Semipresidentialismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
  Presidentialismi
  Semipresidentialismi
  Parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentti on hallituksen johdossa ja tarvitsee parlamentarin luottamuksen
  Parlamentaariset tasavallat
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkin asema edustuksellinen
  Perustuslaillinen monarkia, jossa monarkilla myös poliittista valtaa
  Absoluuttinen monarkia
  Yksipuoluevalta

Semipresidentialismi,[1] toiselta nimeltään puolipresidentiaalinen järjestelmä, on parlamentaarinen hallintojärjestelmä, joka eroaa normaaliparlamentarismista ja muistuttaa presidentialismia siinä, että ylin valta on presidentillä, mutta eroaa presidentialismista siitä, että hallituksen on nautittava parlamentin luottamusta, siinä, että ministerit ovat tavallisesti kansanedustajia, useimmista presidentialistisista maista myös siinä, että on olemassa myös pääministerin virka ja hallitusta johtaa pääministeri eikä presidentti. Semipresidentialismissa sekä presidentti että pääministeri ovat aktiivisia toimijoita päivänpolitiikassa. Toisin kuin presidentialismissa, varapresidentin virkaa ei tavallisesti ole, vaan presidentin ollessa estyneenä presidentin tehtävät hoitaa pääministeri. Semipresidentialismissa toimeenpanovalta on jaettu erillisillä vaaleilla valittavan, parlamentista riippumattoman presidentin sekä parlamentin keskuudestaan valitseman, parlamentin tuen tarvitsevan, pääministerijohtoisen hallituksen kesken, kun presidentiaalisessa järjestelmässä toimeenpanovalta kuuluu periaatteessa ainoastaan presidentille, vaikka tämä delegoi osan siitä ministereille. Toisaalta semipresidentialismissa presidentillä on usein myös lainsäädäntövaltaa (veto-oikeus lakeihin, oikeus määrätä lakien voimaantuloajat tms.) ja oikeus hajottaa parlamentti, mutta presidentiaalisen maan presidentillä ei tällaisia valtaoikeuksia yleensä ole, koska lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta pidetään tiukasti erillään toisistaan.

Merkittäviä semipresidentiaalisia maita ovat Ranska ja Venäjä. Myös Suomen järjestelmän voidaan perustellusti sanoa olleen semipresidentiaalinen vuosina 19192000, ja Urho Kekkosen (tasavallan presidentti vuosina 19561982) vallankäyttöä Suomessa on Ruotsissakin käytetty esimerkkinä klassisesta semipresidentialismista. Suomessa semipresidentialismiin johti se, että itsenäisyyden alussa kiisteltiin siitä, pitäisikö Suomen olla monarkia vai tasavalta, päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että Suomesta tuli tasavalta mutta presidentti sai parlamentaarisen maan presidentiksi erittäin laajat valtaoikeudet. Semipresidentiaalinen järjestelmä on käytössä myös eräissä Afrikan maissa.

Sanan semipresidentialismi keksi Maurice Duverger analysoidessaan Ranskan poliittista järjestelmää.

Semipresidentialistiset valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio
Algerian lippu Algeria
Armenian lippu Armenia
Burkina Fason lippu Burkina Faso
Kap Verde
Kongon demokraattinen tasavalta
Djiboutin lippu Djibouti
Itä-Timor
Egyptin lippu Egypti
Ranskan lippu Ranska
Georgia
Guinea-Bissau
Guyana
Haiti
Madagaskarin lippu Madagaskar
Malin lippu. Mali
Mauritanian lippu. Mauritania
Nigerin lippu Niger
Portugalin lippu Portugali
Venäjän lippu Venäjä
Romanian lippu Romania
São Tomé ja Príncipen lippu São Tomé ja Príncipe
Senegalin lippu Senegal
Sri Lankan lippu Sri Lanka
Syyrian lippu Syyria
Taiwanin lippu Taiwan
Tadžikistanin lippu Tadžikistan
Tunisian lippu Tunisia
Ukrainan lippu Ukraina

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]