luvulta alkaen ja muut, kuten Mama Ohandja ja Les Têtes Brulées, popularisoivat tyylin kansainvälisesti 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.[101]

Keittiö vaihtelee alueelta toiselle, mutta koko maassa on yleistä nauttia yksi yhden ruokalajin suuri päivällinen. Tyypillinen ruokalaji perustuu taaroon, maissiin, maniokkiin, hirssiin, keittobanaaneihin, riisiin tai jamssiin, jota jauhetaan usein taikinamaiseksi fufuksi (couscous). Sitä tarjotaan vihanneksista, pähkinöistä, palmuöljystä tai muista aineksista valmistetun kastikkeen, keiton tai padan kanssa.[102] Liha ja kala ovat suosittuja mutta kalliita lisäkkeitä.[103] Annokset ovat usein suhteellisen kuumia ja maustettu suolalla, punapippurilla ja Maggilla.[104] Vesi, palmuviini ja hirssiolut ovat perinteisiä ruokajuomia, vaikka olut, limonadi ja viini ovatkin kasvattaneet suosiotaan.[105] Ruokailuvälineet ovat yleisiä, mutta perinteisesti ruokaa käsitellään oikealla kädellä. Aamiainen koostuu ruoanjäämistä tai leivästä ja hedelmistä kahvin tai teen kanssa. Välipalat ovat suosittuja, erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa niitä voi ostaa katukauppiailta.

Nainen kutoo koria Ossajärven lähellä Littoralin maakunnassa. Kamerunilaiset harjoittavat samantyyppisiä käsitöitä koko maassa.

Perinteisiä taide- ja käsityömuotoja harjoitetaan koko maassa kaupallisia, uskonnollisia ja koristetarkoituksia varten. Puukaiverrukset ja -veistokset ovat erityisen yleisiä.[106] Läntisten ylämaiden laadukas savi soveltuu keramiikan valmistukseen.[95] Muihin käsityölajeihin kuuluvat korinpunonta, helmet, messinki- ja pronssiesineiden valmistus, kalebassien kaivertaminen ja maalaus, kirjailu sekä nahkatyöt. Perinteiset talot valmisestaan paikallisesti saatavilla olevista materiaaleista, ja ne vaihtelevat paimentolaisten mbororojen väliaikaisista puista ja lehdistä kyhätyistä suojista eteläisten kansojen suorakulmiomaisiin, mudasta ja oljista rakennettuihin asuntoihin. Sementin ja pellin tyyppisistä aineista valmistetut asumukset yleistyvät jatkuvasti.[107]

Kamerun pelaa Saksaa vastaan Leipzigin Zentralstadionilla 27. huhtikuuta 2003.

