Ääninen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee järveä. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Ääninen
Онежское озеро
La2-demis-onega.png
Koordinaatit 61°40′N, 35°29′EKoordinaatit: 61°40′N, 35°29′E
Sijainti Karjalan tasavalta, Leningradin alue, Vologdan alue
Pinta-ala 9 800 km²
Pinnankorkeus 33 m
Suurin syvyys 120 m
Keskisyvyys 30 m
Tilavuus 280 km³
Laskujoki Syväri
Ääninen osana Syvärin valuma-aluetta ja tärkeimmät Ääniseen laskevat joet.

Ääninen tai Äänisjärvi (ven. Онежское озеро, Onežskoje ozero tai Оне́го, Onego; karjalaksi Oniegu tai Oniegu-järve; vepsäksi Änine tai Änižjärv) on toiseksi suurin kokonaan Euroopassa sijaitseva järvi. Se sijaitsee Luoteis-Venäjällä pääasiassa Karjalan tasavallan alueella. Järven lounaisosa kuuluu kuitenkin Leningradin alueeseen ja kaakkoisosa Vologdan alueesen.

Äänisen pinta-ala on 9 800 km² ja sen syvin kohta 120 metriä.[1] Keskisyvyys on 30 metriä. Järven pituus on 248 km ja leveys 90 km. Altaan pohjoisosa on syvempi kuin eteläosa. Länsiosan keskipaikkeilla Sokšun ja Soutjärven pohjoispuolella on yli 30 km pitkä ja yli 100 metriä syvä hauta. Syvin kohta on Tšorganlahdella. Ääninen laskee Syvärin kautta Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan.[2]

Ääniseen laskevista joista tärkeimpiä ovat Vytegra, Suunujoki, Vodlajoki, Suoju, Lohijoki ja Merga. Ääninen on kanavien kautta yhteydessä Vienanmereen, Itämereen ja Volgan kautta Kaspianmereen.[2]

Äänisen rannikkokaupungit ovat Karjalan tasavallan pääkaupunki Petroskoi, Kontupohjanlahden perukassa sijaitseva Kontupohja ja järven pohjoispäässä Poventsanlahden perukassa sijaitseva Karhumäki. Äänisen rannalla sijaitsee myös entinen Poventsan kaupunki, joka on nykyään kaupunkimainen taajama.

Äänisen suurin saari on Suuri Kliimonsaari (149 km²),[2] joka sijaitsee Äänisniemen eteläpuolella.[3] Muita saaria ovat Suuren Kliimonsaaren länsipuolella sijaitseva Lelikovski, rakennushistoriallisen museon takia suosittu matkailukohde ja Unescon maailmanperintökohde Kiži sekä Kontupohjanlahden suulla sijaitseva Suojunsaari eli Suisaari.[3]

Kaloja järvessä on yli 30 lajia. Eniten on kalastettu muikkua, kuoretta, siikaa, lohta ja nieriää. Harvinaisuuksia ovat sampi, sterletti ja järvilohi.[2]

Ääninen on Fennoskandian ja Itä-Euroopan sedimenttien välistä rajavyöhykettä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J.: Tietojätti 2000. Jyväskylä: Gummerus, 1999. 951-20-5809-X.
  2. a b c d e ”Ääninen”, Otavan Iso Tietosanakirja 10, s. 597. Helsinki: Otava, 1967.
  3. a b Karjala Autoilijan tiekartta 1:800000, Karttakeskus Oy 1996, ISBN 951-593-537-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittikuva Äänisestä.
1. Syvärinlahti (Svirskaja guba)
2. Petroskoinlahti (Petrozavodskaja guba) ja Petroskoin kaupunki
3. Bolšoje Onego -lahti (Zaliv Bolšoje Onego)
4. Kontupohjanlahti (Kondopožskaja guba)
5. Maloje Onego -lahti (Zaliv Maloje Onego)
6. Zaonežski zaliv -lahti
7. Poventsanlahti (Povenetski zaliv)
8. Kižin saari (Ostrov Kiži)
9. Vodlajärvi (Ozero Vodlozero) ja Vodlajärven kansallispuisto
10. Iivinän tulva-alue (Ivinski Razliv) eli Ylä-Syvärin tekojärvi
11. Mys Besov Nos ("Paholaisen nenä" -niemi ), jossa kivikautiset kalliopiirrosalueet
12. Suuri Kliimonsaari (Ostrov Bolšoi Klimenetski)
-- река Свирь = Syväri