Abessiivi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Abessiivi eli vajanto on sijamuoto, joka ilmaisee puuttumista.

Abessiivi eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa abessiivia käytetään puhekielessä murrealueesta riippuen niukasti tai ei ollenkaan, eikä kirjakielessäkään kovin runsaasti. Poikkeuksena verbien ma-infinitiivimuodot (tekemättä), joiden kanssa abessiivia käytetään edelleen produktiivisesti uusienkin verbien kanssa tarkoittamaan tekemättömyyttä. Yleiskielessä abessiivin sijapääte on -tta tai -ttä vokaalisoinnun mukaisesti. Esimerkkejä:

  • rahatta
  • näöttä
  • selittelettä

Joissakin murteissa abessiivin pääte on kuitenkin -ti, mitä eräissä vakiintuneissa yhteyksissä käytetään yleiskielessäkin:

  • huoleti
  • ääneti

Abessiivin käyttö on paljolti jäänyt muutamiin sanontoihin "fossiiliksi": hatutta päin, kengittä, vaikeuksitta, erotuksetta, muitta mutkitta, pitemmittä puheitta, syyttä suotta. Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Muutoin sen asemesta käytetään yleensä prepositiota ilman ja partitiivia, esimerkiksi ilman rahaa = rahatta. Eräissä murteissa ilman -sanaa kuitenkin käytetään abessiivin yhteydessä vahvistussanana: ilman rahatta, mitä yleiskielessä pidetään virheenä.

Verbien kolmannen infinitiivin abessiivi sitä vastoin on erittäin yleinen nykykielessäkin:

Sieni on keittämättä myrkyllinen. Varas hiipi sisään kenenkään huomaamatta.

Näistäkin osa on kiteytynyt sanonnoiksi: epäilemättä, säälimättä, hinnasta tinkimättä, äkkiarvaamatta, lukuun ottamatta, riippumatta siitä, siitä huolimatta.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.