Meänkieli

Wikipedia

Meänkieli eli tornionlaaksonsuomi on nimitys, jota käytetään Tornionjoen länsipuolisilla alueilla Ruotsissa puhutusta suomen kielen murteesta tai lähisukukielestä. Ruotsissa meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema ja se on tasa-arvoinen suomen kirjakielen kanssa. Tornionlaaksonsuomen ISO 639-3 -kielikoodi on fit ^[1]. Pohjois-Ruotsissa puhuttu suomi kuuluu alueesta riippuen peräpohjalaisiin Tornion tai Jällivaaran murteisiin.

[muokkaa] Historia

Meänkieli kehittyi osaksi eristettynä sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei kuitenkaan vedetty suomen ja ruotsin kielten rajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin. Ruotsin valtio katsoi 1880-luvulla parhaaksi, että kaikki kansalaiset käyttävät ruotsin kieltä. Tämä johtui myös sotilaallisista syistä. Ajateltiin että sotatilan vallitessa ei voitaisi täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Toisaalta suomalaisten ja saamelaisten katsottiin kuuluvan ei-germaaniseen rotuun, joka on lähempänä Venäjää kuin Skandinaviaa. Alueen kouluissa opetettiin ainoastaan ruotsin kieltä ja lapsia kiellettiin puhumasta suomea rangaistuksen uhalla. Kielto koski jopa välitunteja.

Ennen 70-lukua ei ollut vielä omaa kirjakieltä eikä juuri kukaan pitänyt puhumaansa kieltä muuna kuin suomen murteena. Ensimmäinen meaäkielellä kirjoitettu romaani oli Bengt Pohjasen Lyykeri, joka julkaistiin vuonna 1985. Ensimmäinen meänkielinen näytelmä oli myös Pohjasen, Kuutot vuodelta 1987. Markuksen evankeliumi julkaistiin meänkielellä samana vuonna, ja loput evankeliumikäännökset valmistuivat vuonna 2000. Kieliopin perusteet, Meänkielen kramatiikki julkaistiin vuonna 1996, kirjoittajina Matti Kenttä ja Pohjanen.^[2]

[muokkaa] Nykytilanne

Meänkielen itsenäisen kielen asema on kiistanalainen. Erityisesti poliittisesti katsottuna meänkieli voidaan katsoa omaksi kielekseen, mutta kielitieteellisesti asiasta ollaan erimielisiä ^[3]. Itsenäisenä kielenä meänkieltä pitävät perustelevat näkemystään yleensä korostaen kielen sosiologista merkitystä ja sen itsenäistä asemaan alueen kieliekologiassa, kun taas murre-määritelmän kannattajat perustavat näkemyksensä kielitieteen komparatiivisiin menetelmiin ja perinteiseen näkemykseen kielestä lingvistisenä järjestelmänä ^[4].

Ruotsin tornionlaaksolaisten valtakunnallisen liiton ehdotuksesta Ruotsin valtiopäivät päätti 2. joulukuuta 1999 tunnustaa Tornionlaakson suomalais-saamelaisten kielten puhujat kansalliseksi vähemmistöksi. 1. huhtikuuta 2000 tuli voimaan laki, jonka mukaan viidessä Norrbottenin läänin kunnassa (Kiiruna, Jällivaara, Pajala, Ylitornio ja Haaparanta) saa käyttää tavallista suomea ja meänkieltä viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen sekä on oikeus saada opetusta ja hoitoa näillä kielimuodoilla. Ruotsissa meänkielen katsotaan käsittävän kolme erillistä murretta: Tornionlaakson, Vittangi-Jukkasjärven ja Jällivaaran murteet.

Meänkieltä käyttää tai ymmärtää 25 000 - 35 000 Norrbottenin maakunnan asukasta. Meänkielen käyttö on vähentynyt etenkin nuorten keskuudessa. Meänkieltä opetetaan Ruotsissa Luulajan teknillisessä yliopistossa, Uumajan yliopistossa ja Tukholman yliopistossa. Meänkielen kirjallinen muoto noudattaa lähinnä Pajalassa ja Ylitornion kunnassa puhuttua murretta. Kirjailija Bengt Pohjanen on voimaperäisesti pyrkinyt kehittämään meänkielen kirjakieltä ja kielioppia.

[muokkaa] Erityispiirteitä

Meänkielestä puuttuvat sijamuodot komitatiivi ja instruktiivi. Lainasanoja ruotsinkielestä on runsaammin kuin Suomen länsimurteissa. Suomen murteista poiketen on omaksuttu lainasanavastineita lukuisille uudemmille käsitteille, joille Suomessa on vakiintunut oma suomenkielinen vastine. Suomen murteissa vielä esiintyvät ruotsin lainat ovat yleisesti vanhempaa perua.

[muokkaa] Meänkielen sanoja

ilimanaikunen = turha
kahveli = haarukka
kläppi = lapsi
knapsu = naisellinen mies
krenkku = jakkara, lypsyjakkara
källi = 1. hassu 2. koiran uloste 3. huijaus/metku
pranttu = kasvimaa

[muokkaa] Lähteet

Jaana Märsynaho: Tornionlaakson kirjailijoita: Pohjanen, Bengt 1997. Tornion kaupunginkirjasto. Viitattu 29.1.2008.
Kenttä, Matti - Pohjanen, Bengt, Meänkielen kramatiikki, 1996
Pohjanen, Bengt-Muli, Eeva, Meänkieli rätt och lätt, 2006 (2. korjattu painos 2007)
Pohjanen, Bengt, Lyykeri 2005 (3. painos)