Vepsän kieli
| Vepsä | |
|---|---|
| Oma nimi | vepsän kel’ |
| Tiedot | |
| Alue | Karjala, Leningradin alue, Vologdan alue |
| Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
| Puhujia | noin 5 000 (vuonna 2009)[1] |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä | suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
| ISO 639-3 | vep |
| ISO 639-3 | VEP |
Vepsä on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Sitä puhuvat vepsäläiset Äänisen etelä- ja länsipuolella.
Sisällysluettelo |
Nykytilanne [muokkaa]
Vepsää puhuu äidinkielenään noin 5 000 ihmistä (2009).[1] Vepsän kielen luonnollinen siirtymä on lähes kokonaan katkennut. Yksittäiset lapset saattavat oppia vepsän äidinkielenään, mutta viimeistään kouluun mennessään hekin kaksikielistyvät ja suurin osa heistä vaihtaa myöhemmin kielensä venäjään. Vuonna 2006 tutkimusryhmän jäsenet tapasivat Koskenalan piirissä muutamia nuoria, jotka pystyivät jossakin määrin keskustelemaan vepsäksi. Ryhmä ei tavannut vepsänkielisiä lapsiperheitä eikä sellaisia edes kuultu olevan.[2]
Kieli jakautuu kolmeen murteeseen, pohjois-, keski- ja etelävepsään. Keskivepsä jakautuu edelleen useaan alamurteeseen. Murrejako käy tarkemmin ilmi seuraavasta kaaviosta:
- pohjoisvepsä (äänisvepsä)
- keskivepsä
- itäinen keskivepsä
- Ojatti
- Šimjärvi-Päžare
- Suda-joki
- lounainen keskivepsä
- etelävepsä.
Vepsän kieltä opetetaan muutamissa peruskouluissa. Vepsäksi julkaistaan Kodima-sanomalehteä sekä radio- ja TV- ohjelmia.[3]
Ominaispiirteet [muokkaa]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: liudennusmerkit |
Murre-erot ovat pieniä ja kaikki vepsän puhujat ymmärtävät vaivatta toisiaan. Pohjoisvepsässä on kuitenkin joitakin selviä piirteitä, jotka erottavat sen muista vepsän murteista. Sananalkuinen j on muuttunut liudentuneeksi d:ksi, esimerkiksi ďäŕv 'järvi' ja ďoob '(hän) juo'. Muualla kuin ensimmäisessä tavussa l, n ja r esiintyvät useimmiten liudentuneina, esimerkiksi poigaĺe 'pojalle'. Vokaalin i jälkeinen konsonantti on muista murteista poiketen liudentumaton yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan imperfektin päätteessä sekä monikon partitiivin ja adesiivin päätteessä, esimerkiksi ande̮in 'annoin', ande̮id 'annoit', ĺehmid 'lehmiä' ja küńźil 'kynsillä'. Palato-alveolaarinen affrikaatta /ʧ/ on pohjoisvepsässä liudentunut mutta muissa murteissa liudentumaton. Pohjoisvepsä on säilyttänyt pitkät vokaalit uu ja ii, esimerkiksi puu 'puu' ja hiiŕ 'hiiri', mutta yy on sen sijaan muuttunut diftongiksi yu, esimerkiksi püu 'pyy'.
Kielioppi [muokkaa]
Vepsä on säilyttänyt hyvin paljon muinaiselle itämerensuomalaiselle kantakielelle ominaisia piirteitä. Siksi sitä kutsutaankin usein itämerensuomalaisten kielten sanskritiksi. Vepsässä on 24 sijamuotoa, joista uusimmat ovat syntyneet postpositioiden sulautuessa edeltävään sanaan.
Vepsän aakkoset [muokkaa]
| A a | B b | C c | Č č | D d | E e |
| F f | G g | H h | I i | J j | K k |
| L l | M m | N n | O o | P p | R r |
| S s | Š š | Z z | Ž ž | T t | U u |
| V v | Ü ü | Ä ä | Ö ö | ’ |
Nimien taivutus [muokkaa]
| sija | yksikkö | monikko |
| Nominatiivi | nado ("nato") | nadod |
| Genetiivi | nadon | nadoiden |
| Akkusatiivi | nadon | nadod |
| Partitiivi | nadod | nadoid |
| Translatiivi | nadoks | nadoikš |
| Abessiivi | nadota | nadoita |
| Komitatiivi | nadonke | nadoidenke |
| Inessiivi | nados | nadoiš |
| Elatiivi | nadospäi | nadoišpäi |
| Illatiivi | nadoho | nadoihe |
| Adessiivi | nadol | nadoil |
| Ablatiivi | nadolpäi | nadoilpäi |
| Allatiivi | nadole | nadoile |
| Essiivi-Instruktiivi | nadon | nadoin |
| Prolatiivi | nadodme | nadoidme |
| Approksimatiivi I | nadonno | nadoidenno |
| Approksimatiivi II | nadonnoks | nadoidennoks |
| Egressiivi | nadonnopäi | nadoidennopäi |
| Terminatiivi I | mechasai | mecoihesai |
| Terminatiivi II | nadolesai | nadoilesai |
| Terminatiivi III | noressai nuoruudesta asti | |
| Aditiivi I | mechapäi 'mitsään päin' | mecoihepäi 'metsiin päin' |
| Aditiivi II | nadolepäi | nadoilepäi |
Persoonapronominit [muokkaa]
| yksikkö | monikko |
| Minä | Mö |
| Sinä | Tö |
| Hän | Hö |
Kieliesimerkkejä [muokkaa]
Pienoisevankeliumi vepsäksi: Jumal om armastanu mirud muga äjal, ka andoi ičeze üksjaižen Poigan, miše ni üks’, ken hänehe uskob , ei kadoiži, a saiži igähižen elon
Isä meidän -rukous vepsäksi:
Meiden Tat
- Meiden taivhaline Tatoi!
