Vokaalisointu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on joillekin kielille ominainen fonotaktinen sääntö. Se rajoittaa saman sanan sisällä käytettyjä vokaaleja. Esimerkiksi suomen kielessä missään kielen omakantaisessa, yhdistämättömässä sanassa ei esiinny sekä etu- /y,ö,ä/ että takavokaaleja /a,o,u/, vaan sanat ovat joko etuvokaalisia tai takavokaalisia. Kuitenkin /i/ ja /e/ ovat vokaalisoinnun kannalta neutraaleja ja voivat esiintyä sekä etu- että taka­vokaalisissa sanoissa, vaikka ne foneettisesti kuuluvat etuvokaaleihin. E ääntyy takavokaalisissa sanoissa taempana kuin etuvokaalisissa (esimerkiksi sanassa kera on takaisempi e-vokaali kuin sanassa kerä)[1].

Vokaalisointu ilmenee suomessa myös johdoksissa ja sanojen taivutuksessa. Niinpä esimerkiksi taivutuspäätteillä, joissa esiintyy jokin sointuun vaikuttava vokaali, on yleensä kaksi muotoa (esimerkiksi suomen -lla, -llä), jotta pääte voi mukautua pääsanaansa. Jos sanassa on vain neutraaleja vokaaleja (e, i), käytetään etu­vokaalisia taivutus­päätteitä (poikkeuksena kuitenkin sanojen meri ja veri partitiivi­muodot merta ja verta).[2] Vokaalisointu pyrkii helpottamaan ääntämistä. Yhdys­sanan pääte määräytyy sanan viimeisen osan mukaan.

Vokaalisointu esiintyy eräissä suomalais-ugrilaisissa kielissä, kuten suomessa (kissalla, jäniksellä) ja unkarissa (városban ”kaupungissa”, kézben ”kädessä”), sekä latgallin kielessä (vosora, vasareņa, šketerēt, škatarātu), useissa altailaisissa kielissä, kuten turkissa (Türkiye'de ”Turkissa”, kapıda ”ovella”). Viron kielestä vokaalisointu on kadonnut ja vokaalit ä, ö, ü (y) ja õ lakanneet esiintymästä muualla kuin ensimmäisissä tavuissa.

Jotkin suomen kieleen tulleet uudemmat lainasanat rikkovat vokaalisointua (esimerkiksi olympialaiset), mikä aiheuttaa monille suomalaisille ääntämis­vaikeuksia. Tällaisissa sanoissa käytetään etu­vokaalisia taivutus­päätteitä, vaikka sanassa esiintyisikin a, o tai u, mutta viimeisenä ei-neutraalina vokaalina on ä tai ö (esimerkiksi amatööri ~ amatöörejä). Jos kuitenkin viimeinen ei-neutraali vokaali on y, voidaan käyttää joko etu- tai taka­vokaalisia taivutus­päätteitä (esimerkiksi analyysi ~analyysia tai analyysiä).[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan ison tietosanakirjan artikkeli E.
  2. a b http://www.kotus.fi/?s=1309

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.