Kotimaisten kielten keskus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotimaisten kielten keskuksen tilat sijaitsevat Vuorikadulla Helsingin Kaisaniemessä. Kuvassa pääsisäänkäynti.

Kotimaisten kielten keskus, lyhyesti Kotus[1], (ruots. Institutet för de inhemska språken; inarinsaameksi Päikkieennâm kielâi kuávdáš; koltansaameksi Dommjânnmlaž ǩiõli kõõskõs; pohjoissaameksi Ruovttueatnan gielaid guovddáš; romaniksi Finnosko tšimbengo instituutos) on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijalaitos.[2] Kotus tutkii ja huoltaa suomea, ruotsia, saamelaiskieliä (pohjoissaamea, inarinsaamea, koltansaamea), romanikieltä ja suomalaista viittomakieltä sekä tutkii eräitä suomen sukukieliä. Keskuksen toimintaan kuuluvat kielenhuolto ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko sekä tutkimushankkeet.[3]

Keskuksen työntekijämäärä on noin 80. Kotus sijaitsee Helsingin Kaisaniemessä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskus perustettiin vuonna 1976 nimellä Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tuolloin yhdistettiin valtion tutkimuslaitokseksi erillisiä suomen ja sukukielten kielentutkimusyksiköitä ja -laitoksia, muun muassa E. N. Setälän perustama tutkimusarkisto Suomen suku, Nykysuomen laitos (kielitoimisto), Sanakirjasäätiö ja Suomen nimiarkiston säätiö. Tutkimuskeskukseen liitettiin myös ruotsin kielen huolto (Språkvård), murteiden ja nimistöntutkimus omaksi osastokseen. Suomen opetusministerinäkin toiminut fennougristi Lauri Posti oli tärkeä aloitteentekijä tutkimuskeskuksen toiminnan alkuvaiheessa. Laitoksen johtajina ovat toimineet Esko Koivusalo, Tuomo Tuomi ja Pauli Saukkonen. Nykyinen johtaja on professori Pirkko Nuolijärvi. Laitoksen nykyinen nimi Kotimaisten kielten keskus otettiin käyttöön vuonna 2012.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskuksessa on laaja kirjasto sekä laajat kielitieteelliset arkistot, muun muassa Nimiarkisto, johon on kerätty suurin osa Suomen alueen muistinvaraista paikannimistöä, Suomen murteiden sana-arkisto, jonka pohjalta laaditaan Suomen murteiden sanakirja, sekä Suomen kielen nauhoitearkiston puhutun kielen aineistot. Keskuksen julkinen aineistopalvelu Kaino avattiin vuonna 2006.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisi vuosina 1990–1995 kolmiosaisen, lähes 100 000 hakusanaa sisältävän Suomen kielen perussanakirjan, joka kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997 ja sen seuraaja Kielitoimiston sanakirja vuonna 2004. Kielitoimiston palvelupuhelin neuvoo kielenkäytön ja yleiskielen ongelmissa.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskukseen kuuluvat seuraavat yksiköt ja niiden tehtäväalueet:[4]

  • Kielenhuolto-osasto (Kielitoimisto): suomen yleiskielen kehittäminen ja huolto sekä kielenkäyttöä koskevat suositukset ja kielineuvonta
  • Ruotsin kielen osasto: ruotsin kielen ja ruotsinkielisen nimistön huolto, sanakirjatyö ja tutkimus
  • Sanakirjaosasto: suomen kieltä kuvaavien yksi- ja kaksikielisten sanakirjojen laadinta
  • Tietohallintoyksikkö: IT-palvelut ja mm. verkkojulkaisujen kehittäminen
  • Hallintoyksikkö: keskuksen henkilöstö- ja taloushallinto
  • Kehittämisyksikkö: johtoa tukeva valmistelu ja suunnittelu, tiedottaminen, julkaisuasiat ja verkkopalvelu

Suomen kielen tulevaisuus -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotimaisten kielten keskus jakaa Suomen kielen tulevaisuus -palkintoa tunnustuksena ”organisaatiolle, järjestölle tai henkilölle, joka toiminnallaan edistää suomen kielen monipuolista käyttöä ja vahvistaa siten suomen kielen roolia monikielisessä maailmassa”.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  2. Kotimaisten kielten keskus :: Tietoa Kotuksesta
  3. Kotimaisten kielten keskuksen tehtävät on lueteltu kotimaisten kielten keskuksesta annetussa laissa (1403/2011) ja valtioneuvoston asetuksessa (1566/2011).
  4. Organisaatio (kotus.fi)
  5. Suomen kielen tulevaisuus -palkinto Wikimedia Suomelle (pdf) 24.5.2012. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.5.2012.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]