Meänkieli

Meänkieli
Tiedot
Alue	Ruotsi Suomi
Virallinen kieli	Haaparanta, Ylitornio, Pajala
Puhujia	noin 110 000
Kirjaimisto	latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	uralilaiset kielet
Kieliryhmä	suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet itämerensuomalaiset kielet suomen kieli
Kielikoodit
ISO 639-1	-
ISO 639-2	fiu
ISO 639-3	fit
Ohje

Meänkieli eli tornionlaaksonsuomi on nimitys, jota käytetään Tornionjoen länsipuolisilla alueilla Ruotsissa puhutuista suomen kielen murteista. Ruotsissa meänkielellä on virallisen vähemmistökielen asema ja se on tasa-arvoinen suomen kirjakielen kanssa. Tornionlaaksonsuomen ISO 639-3 -kielikoodi on fit. Pohjois-Ruotsissa puhuttu suomi kuuluu alueesta riippuen peräpohjalaisiin Tornion tai Jällivaaran murteisiin. Vuonna 2000 kieltä puhui maailmalla noin 110 000 henkilöä. Meänkielen asema itsenäisenä kielenä on kiistanalainen. Tieteellisin perustein meänkieli on suomen kielen murre.

Historia

Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin. Ruotsin valtio katsoi 1880-luvulla parhaaksi, että kaikki kansalaiset käyttävät ruotsin kieltä. Tämä johtui myös sotilaallisista syistä. Ajateltiin että sotatilan vallitessa ei voitaisi täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Toisaalta suomalaisten ja saamelaisten katsottiin kuuluvan ei-germaaniseen rotuun, joka on lähempänä Venäjää kuin Skandinaviaa. Alueen kouluissa opetettiin ainoastaan ruotsin kieltä ja lapsia kiellettiin puhumasta suomea rangaistuksen uhalla. Kielto koski jopa välitunteja.

Ennen 1970-lukua ei ollut vielä omaa kirjakieltä eikä juuri kukaan pitänyt puhumaansa kieltä muuna kuin suomen murteena. Ensimmäinen meänkielellä kirjoitettu romaani oli Bengt Pohjasen Lyykeri, joka julkaistiin vuonna 1985. Ensimmäinen meänkielinen näytelmä oli myös Pohjasen, Kuutot vuodelta 1987. Markuksen evankeliumi julkaistiin meänkielellä samana vuonna, ja loput evankeliumikäännökset valmistuivat vuonna 2000. Kieliopin perusteet, Meänkielen kramatiikki julkaistiin vuonna 1996, kirjoittajina Matti Kenttä ja Pohjanen.

Nykytilanne

Meänkielen itsenäisen kielen asema on kiistanalainen. Erityisesti poliittisesti katsottuna meänkieli voidaan katsoa omaksi kielekseen, mutta kielitieteellisesti asiasta ollaan erimielisiä. Itsenäisenä kielenä meänkieltä pitävät perustelevat näkemystään yleensä korostaen kielen sosiologista merkitystä ja sen itsenäistä asemaan alueen kieliekologiassa, kun taas murre-määritelmän kannattajat perustavat näkemyksensä kielitieteen komparatiivisiin menetelmiin ja perinteiseen näkemykseen kielestä lingvistisenä järjestelmänä.

Ruotsin tornionlaaksolaisten valtakunnallisen liiton ehdotuksesta Ruotsin valtiopäivät päätti 2. joulukuuta 1999 tunnustaa Tornionlaakson suomalais-saamelaisten kielten puhujat kansalliseksi vähemmistöksi. 1. huhtikuuta 2000 tuli voimaan laki, jonka mukaan viidessä Norrbottenin läänin kunnassa (Kiiruna, Jällivaara, Pajala, Ylitornio ja Haaparanta) saa käyttää tavallista suomea ja meänkieltä viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen sekä on oikeus saada opetusta ja hoitoa näillä kielimuodoilla. Ruotsissa meänkielen katsotaan käsittävän kolme erillistä murretta: Tornionlaakson, Vittangi-Jukkasjärven ja Jällivaaran murteet.

