Inarinsaame

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Inarinsaame
Oma nimi anarâškielâ
Muu nimi inarinlappi
Tiedot
Alue Suomi
Virallinen kieli Inari
Puhujia 258 (Vuonna 2004)[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielenhuolto Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
saamelaiskielet
itäsaamelaiskielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 smn
ISO 639-3 smn

Inarinsaame (anarâškielâ) on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Inarinsaamea puhutaan ainoastaan Suomessa Inarijärven ympäristössä ja näin ollen se on maailman ainoa kieli, jota puhutaan vain Suomessa.[2] Inarinsaamella on noin kolmesataa puhujaa[3] ja sen puhujia sanotaan inarinsaamelaisiksi. Inarinsaame sijoittuu rakenteeltaan itäisten ja läntisten saamelaiskielten väliin, eikä sitä voi yksiselitteisesti lukea kumpaankaan ryhmään. Inarinsaamea luonnehtii erittäin monimutkainen nomini- ja verbimorfologia, joka perustuu lukuisiin äännevaihteluihin.

Ensimmäiset inarinsaamenkieliset kirjat, E. W. Borgin kääntämät aapinen ja katekismus, ilmestyivät vuonna 1859. Nykyinen kirjakieli on Lauri Itkosen johdolla tehty. Inarinsaamen kieltä on opetettu peruskouluissa vuodesta 1979 lähtien. Erkki Itkonen on toimittanut neliosaisen tieteellisen inarinsaamen kielen sanakirjan ja Pekka Sammallahti suomalais-inarinsaamelaisen sanakirjan käytännön tarpeisiin.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivu suomen- ja inarinsaamenkielisestä aapisesta (E. W. Borg, 1859)

Suomessa saamelaiskielten asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, mikä ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Ongelmana on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin kymmenen prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi.lähde? Inarinsaamea on pyritty elvyttämään kielipesätoiminnan avulla ja tällä hetkellä Inarissa toimii inarinsaamenkielinen lastentarharyhmä.

Kirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

А а (Â â) B b C c Č č D d Đ đ E e
F f G g H h I i J j K k L l M m
N n Ŋ ŋ O o P p R r S s Š š T t
U u V v Y y Z z Ž ž Ä ä (Á á)

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamessa on kolme persoonapronominien lukua: yksikkö, monikko ja kaksikko.

  suomeksi nominatiivi suomeksi genetiivi
Yksikön ensimmäinen persoona (yksikkö) minä mun minun muu
Yksikön toinen persoona (yksikkö) sinä tun sinun tuu
Yksikön kolmas persoona (yksikkö) hän sun hänen suu
Monikon ensimmäinen persoona (kaksikko) me (kaksi) muoi meidän munnuu
Monikon toinen persoona (kaksikko) te (kaksi) tuoi teidän tunnuu
Monikon kolmas persoona (kaksikko) he (kaksi) suoi heidän sunnuu
Monikon ensimmäinen persoona (monikko) me mij meidän mii
Monikon toinen persoona (monikko) te tij teidän tii
Monikon kolmas persoona (monikko) he sij heidän sii

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ECMRL: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja 21. marraskuuta 2007. Viitattu 20.7.2010.
  2. Saamen kielet 06.06.2011. Viitattu 31.07.2012.
  3. Ethnologue: Saami, Inari (englanniksi) Viitattu 14.11.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itkonen, Erkki. Inarilappisches Wörterbuch. Lexica societatis fenno-ugricae: 20. Suomalais-ugrilainen seura. Helsinki. ISBN 951-9019-94-4.
  • Sammallahti, Pekka. Morottaja, Matti. Säämi-suoma sänikirje. Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja. Girjegiisá. Ykkösoffset Oy, Vaasa 1993. ISBN 951-8939-27-6.
  • Olthuis, Marja-Liisa. Kielâoppâ. [Inari] : Sämitigge, 2000.
  • Østmo, Kari. Sämikielâ vieres kiellân vuáđuškoovlâst. Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incubator Wikipedia hautomossa