Kotimaisten kielten keskus

Kotimaisten kielten keskuksen tilat sijaitsevat Helsingin Kaisaniemessä Vuorikadulla. Kuvassa pääsisäänkäynti.

Kotimaisten kielten keskus eli Kotus (ruots. Institutet för de inhemska språken; inarinsaameksi Päikkieennâm kielâi tutkâmkuávdáš; koltansaameksi Dommjânnmlaž ǩiõli tuʹtǩǩeemkõõskõs; pohjoissaameksi Ruovttueatnan gielaid guovddáš; romaniksi Finnosko tšimbengo instituutos) on Suomen valtion kielitieteellinen tutkimuslaitos. Kotus tutkii ja huoltaa suomea, ruotsia, saamelaiskieliä (pohjoissaamea, inarinsaamea, koltansaamea), romanikieltä ja suomalaista viittomakieltä sekä tutkii eräitä suomen sukukieliä. Keskuksen toimintaan kuuluvat kielenhuolto ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko sekä tutkimushankkeet.

Kotimaisten kielten keskuksessa on myös laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot, mm. Nimiarkisto, johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä, Suomen murteiden sana-arkisto, jonka pohjalta laaditaan Suomen murteiden sanakirja, sekä Suomen kielen nauhoitearkiston puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.

Kotimaisten kielten keskus perustettiin vuonna 1976 nimellä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, mm. E. N. Setälän perustama tutkimusarkisto Suomen suku, Nykysuomen laitos (kielitoimisto), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi Lauri Posti oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa. Laitoksen johtajina ovat toimineet Esko Koivusalo, Tuomo Tuomi ja Pauli Saukkonen. Nykyinen johtaja on professori Pirkko Nuolijärvi. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina 1990–1995 kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997 ja sen seuraaja Kielitoimiston sanakirja vuonna 2004. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.

Keskuksen työntekijämäärä on noin 100. Tutkimuskeskus sijaitsee Helsingin Kaisaniemessä.

Organisaatio

Keskukseen kuuluvat seuraavat yksiköt ja niiden tehtäväalueet:

• Kielenhuolto-osasto (Kielitoimisto): suomen yleiskielen kehittäminen ja huolto
• Ruotsin kielen osasto: ruotsin kielen ja ruotsinkielisen nimistön huolto, sanakirjatyö ja tutkimus
• Sanakirjaosasto: suomen kieltä kuvaavien yksi- ja kaksikielisten sanakirjojen laadinta
• Tietohuolto-osasto: tutkimuskeskuksen kirjastosta, kielitieteellisistä arkistoista ja IT-palveluista huolehtiminen
• Tutkimusosasto: kieliopin tutkimus, puhutun kielen tutkimus, tekstintutkimus, 1800-luvun kirjakielen tutkimus, nimistöntutkimus ja kielikartastojen laadinta
• Vähemmistökielten osasto: saamelaiskielten, romanikielen ja viittomakielen tutkimus ja huolto, muiden sukukielten tutkimus
• Hallinto-osasto: keskuksen henkilöstö- ja taloushallinto sekä vahtimestaripalvelut
• Kehittämisyksikkö: johtoa tukeva valmistelu ja suunnittelu, tiedottaminen, julkaisuasiat ja verkkopalvelu

Katso myös

• Suomen kielen lautakunta

Aiheesta muualla

• Kotimaisten kielten keskuksen kotisivut
• Kotimaisten kielten keskuksen aineistopalvelu
• Laki Kotimaisten kielten keskuksesta (1403/2011)
• Valtioneuvoston asetus Kotimaisten kielten keskuksesta (1566/2011)