Merjan kieli
Sivulta puuttuu | merja | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Alue | Moskovan alue |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | 0 (sammunut 1500-1700-luvulla) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä | suomalais-ugrilaiset kielet |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Merjan kieli oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuulunut kieli. Merjalaiset, jotka tuhat vuotta sitten asuivat nykyisen Moskovan tienoilla, sulautuivat jo 1500-luvulla slaaveihin ja omaksuivat heidän kielensä. Joidenkin lähteiden mukaan merjaa puhuttiin vielä 1700-luvulla nykyisten Ivanovon, Kostroman ja Jaroslavlin seuduilla. Tästä kuitenkaan ei ole pitäviä todisteita.
Sisällysluettelo |
Merjan kielen jälkiä paikannimistössä [muokkaa]
Merja, kuten myös sukukielet muroma ja metserä kokivat saman kohtalon slaavien ekspansion aikoihin 1000–1200-luvuilta lähtien. Vaikka kielellisesti nämä kansat ovatkin sulautuneet jo täysin venäläisiin, on heistä jäänyt muistoksi lukuisia paikannimiä. Esimerkkeinä näistä nimistä on esitetty Moskvajoki eli Moskova ("moskainen"), Volga ("valkoinen") ja Seliger-järvi ("selät").lähde? Volga- ja Moskvajoen etymologioista on tosin muitakin teorioita.
Merjan kielen suhde muihin suomalais-ugrilaisiin kieliin [muokkaa]
Merjan kielen asema suomalais-ugrilaisessa kieliryhmässä on kiistelty. Aikaisemmin merjaa pidettiin volgansuomalaisena kielenä, mutta nykyisin sen on esitetty olleen läheisempää sukua itämerensuomalaisille ja saamelaisille kielille. Professori Jevgeni Helimskin mielestä merja polveutui varhaiskantasuomea vastaavasta kielestä, jota hän kutsuu suomalais-ugrilaisten kielten luoteisryhmän kantakieleksi.
Merjan rekonstruoiminen [muokkaa]
Vaikka tutkijoiden käytössä ei ole säilynyt merjalaisia tekstejä, Ukrainan tiedeakatemian tutkija O. B. Tkatšenko julkaisi vuonna 1985 merjan kielen rekonstruktion, joka perustui paikannimistöön ja Keski-Venäjän murresanastoon. Suurin osa Tkatšenkon johtopäätöksistä on hyvin epävarmoja. Merjan kieltä ovat paikannimistön pohjalta pyrkineet rekonstruoimaan myös Arja Ahlqvist ja A. K. Matvejev. 1990-luvun lopussa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisella laitoksella oli merjalaisalueen nimistöön keskittynyt tutkimushanke.
Merjan kielen sanoja [muokkaa]
tuli, valo – tule, kylä – palo, matk - matke, kirves – kirväs, kieli – jelma, kuolema – kolema, kivi – kiv, suo – nero, järvi – jähre, joki – joge, voi – voi, marja – mare, kurki – kurga, käki – kägö, kala – kol, koira – pene, on – jon, ei ole – e jola, olla – jole, voima – voimo, puhua – mere, tahtoa – tohte, elämä – elä, tuntea – tudo, antaa – ando, näkeä – näv, matkata – matkoma, panna – pane, kaunis – maze, terveiset - tsölönda, Hyvää ruokahalua – Jolus pa jolus.
Allikas: Ткаченко О. Б., Мерянский язык, Kiiev 1985.
Itämerensuomalaiset kielet: inkeroinen | karjala (aunuksenkarjala, lyydi, varsinaiskarjala) | liivi | suomi (kveeni, meänkieli) | vatja | vepsä | viro (võro)
Saamelaiskielet --- Länsisaamelaiset kielet: eteläsaame | luulajansaame | piitimensaame | pohjoissaame | uumajansaame --- Itäsaamelaiset kielet: akkalansaame | inarinsaame | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | turjansaame
Mordvalaiset kielet: ersä | mokša
Mari (niittymari, vuorimari)
Permiläiset kielet: komi (komipermjakki) | udmurtti
Hanti
Mansi
Unkari
Samojedikielet --- Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani --- Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matori | selkuppi
Luokittelemattomia kieliä: merja | meštšera | muroma
Kiisteltyjä ryhmittelyjä
Suomalais-ugrilaiset kielet | Suomalais-permiläiset kielet | Suomalais-volgalaiset kielet | Volgalaiset kielet | Suomalais-saamelaiset kielet | Ugrilaiset kielet | Obinugrilaiset kielet
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Merjalaisten sivusto (venäjäksi)
