Vepsän kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vepsä
Oma nimi vepsän kel’
Tiedot
Alue Karjala, Leningradin alue, Vologdan alue
Virallinen kieli ei virallista asemaa
Puhujia noin 5 000 (vuonna 2009)[1]
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
ISO 639-3 vep
ISO 639-3 VEP

Vepsä on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Sitä puhuvat vepsäläiset Äänisen etelä- ja länsipuolella.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vepsää puhuu äidinkielenään noin 5 000 ihmistä (2009),[1] toisen lähteen mukaan vain 3610 ihmistä (2010)[2]. Vepsän kielen luonnollinen siirtymä on lähes kokonaan katkennut. Yksittäiset lapset saattavat oppia vepsän äidinkielenään, mutta viimeistään kouluun mennessään hekin kaksikielistyvät ja suurin osa heistä vaihtaa myöhemmin kielensä venäjään. Vuonna 2006 tutkimusryhmän jäsenet tapasivat Koskenalan piirissä muutamia nuoria, jotka pystyivät jossakin määrin keskustelemaan vepsäksi. Ryhmä ei tavannut vepsänkielisiä lapsiperheitä eikä sellaisia edes kuultu olevan.[3]

Kieli jakautuu kolmeen murteeseen, pohjois-, keski- ja etelävepsään. Keskivepsä jakautuu edelleen useaan alamurteeseen. Murrejako käy tarkemmin ilmi seuraavasta kaaviosta:

  • pohjoisvepsä (äänisvepsä)
  • keskivepsä
    • itäinen keskivepsä
    • Ojatti
    • Šimjärvi-Päžare
    • Suda-joki
    • lounainen keskivepsä
  • etelävepsä.

Vepsän kieltä opetetaan muutamissa peruskouluissa. Vepsäksi julkaistaan Kodima-sanomalehteä sekä radio- ja TV- ohjelmia.[2]

Ominaispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre-erot ovat pieniä ja kaikki vepsän puhujat ymmärtävät vaivatta toisiaan. Pohjoisvepsässä on kuitenkin joitakin selviä piirteitä, jotka erottavat sen muista vepsän murteista. Sananalkuinen j on muuttunut liudentuneeksi d:ksi, esimerkiksi ďäŕv 'järvi' ja ďoob '(hän) juo'. Muualla kuin ensimmäisessä tavussa l, n ja r esiintyvät useimmiten liudentuneina, esimerkiksi poigaĺe 'pojalle'. Vokaalin i jälkeinen konsonantti on muista murteista poiketen liudentumaton yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan imperfektin päätteessä sekä monikon partitiivin ja adesiivin päätteessä, esimerkiksi ande̮in 'annoin', ande̮id 'annoit', ĺehmid 'lehmiä' ja küńźil 'kynsillä'. Palato-alveolaarinen affrikaatta /ʧ/ on pohjoisvepsässä liudentunut mutta muissa murteissa liudentumaton. Pohjoisvepsä on säilyttänyt pitkät vokaalit uu ja ii, esimerkiksi puu 'puu' ja hiiŕ 'hiiri', mutta yy on sen sijaan muuttunut diftongiksi yu, esimerkiksi püu 'pyy'.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

vepsänkielinen aapinen 1930-luvulta

Vepsä on säilyttänyt hyvin paljon muinaiselle itämerensuomalaiselle kantakielelle ominaisia piirteitä. Siksi sitä kutsutaankin usein itämerensuomalaisten kielten sanskritiksi.lähde? Vepsässä on 24 sijamuotoa, joista uusimmat ovat syntyneet postpositioiden sulautuessa edeltävään sanaan.

Vepsän aakkoset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A a B b C c Č č D d E e
F f G g H h I i J j K k
L l M m N n O o P p R r
S s Š š Z z Ž ž T t U u
V v Ü ü Ä ä Ö ö

Nimien taivutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

sija yksikkö monikko
Nominatiivi nado ("nato") nadod
Genetiivi nadon nadoiden
Akkusatiivi nadon nadod
Partitiivi nadod nadoid
Translatiivi nadoks nadoikš
Abessiivi nadota nadoita
Komitatiivi nadonke nadoidenke
Inessiivi nados nadoiš
Elatiivi nadospäi nadoišpäi
Illatiivi nadoho nadoihe
Adessiivi nadol nadoil
Ablatiivi nadolpäi nadoilpäi
Allatiivi nadole nadoile
Essiivi-Instruktiivi nadon nadoin
Prolatiivi nadodme nadoidme
Approksimatiivi I nadonno nadoidenno
Approksimatiivi II nadonnoks nadoidennoks
Egressiivi nadonnopäi nadoidennopäi
Terminatiivi I mechasai mecoihesai
Terminatiivi II nadolesai nadoilesai
Terminatiivi III noressai nuoruudesta asti
Aditiivi I mechapäi 'mitsään päin' mecoihepäi 'metsiin päin'
Aditiivi II nadolepäi nadoilepäi

Persoonapronominit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

yksikkö monikko
Minä
Sinä
Hän

Kieliesimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienoisevankeliumi vepsäksi: Jumal om armastanu mirud muga äjal, ka andoi ičeze üksjaižen Poigan, miše ni üks’, ken hänehe uskob , ei kadoiži, a saiži igähižen elon

Isä meidän -rukous vepsäksi:

Meiden Tat

Meiden taivhaline Tatoi!
Olgha pühä sinun nimi.
Tulgha sinun valdkund.
Tehkaha kaik sinun tahton mödhe,
täl mal kut i taivhas.
Anda meile tämbei jogapäiväine leib.
I pästa meiden velgad,
kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad.
Ala ve meid kodvusehe,
no päzuta meid pahaspäi.
Sinun om vald
i vägi i hüvüz’ kaikeks igaks.
Amin'!

(Matvei 6: 9-13)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Salminen, Tapani: Uralic (Finno-Ugrian) languages Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2013. (englanniksi)
  2. a b Ethnologue: Veps (englanniksi) Viitattu 10.12.2013.
  3. Vepsäläinen kieliyhteisö 2000-luvulla Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vepsänkielinen kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielitieteellinen kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vepsän kieli.