Kai Donner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kai Donner Siperian-retkellään vuonna 1913.

Karl Reinhold (Kai) Donner (1. huhtikuuta 1888 Helsinki12. helmikuuta 1935 Helsinki[1]) oli suomalainen suomalais-ugrilaisiin kieliin erikoistunut kielitieteilijä ja antropologi sekä itsenäisyys- ja oikeistoaktivisti. Hän kuului Donner-sukuun.

Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kai Donnerin isä Otto Donner oli senaattori ja Suomen ensimmäinen sanskriitin ja vertailevan kielentutkimuksen professori, joka vuonna 1883 oli perustanut Suomalais-Ugrilaisen Seuran. Hänen äitinsä oli Wilhelmine Sofia Charlotta (Minette) Munck, joka kuului Munck af Fulkila -sukuun.[1][2][3]

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1906 Kai Donner meni isänsä jalanjälkiä seuraten opiskelemaan kielitiedettä ja itämaiden tutkimusta Helsingin Aleksanterin yliopistoon ja siirtyi opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä Budapestin yliopistoon vuonna 1908 ja sosiologiaa Cambridgen yliopistoon vuonna 1911. Vuosina 1909–1918 hänellä oli virka yliopiston kirjaston amanuenssina. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi samana vuonna ja lähti kaksi vuotta kestäneelle kenttätyötutkimusmatkalle ankariin olosuhteisiin Siperiaan suomensukuisten kansojen, lähinnä samojedien pariin. Valmistuttuaan maisteriksi 1914 hän lähti heti toiselle matkalle, jonka ensimmäisen maailmansodan syttyminen pian katkaisi. Suomen suvun alkuperästä kiinnostunut Donner keräsi tietoa selkupin, kamassin ja ketin kielistä. Hän julkaisi tutkimusmatkoistaan myöhemmin muistelmateokset Siperian samojedien keskuudessa 1911–1913 ja 1914 (1915) sekä Siperia: elämä ja entisyys (1933).[1]

Donner valmistui lisensiaatiksi 1921 ja väitteli tohtoriksi 1923, mutta väitöskirjaa ja paria tutkimusta lukuunottamatta hänen tieteellinen toimintansa jäi poliittisen aktivismin vuoksi melko vähäiseksi. Hänestä tuli Helsingin yliopiston uralilaisen kielitieteen dosentti 1924 ja fonetiikan vt. ylimääräinen professori hieman ennen kuolemaansa 1934.[1]

Aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donner vuonna 1916. (Valokuva: Daniel Nyblin.)

Maailmansodan estettyä tieteellisen kenttätyön Donner omistautui Suomen itsenäisyysliikkeen tukemiselle ja 1916 hänestä tuli jääkäriliikkeen taustavoimana toimineen Aktiivisen komitean (AK) sihteeri. Vuodet 1916–1917 Donner toimi maanpaossa Tukholmassa itsenäisyysliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan johtavana hahmona ja AK:n yhdysmiehenä. Taitavana konspiratöörinä hän kirjoitti tällöin päiväkirjansakin kamassiksi. 1917–1918 hän oli Tukholmassa sotilasasiamiehenä ja 1918–1919 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan komendanttina sekä keskeisenä henkilönä suojeluskuntajärjestössä.[1] Vuonna 1919 Donner oli keskeinen puuhamies kenraali Gustaf Mannerheimin ja aktivistien yhteisessä suunnitelmassa hyökätä Pietariin, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[4] Suuresti ihailemastaan Mannerheimista hän kirjoitti vuonna 1934 kirjan Sotamarsalkka, vapaaherra Mannerheim. Vuosina 1920–1922 Donner oli aktivistien Suunta-lehden päätoimittaja.[1] Ruotsinkielisenä Donner riitaantui 1920-luvulla toisen merkittävän aktivistijohtajan, Elmo Kailan kanssa, joka ryhtyi kiihkeäksi aitosuomalaisuuden kannattajaksi.

Donner oli myös Lapuan liikkeen tärkeimpiä taustavaikuttajia, ja oli jo vuoden 1929 lopulla ohjailemassa liikettä. Kesällä 1930 hän oli merkittävin liikkeen taustalla vaikuttaneista aktivistijohtajista. Hänen keskeinen tavoitteensa oli ulkopoliittinen aktivismi, ts. hyökkäys itään; sisäpoliittinen muutos oli lähinnä tämän toteuttamiseen tarvittava väline. Taktikoijana Donner kannattajineen oli esimerkiksi kyyditysten suhteen välillä maltillisella kannalla ja välillä edusti kaikkein jyrkintä linjaa. Liikkeen jyrkän siiven harmaana eminenssinä hän yritti saada sille kokenutta ja järjestäytynyttä johtoa Vihtori Kosolan kaltaisten talonpoikien sijaan voiton varmistamiseksi, kuitenkin huonolla menestyksellä. Donner itse liittyi Lapuan liikkeen valtuuskuntaan kesäkuussa 1930 ja talonpoikaismarssissa hän johti Uudenmaan ruotsinkielisiä yhdessä Petter Forsströmin kanssa. Suhteet Mannerheimiin ja rahamaailmaan tekivät Donnerista vaikutusvaltaisen, mutta haitaksi muodostui hänen taipumuksensa salamyhkäiseen juonitteluun.[5]

Donner oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaalissa.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kai Donnerin poikia ovat Helsingin yliopiston eläintieteen professori Kai Otto Donner, Helsingin yliopiston geologian professori Joakim Donner ja kirjailija Jörn Donner, joka 2000-luvulla on alkanut tuoda esiin isänsä tieteellistä elämäntyötä.

Jörn Donnerin idean pohjalta vuonna 2007 valmistuneen suomalaisen elokuvan Raja 1918 päähenkilön esikuvana on Kai Donner hänen toimiessaan rajamaan komendanttina.[6]

TM Olavi Louheranta väitteli joulukuussa 2006 Helsingin yliopistossa aiheesta Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta.[7]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911–1913 ja 1914 (1915)
  • Über die anlautenden labialen Spiranten und Verschlusslaute im Samojedischen und Uralischen (väitöskirja, 1920)
  • H. Paasonens ostjakisches wörterbuch nach den dialekten an der Konda und am Jugan (1926)
  • Ethnological notes about the Yenisey-Ostyak (in the Turukhansk Region) (1933)
  • Siperia: elämä ja entisyys (1933)
  • Sotamarsalkka, vapaaherra Mannerheim (1934)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gothóni, René: Donner, Kai (1888–1935). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 7.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Siltala, Juha: Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Otava, Helsinki 1985.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Gothóni, René: Donner, Kai (1888–1935). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 7.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Maija Väisänen: Donner, Otto (1835 - 1909) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 11.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Donner, Minette (1848 - 1922) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Siltala 1985, s. 104.
  5. Siltala 1985, s. 58–61, 100, 103–107, 111, 123, 137–140, 168.
  6. NÄKÖKULMA: Raja 1918 kertoo valintojen vaikeudesta ja seurauksista. Yle.fi 29.11.2007. Viitattu 18.12.2011.
  7. Louheranta, Olavi: Siperiaa sanoiksi – uralilaisuutta teoiksi: Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta Helsingin yliopisto. Viitattu 1.11.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donner, Jörn: Isän jalanjäljillä. (I min fars fotspår, 2006.) Suomentanut Anna Paljakka. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20921-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]