Kamerunin kirjallisuus ja elokuva ovat käsitelleet sekä eurooppalaisia että afrikkalaisia teemoja. Siirtomaakauden kirjailijat kuten Louis-Marie Pouka ja Sankie Maimo saivat koulutuksensa eurooppalaisissa lähetysseuroissa ja ajoivat assimilaatiota Euroopan kulttuuriin keinona liittää Kamerun osaksi modernia länsimaailmaa.[108] Toisen maailmansodan jälkeen Mongo Betin ja Ferdinand Oyonon kaltaiset kirjailijat analysoivat ja kritisoivat kolonialismia ja torjuivat aiemmat assimilaatiopyrkimykset.[109] Pian itsenäistymisen jälkeen elokuvantekijät, kuten Jean-Paul Ngassa ja Thérèse Sita-Bella, alkoivat käsitellä samantyyppisiä aiheita.[110] 1960-luvulla Mongo Beti ja muut kirjailijat käsittelivät kolonialismin jälkeistä aikaa, Afrikan kehityksen ongelmia ja afrikkalaisen identiteetin löytämistä uudelleen.[111] Samoihin aikoihin 1970-luvun puolivälissä muun muassa Jean-Pierre Dikongué Pipa ja Daniel Kamwa tekivät perinteisen ja siirtomaa-ajan jälkeisen yhteiskunnan välisiä konflikteja käsitteleviä elokuvia. Seuraavien vuosikymmenten kirjallisuus ja elokuvataide keskittyivät aiempaa enemmän kokonaan kamerunilaisten aiheiden ympärille.[112]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion politiikka tukee vahvasti urheilua sen kaikissa muodoissa. Perinteisiin urheilulajeihin kuuluvat kanoottikilpailut ja paini, ja useita satoja juoksijoita osallistuu 40 kilometriä pitkään Course de l'espoir -juoksuun Kamerunvuorelle vuosittain.[113] Kamerun on yksi harvoista trooppisista maista, joka on kilpaillut talviolympialaisissa. Urheilua Kamerunissa hallitsee kuitenkin jalkapallo. Amatöörijoukkueita on runsaasti, ja ne ovat järjestäytyneet etnisten ryhmien tai yrityssponsoroiden mukaan. Kamerunin jalkapallomaajoukkue on ollut yksi maailman menestyneimmistä sen jälkeen, kun se pärjäsi hyvin vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailuissa. Kamerun on voittanut neljä Afrikan mestaruutta ja kultamitalin vuoden 2000 olympialaisissa.[114]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u The World Factbook: Cameroon CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. DeLancey ja DeLancey 2.
  4. Fanso 84.
  5. a b DeLancey ja DeLancey 125.
  6. a b DeLancey ja DeLancey 5.
  7. DeLancey ja DeLancey 4.
  8. a b DeLancey ja DeLancey 6.
  9. DeLancey ja DeLancey 19.
  10. DeLancey ja DeLancey 7.
  11. DeLancey ja DeLancey 8.
  12. a b DeLancey ja DeLancey 9.
  13. Nkemngu.
  14. Matthews.
  15. "Background Notes: Cameroon; Neba 250.
  16. a b IRIN, "New anti-corruption drive".
  17. "Corruption Perceptions Index".
  18. a b c d e "Background Note: Cameroon".
  19. "Cameroon", Amnesty International; "Cameroon (2006)", Freedom House; "Cameroon", Country Reports on Human Rights Practices, U.S. Department of State; "Elections to the Human Rights Council", Amnesty International.
  20. a b "Elections to the Human Rights Council".
  21. a b c d e f g h "Cameroon", Country Reports on Human Rights Practices.
  22. a b c d "Cameroon (2006)", Freedom House.
  23. "Background Note: Cameroon"; Neba 252.
  24. a b West 11.
  25. "Cameroon", Amnesty International.
  26. Kamerun on sijalla kuusi molemmissa kategorioissa asteikolla yhdestä seitsemään, kun yksi on vapain ja seitsemän vähiten vapain. "Cameroon (2006)", Freedom House.
  27. DeLancey ja DeLancey 126; Ngoh 328.
  28. DeLancey ja DeLancey 30.
  29. MacDonald 69.
  30. a b c Mbaku 15.
  31. DeLancey ja DeLancey 105–6.
  32. Mbaku 16.
  33. a b Njeuma.
  34. a b DeLancey ja DeLancey 21.
  35. West 64.
  36. West 58–60.
  37. "Cameroon", UNAIDS.
  38. Lantum ja Monono 14.
  39. Neba 250.
  40. Demographic Yearbook 1.
  41. "Rank Order - Area".
  42. DeLancey ja DeLancey 16.
  43. Fomesky et al 6.
  44. Neba 14.
  45. Neba 28.
  46. "Highest Average Annual Precipitation Extremes".
  47. a b Neba 16.
  48. Neba 17.
  49. a b Neba 17.
  50. DeLancey ja DeLancey sivulla 161 kertovat kuolleita olleen 1 700; Hudgens ja Trillo sivulla 1054 sanovat "at least 2,000"; West sivulla 10 väittää "more than 2,000".
  51. Gwanfogbe et al 20; Neba 29.
  52. "World Economic and Financial Surveys".
  53. a b Musa, "Biya plan to keep power in Cameroon clears hurdle".
  54. Neba 132.
  55. Neba 173–6.
  56. Neba 208.
  57. Neba 185.
  58. West 24.
  59. Neba 189.
  60. Neba 195.
  61. West 23.
  62. Neba 170.
  63. Neba 158.
  64. West 12.
  65. Neba 160.
  66. Neba 161.
  67. Neba 199.
  68. Hudgens and Trillo 1036.
  69. a b Musa, "Gunmen kill one, kidnap 22 in Cameroon near CAR".
  70. "Cameroon - Annual Report 2007".
  71. Neba 207.
  72. Mbaku 20.
  73. Mbaku 20–1.
  74. World Population Prospects.
  75. West 3.
  76. Neba 109–11.
  77. Neba 111.
  78. Neba 105–6.
  79. Neba 106.
  80. Neba 103–4.
  81. Mbaku 139.
  82. Mbaku 141.
  83. Sa'ah.
  84. Neba 65, 67.
  85. West 13.
  86. Neba 48.
  87. International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies.
  88. Neba 108.
  89. Geschiere 169–70.
  90. DeLancey ja DeLancey 28.
  91. Neba 94.
  92. DeLancey ja DeLancey 131; Niba.
  93. Mbaku 189; West 18.
  94. Mbaku 204.
  95. a b West 18.
  96. a b Mbaku 189.
  97. Mbaku 191.
  98. West 18–9.
  99. DeLancey ja DeLancey 184.
  100. Mbaku 200.
  101. DeLancey ja DeLancey 51; Nkolo & Ewens 443.
  102. West 84–5.
  103. Mbaku s. 121–122.
  104. Hudgens ja Trillo 1047; Mbaku 122; West 84.
  105. Mbaku 121; Hudgens ja Trillo 1048.
  106. West 17.
  107. Mbaku 110–3.
  108. Mbaku 80–1
  109. Fitzpatrick 38; Mbaku 77, 83–4; Volet.
  110. DeLancey ja DeLancey 119–20; West 20.
  111. Mbaku 85–6.
  112. DeLancey ja DeLancey 120.
  113. West 127.
  114. West 92–3, 127.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kamerun.