Meänkieltä käyttää tai ymmärtää 25 000 - 35 000 Norrbottenin maakunnan asukasta. Meänkielen käyttö on vähentynyt etenkin nuorten keskuudessa. Meänkieltä opetetaan Ruotsissa Luulajan teknillisessä yliopistossa, Uumajan yliopistossa ja Tukholman yliopistossa. Meänkielen kirjallinen muoto noudattaa lähinnä Pajalassa ja Ylitornion kunnassa puhuttua murretta. Kirjailija Bengt Pohjanen on voimaperäisesti pyrkinyt kehittämään meänkielen kirjakieltä ja kielioppia. Lokakuun 2010 alusta alkaen voi meänkieltä lukea myös Romanian Babes-Bolyain yliopistossa.

Erityispiirteitä

Meänkielestä puuttuvat sijamuodot komitatiivi ja instruktiivi. Lainasanoja ruotsista on runsaammin kuin Suomen länsimurteissa. Suomen murteista poiketen on omaksuttu lainasanavastineita lukuisille uudemmille käsitteille, joille Suomessa on vakiintunut oma suomenkielinen vastine. Suomen murteissa vielä esiintyvät ruotsin lainat ovat yleisesti vanhempaa perua.

Meänkielen sanoja, joita ei käytetä suomen yleiskielessä

• följy = seura, mukana olo
• hoksata = huomata
• häntyyki = pyyhe
• kahveli = haarukka
• kartano = piha
• kietku = ruuantähde, erit. liha
• kläppi = lapsi
• knapsu = naisellinen mies
• källi = hassu (tarkoittaa myös ulostetta)
• mie = minä
• pranttu = kasvimaa
• saaloa = läähättää
• saikata = värkätä
• sie = sinä
• tyär = tytär
• vuoma = laaja suoalue

Lähteet

• Jaana Märsynaho: Tornionlaakson kirjailijoita: Pohjanen, Bengt 1997. Tornion kaupunginkirjasto. Viitattu 29.1.2008.
• Kenttä, Matti & Pohjanen, Bengt: Meänkielen kramatiikki. Kaamos, 1996. ISBN 91-87410-19-2.
• Pohjanen, Bengt & Muli, Eeva: Meänkieli rätt och lätt. Överkalix: Barents, 2006 (2. korjattu painos 2007). ISBN 978-91-89144-36-1.
• Pohjanen, Bengt, Lyykeri 2005 (3. painos)

Katso myös

• Meänmaa
• Meänmaan lippu

Aiheesta muualla

Meänkielinen Wikipedia hautomossa

• Birger Winsa: Meän kieli ja torniolaaksolaisitten kakskielisyys, Virittäjä 1993

Kirjallisuutta

• Kirjallisuutta meänkielellä:
  • Älä sie, vaimo, tähhään tuki, Juhaneksen evanjeeliymmi. Kaamos 1994 ISBN 91-87410-14-10
  • Bengt Pohjanen: Tule Leevi följhyyn: Markkyksen evankeliumi tornionlaaksoksi. Kaamos, 1988. ISBN 91-8741001-X.
  • Tulkaa tekki fölhjyyn. Evankeeljumit meänkielelä. Kaamos 2000 ISBN 91-8944-05-8

Uralilaiset kielet

Suomalais-ugrilaiset kielet
Suomalais-permiläiset kielet
akkalansaame | aunuksenkarjala | ersä | eteläsaame | inarinsaame | inkeroinen | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mari | matori | merja | meštšera | meänkieli | mokša | muroma | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | suomi | turjansaame | udmurtti | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro
Ugrilaiset kielet
hanti | mansi | unkari
Samojedikielet
Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani
Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matorin kieli | selkuppi