Pronomini
Wikipedia
Pronominit eli asemosanat on sanaluokka, joka kuuluu nomineihin. Pronomineja käytetään jonkin substantiivin tai adjektiivin sijasta. Usein pronominilla viitataan johonkin, mikä on edellä mainittu, ja sanaa, johon se täten viittaa, sanotaan pronominin korrelaatiksi.[1] Suomen kielessä pronominia taivutetaan sijan ja luvun mukaan. Indoeurooppalaisissa kielissä sitä voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvun eli genuksen mukaan.
[muokkaa] Pronominit jaetaan yleensä seuraavasti
- Persoonapronominit
- minä, sinä, hän, me, te, he
- Demonstratiivipronominit
- tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
- Interrogatiivipronominit
- kuka, (ken), mikä, kumpi (ja kumpainen)
- Relatiivipronominit
- joka, mikä
- Indefiniittipronomineja ovat muun muassa
- joka, jokainen, joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan, eräs, muuan, itse, kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen, sama, samainen, ainoa, usea, harva
-
- Refleksiivipronomini
- itse (hän satutti itsensä)
- Resiprookkipronomini
- toinen (toinen toistaan)
- Refleksiivipronomini
Monissa kielissä on lisäksi erityisiä possessiivipronomineja, jotka merkitykseltään – mutta eivät muodoltaan – vastaavat persoonapronominien genetiiviä.
[muokkaa] Lähteet
- Laaksonen, Kaino – Lieko, Anneli: Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi. 2. korj. p. Oy Finn Lectura Ab, 1992. ISBN 951-8905-67-3.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 248. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.
| Sanaluokat |
Verbit - Nominit - Substantiivit - Adjektiivit - Numeraalit - Pronominit |
|---|---|
| Vaillinaisesti taipuvat | |
| Verbien tapaluokat |
Sivulta puuttuu