Samojedikielet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Samojedikieliä puhuvat muiden muassa nenetsit.

Samojedikielet ovat perinteisen, muiden muassa M. A. Castrénin edustaman, käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara suomalais-ugrilaisten kielten ohella tai uudemman käsityksen mukaan yksi uralilaisten kielten seitsemästä tai yhdeksästä päähaarasta.

Samojedikieliä puhuu noin 30 000 ihmistä Pohjois-Venäjällä Uralin molemmin puolin viidellä eri maantieteellisellä alueella: Nenetsiassa, Hanti-Mansiassa, Jamalo-Nenetsiassa, Taimyriassa sekä Kuolan niemimaan itäosassa.

Asema uralilaisten kielten joukossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha oletus uralilaisten kielten kahtiajaosta suomalais-ugrilaisiin ja samojedikieliin perustuu lähinnä siihen havaintoon, että samojedi jakaa selvästi vähiten yhteisiä sanoja muiden kielihaarojen kanssa. Vaikka joitain äännetason piirteitäkin on ehdotettu vanhan kahtiajaon tueksi, [1] on ehdotusta myös kritisoitu ja esitetty toisenlainen tulkinta, jossa äännetason perusteella pikemminkin samojedi- ja ugrilaiskielet palautuisivat yhteiseen kantamurteeseen.[2] Äännetasolta ei siis löydy selvää tukea vanhalle kahtiajaolle, ja pelkkä sanaston lukumääräero voi selittyä niinkin, samojedi on vaihtanut sanastoaan suuremmassa mitassa kuin läntisemmät kielihaarat.

Tästä syystä useimmat tutkijat ovat nykyisin sitä mieltä, että samojedikielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välinen etäisyys ei ole niin suuri kuin on aikaisemmin oletettu ja että kielikunnan jako samojedilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen päähaaraan on kyseenalainen. Monet tutkijat pitävät parempana neutraalimpaa kielikunnan ryhmittelyä suoraan seitsemään (saame, itämerensuomi, mordva, mari, permi, ugri, samojedi) tai yhdeksään päähaaraan (saame, itämerensuomi, mordva, mari, permi, unkari, mansi, hanti, samojedi).[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samojedikielten (punainen) likimääräinen levinneisyys 1600-luvulla (viivoitus) ja puhuma-alueet 1900-luvun lopulla (yhtenäinen väritys).

Samojedikielet jaetaan pohjois- ja eteläsamojedilaisiin kieliin. Jotkut kielitieteilijät pitävät tosin tätä luokittelua vanhentuneena[4]. Sulkeissa on mainittu aiemmin käytetty nimitys.

Pohjoissamojedilaiset kielet

Eteläsamojedilaiset kielet

Toisinaan omiksi kielikseen luettavat koibaali, karagassi ja taigi ovat kamassin ja matorin murteita.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nenetsi jakautuu kahteen murteeseen: tundranenetsiin ja metsänenetsiin. Tundranenetsiä puhutaan laajalla alueella Nenetsiassa, Jamalo-Nenetsiassa ja Taimyriassa, mutta metsänenetsiä puhutaan vain Hanti-Mansiassa. Enetsiä puhutaan Taimyriassa Jenisei-joen alajuoksulla. Nganasania puhutaan Taimyriassa koko Taimyrin niemimaan alueella. Juratsi on läheistä sukua nenetsille ja se on sammunut 1800-luvulla.

Selkuppia puhutaan etelämpänä kuin muita samojedikieliä. Suurin osa selkupin puhujista asuu Jamalo-Nenetsiassa, Obin ja Jenisein varrella sisämaassa. Selkuppi on ainut elossa oleva eteläsamojedilainen kieli, sillä Sajan-vuoriston alueella puhutut kamassi ja matori ovat sammuneet - matori jo 1800-luvulla ja kamassi vuonna 1989.

Puhujamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla olevassa taulukossa olevat puhujamäärät perustuvat Neuvostoliiton väestönlaskennassa ilmoitettuihin tietoihin vuonna 1989.

Kieli Väestö Äidinkieli Toinen kieli Yhteensä
Enetsi 209 95 15 110
Kamassi 1 1 0 1
Nenetsi 34 665 26 730 543 27 273
Nganasani 1 278 1 063 33 1 096
Selkuppi 3 612 1 721 96 1 817
Yhteensä 41 754 29 610 687 30 288

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sammallahti, Pekka 1998: Historical phonology of the Uralic Languages. The Uralic languages. (toim. Sinor, Denis). Brill, Leiden.
  2. Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos. https://oa.doria.fi/handle/10024/7044
  3. Salminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. Лингвистический беспредел: сборник статей к 70-летию А. И. Кузнецовой. Москва: Издательство Московского университета, 2002. 44–55. http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html
  4. Tapani Salminen: Arvostelu teoksesta Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat helsinki.fi. Viitattu 14.9.2011.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.