Illatiivi

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Illatiivi eli sisätulento on sijamuoto, joka ilmaisee sisään tulemista.

[muokkaa] Illatiivi eri kielissä

[muokkaa] Suomi

Suomessa illatiivi kuuluu käytössäoleviin paikallissijoihin. Sitä käytetään tarkoittamaan kohdetta. Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on yksikössä -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä) tai -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa). Esimerkkejä:

Vokaali ”vaihtuu” joskus nominatiivin i:stä normaaliin vartalovokaaliin e:

Monikossa taas:

Päätteenä on myös monissa -seen umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa:

  • keskus : keskukseen : keskuksiin

Yhdessä elatiivin eli sisäeronnon ja inessiivin eli sisäolennon kanssa illatiivi on yksi sisäpaikallissijoista. Perusmerkitys on sisälle tuleminen: Tulimme huoneeseen. Illatiivilla on myös paljon muita merkityksiä. Esimerkkejä:

  • Suunta: Käänny vasempaan. Ajoimme vähän matkaa pohjoiseen.
  • Toiminta, johon siirrytään: Ryhdyimme töihin. Lähdimme kalaan tai kalastamaan. Juokse katsomaan.
  • Asento tai olotila: Mene kyykkyyn! Hän vaipui tainnoksiin. Uhri jäi henkiin.
  • Raja: Tie päättyi aitaan. Tila ulottui rantaan asti. Laskin sataan.
  • Tarttuminen, kiinnittyminen: Kärpänen tarttui verkkoon. Taulu ripustettiin olohuoneen seinään.
  • Alkava tunne: Ihastuin häneen heti. Olen kyllästynyt hänen puheisiinsa.
  • Käyttämisen kohde: Hänen rahansa kuluivat vaatteisiin. Se olisi nyt hyvään tarpeeseen.
  • Luonnehdinnan yhteydessä: kova juoksemaan, hyvä kertomaan, altis auttamaan. Hänestä ei ole mihinkään.
  • Aika: Olimme siellä ainakin kymmeneen. Päivästä päivään, vuodesta vuoteen. En ole käynyt siellä moneen vuoteen. Tulit huonoon aikaan.
  • Tapa: Tehdään se vanhaan malliin. He huusivat yhteen ääneen.
  • Muita: Asia lyötiin lukkoon. Sain sen pilkkahintaan. Poika tulee isäänsä. Hän pani kaiken peliin. Terve mieheen!


Henkilökohtaiset työkalut