- Olgha pühä sinun nimi.
- Tulgha sinun valdkund.
- Tehkaha kaik sinun tahton mödhe,
- täl mal kut i taivhas.
- Anda meile tämbei jogapäiväine leib.
- I pästa meiden velgad,
- kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad.
- Ala ve meid kodvusehe,
- no päzuta meid pahaspäi.
- Sinun om vald
- i vägi i hüvüz’ kaikeks igaks.
- Amin'!
(Matvei 6: 9-13)
Vepsänkielinen kirjallisuus [muokkaa]
- Arapovič, Borislav: Lapsiden Biblii. Stokgol’m Helsinki: Biblijan kändmižen institut, 1996. ISBN 91-88794-11-3.
- Kottina, Anna: Meiden sana : lugendkirj augotižškolan täht. Karjala, Petroskoi: Periodika, 1998. ISBN 5-88170-016-3.
- Nieminen, Markku (toim.): Kodima, Vepsänma. Kuhmo: Juminkeko, 2003. ISBN 952-5385-16-7.
- Zaiceva, Nina: Abekirj. Karjala, Petroskoi, 1991. ISBN 5-7545-0460-8.
- Zaiceva, Nina: Ičemoi lugemišt : vepsän kelen lugendkirj 3.–4. klassale. Karjala, Petroskoi, 1994. ISBN 5-7545-0658-9.
Kielitieteellinen kirjallisuus [muokkaa]
- Kalima, Jalo: Vepsän sanastoa (Eripainos Virittäjästä n:o 1-3). Helsinki, 1927.
- Lönnrot, Elias: Om det nord-tschudiska språket (Elias Lönnrotin väitöskirja vepsän kielestä vuodelta 1853). Kuhmo, Juminkeko, 2002. ISBN 952-5385-10-8.
- Wiik, Kalevi: Vepsän vokaalisointu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1989. ISBN 951-717-564-7.
- Zaitseva, Maria: Vepsän kielen lauseoppia. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2001. ISBN 952-5150-61-5.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Salminen, Tapani: Uralic (Finno-Ugrian) languages Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Vepsäläinen kieliyhteisö 2000-luvulla Helsingin yliopisto. Viitattu 24.2.2013.
- ↑ Ethnologue
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Vepsänkielinen Wikipedia
- Vepsän Seura
- Vepsäläiset ja vepsän kieli – Nina Zaitseva
- Uz venä-vepsläine vajehnik / Nina Zaiceva, Maria Mullonen - Petroskoi 2007 (PDF)
- Zaiceva N., Mullonen M. Vepsä-venälaine, venä-vepsläine vajehnik. Petroskoi, “Karjala”, 1995. – 191 l. ISBN 5-7545-0669-4
- Vepsän-suomalainen sanakirja
Itämerensuomalaiset kielet: inkeroinen | karjala (aunuksenkarjala, lyydi, varsinaiskarjala) | liivi | suomi (kveeni, meänkieli) | vatja | vepsä | viro (võro)
Saamelaiskielet --- Länsisaamelaiset kielet: eteläsaame | luulajansaame | piitimensaame | pohjoissaame | uumajansaame --- Itäsaamelaiset kielet: akkalansaame | inarinsaame | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | turjansaame
Mordvalaiset kielet: ersä | mokša
Mari (niittymari, vuorimari)
Permiläiset kielet: komi (komipermjakki) | udmurtti
Hanti
Mansi
Unkari
Samojedikielet --- Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani --- Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matori | selkuppi
Luokittelemattomia kieliä: merja | meštšera | muroma
Kiisteltyjä ryhmittelyjä
Suomalais-ugrilaiset kielet | Suomalais-permiläiset kielet | Suomalais-volgalaiset kielet | Volgalaiset kielet | Suomalais-saamelaiset kielet | Ugrilaiset kielet | Obinugrilaiset kielet
