Nomini

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nomini on sana, joka suomessa taipuu sijan ja luvun mukaan. Muissa kielissä se voi taipua myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.

Nominit

Luvut

Suomen kielen sijamuodot

  • nominatiivi (nimentö) - yksikössä ei päätettä, monikossa -t (auto - susi, autot - sudet)
  • genetiivi (omanto) - pääte -n (auton - suden)
  • akkusatiivi (kohdanto) - nominatiivin tai genetiivin kaltainen (objektin sija)
  • essiivi (olento) -na (autona - sutena)
  • partitiivi (osanto) -a, -ä (autoa - sutta)
  • translatiivi (tulento) -ksi (autoksi - sudeksi)
  • inessiivi (sisäolento) -ssa, -ssä (autossa - sudessa)
  • elatiivi (sisäeronto) -sta, -stä (autosta - sudesta)
  • illatiivi (sisätulento) - loppuvokaalin kahdentuma + n, -iin, -h + vokaali + n tai -seen (autoon - suteen)
  • adessiivi (ulko-olento) -lla, -llä (autolla - sudella)
  • ablatiivi (ulkoeronto) -lta, -ltä (autolta - sudelta)
  • allatiivi (ulkotulento) -lle (autolle - sudelle)
  • abessiivi (vajanto) -tta, -ttä (autotta - sudetta)
  • komitatiivi (seuranto) - vain monikko; pääte -ne; komitatiivimuotoiset substantiivit vaativat myös possessiivisuffiksin, joka tulee sijapäätteen jälkeen (autoineen - susineen)
  • instruktiivi (keinonto) - ilmaisee keinoa ja tapaa: Hän tuli suksin. Tein sen käsin.

Esimerkkinä olevalla sanalla 'susi' on ti->si -äännemuutoksen ja astevaihtelun takia monta vartaloa. Sama pätee sanalle 'vesi'.

Henkilökohtaiset työkalut