Illatiivi

Wikipedia

Illatiivi eli sisätulento on sijamuoto, joka ilmaisee sisään tulemista.

[muokkaa] Illatiivi eri kielissä

[muokkaa] Suomi

Suomessa illatiivi kuuluu käytössäoleviin paikallissijoihin. Sitä käytetään tarkoittamaan kohdetta. Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on yksikössä -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä) tai -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa). Esimerkkejä:

talo/-on
tie/-hen
maa/-han

Vokaali ”vaihtuu” joskus nominatiivin i:stä normaaliin vartalovokaaliin e:

vuosi : vuoteen

Monikossa taas:

pantt/e-ihin
vene/-isiin
vuosi/-iin

Päätteenä on myös monissa -seen umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa:

keskus : keskukseen : keskuksiin

Yhdessä elatiivin eli sisäeronnon ja inessiivin eli sisäolennon kanssa illatiivi on yksi sisäpaikallissijoista. Perusmerkitys on sisälle tuleminen: Tulimme huoneeseen. Illatiivilla on myös paljon muita merkityksiä. Esimerkkejä:

Suunta: Käänny vasempaan. Ajoimme vähän matkaa pohjoiseen.
Toiminta, johon siirrytään: Ryhdyimme töihin. Lähdimme kalaan tai kalastamaan. Juokse katsomaan.
Asento tai olotila: Mene kyykkyyn! Hän vaipui tainnoksiin. Uhri jäi henkiin.
Raja: Tie päättyi aitaan. Tila ulottui rantaan asti. Laskin sataan.
Tarttuminen, kiinnittyminen: Kärpänen tarttui verkkoon. Taulu ripustettiin olohuoneen seinään.
Alkava tunne: Ihastuin häneen heti. Olen kyllästynyt hänen puheisiinsa.
Käyttämisen kohde: Hänen rahansa kuluivat vaatteisiin. Se olisi nyt hyvään tarpeeseen.
Luonnehdinnan yhteydessä: kova juoksemaan, hyvä kertomaan, altis auttamaan. Hänestä ei ole mihinkään.
Aika: Olimme siellä ainakin kymmeneen. Päivästä päivään, vuodesta vuoteen. En ole käynyt siellä moneen vuoteen. Tulit huonoon aikaan.
Tapa: Tehdään se vanhaan malliin. He huusivat yhteen ääneen.
Muita: Asia lyötiin lukkoon. Sain sen pilkkahintaan. Poika tulee isäänsä. Hän pani kaiken peliin. Terve mieheen!