Suomalais-volgalaiset kielet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalais-volgalaiset kielet.

Suomalais-volgalaiset kielet on yksi uralilaisen kielikunnan sisäistä kielten polveutumista kuvaavaan perinteiseen, monilta osin nykyisin jo vanhentuneeksi katsottuun binääriseen sukupuumalliin kuuluvista kieliryhmistä. Tässä mallissa se on suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvien permiläisten kielten ohella toinen suomalais-permiläisten kielten kahdesta kieliryhmästä.

Nykyisessä tutkimuksessa suomalais-volgalainen välikantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan ja marin yhteinen kantakieli) on yleisesti hylätty ainakin suomalaisten tutkijoiden keskuudessa. Sen sijaan itämerensuomalaisten kielten, saamelaiskielten ja mordvalaisten kielten yhteistä kantakieltä on eräissä hiljattaisissa esityksissä kannatettu.

Edelleen voidaan kuitenkin käyttää vanhaa nimitystä viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua suomalais-volgalaisista kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta vain alueellisessa mielessä.

Suomalais-volgalaisia kieliä puhutaan laajalla alueella Skandinavista aina Keski-Venäjälle saakka ja niillä on yhteensä vajaat 10 miljoona puhujaa.

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volgalaiset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Volgalaiset kielet

Suomalais-volgalaisten kielten volgalaiset kielet ovat

  • mari, jolla on kaksi kirjakielistä muotoa: niittymarin kirjakieli, jota käyttävät myös itämarilaiset, ja n. 30 000 asukkaan vuorimarin kirjakieli.
  • mordva, jonka jakautuu kahteen hyvin läheiseen kieliryhmään. Näitä ryhmiä pidetään kuitenkin kielinä, ei murteina, vaikka keskinäinen ymmärrys on mahdollista.
  • merja, muroma ja metserä ovat sukupuuttoon kuolleet volgalaiskielet. Näiden kielten sammuminen on tapahtunut historiallisena aikana, sillä niistä on mainintoja mm. venäläisissä kronikoissa, mutta itse kielistä ei ole säilynyt mitään tietoa. Näistä kielistä on kuitenkin jäänteet alueiden paikannimistössä.

Suomalais-saamelaiset kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalais-volgalaisten kielten oletetun suomalais-saamelaisen välikantakielitason muodostavat itämerensuomalaiset kielet (suomi, viro, karjala, vepsä, liivi, jne.) ja saamelaiskielet.

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.