Komin kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Komi
Oma nimi коми кыв (komi kyv)
Muu nimi syrjääni, komisyrjääni
Tiedot
Alue Komi, Permin Komi, Nenetsia, Jamalin Nenetsia
Virallinen kieli KomiFlag.svg Komi
Puhujia 285 000
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
permiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 kv
ISO 639-2 kom
ISO 639-3 kom

Komi (myös syrjääni) on suomalais-ugrilainen kieli, jota puhuvat pääasiassa Komin tasavallan komit.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin kielestä on kaksi päävarianttia. Venäjän federaatioon kuuluvassa Komin tasavallassa käytetään komisyrjäänin kieltä (yli 250 000 puhujaa) ja Permin alueeseen liitetyn entisen Permin Komin autonomisen piirikunnan alueella komipermjakin kieltä (n. 100 000 puhujaa). Molemmat komin kielen variantit ovat keskenään täysin ymmärrettäviä. Kolmas komin päävariantti on Jazvan komi, jolla on noin 4000 puhujaa.[1]

Yhdessä udmurtin kielen kanssa komin kieli muodostaa uralilaisten kielten permiläisen haaran. Tämän haaran kielet polveutuvat kantapermistä, joka lienee hajonnut noin vuosina 8001000. Permiläiset kielet ovat puhujamäärältään kolmanneksi suurin uralilaisten (suomalais-ugrilaisten) kielten haara. Komi ja udmurtti ovat keskenään jossain määrin ymmärrettäviä.

Komin kielen edeltäjällä muinaispermin kielellä luotiin 1300-luvulla jonkin verran kirjallisuutta Stefan Permiläisen toimesta. Näiden kielenmuistomerkkien kieli eroaa melko huomattavasti nykykomista.

Ominaispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Permiläiset kielet ovat äänteellisesti ja muoto-opillisesti innovatiivisia. Vanhat suomalais-ugrilaiset kaksitavuiset sanavartalot ovat lyhentyneet yksitavuisiksi. On syntynyt konsonanttien soinnillisuuskorrelaatio ja palataalisuuskorrelaatio on laajentunut. Toisen tavun vokaalin kadotessa ensimmäisen tavun vokaalien määrä on kantapermin kaudella voimakkaasti kasvanut. Nykyisin permiläisten kielten ja murteiden välisessä vokalismissa on yllättävän suuria eroja, joiden historiallisen taustan selittäminen on ollut permiläisten kielten tutkimuksen keskeisiä haasteita.

Komin sijajärjestelmä on voimakkaasti uusiutunut siten, että vanha vartalovokaali on liittynyt sijatunnuksiin, jotka osittain ovat syntyneet agglutinaation, osittain vanhojen sijatunnusten reanalyysin tietä. Suurin osa sijoista on yhteisiä udmurtin kanssa. Yleisimmän käsityksen mukaan komissa on 16 sijaa, mutta monia postpositiorakenteita käytetään lähes sijojen tapaan.

Yleisen kielitieteen näkökulmasta komissa on huomionarvoista mm. monimutkainen kieltojärjestelmä, jossa on käytössä sekä preesensissä että preteritissä taipuva kieltoverbi, että kieltopartikkeli. Kieltoverbi kongruoi pääverbin kanssa luvussa, mutta monikon kolmannessa persoonassa käytetään verbin infinitiiviä. Objektin sijamerkintä on monimutkainen ja siihen vaikuttaa sekä teon kohteen luku, määräisyys, että elollisuus. Lingvistiikassa on kiinnitetty huomiota myös komin attribuutteihin, jotka voivat esiintyä useimmissa sijoissa pääsanan sijasta riippumatta. Eurooppalaisessa kontekstissa kiinnostava on myös komin jälkiartikkeli, joka muistuttaa venäjän pohjoismurteiden kliittisen partikkelin käyttöä.

Sanasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa komin perussanoista on yhteisiä udmurtin kanssa. Tällaisia kantapermiläisiä sanavartaloja on arviolta n. 1500. uralilaiseen kantakieleen palautuvaa sanastoa on komissa yli 200 sanavartaloa.

Sanastokerrostumista keskeisiä ovat udmurtin kanssa yhteiset vanhat iranilaislainat ja bolgaarinturkkilaiset lainat. Jälkimmäisiä on komissa udmurttia huomattavasti vähemmän ja niitä on pidetty keskeisenä kriteerinä kantapermin hajoamisaikaa määriteltäessä. Itsenäisiä lainasanakerrostumia komissa ovat lainat venäjästä, mansista, nenetsistä ja itämerensuomesta. Näistä itämerensuomalainen lainasanasto (suomen lähisukukielistä saadut lainat) on erityisen kiinnostava, sillä nykyisin itämerensuomalaisten ja permiläisten kielten välillä on laaja venäläistynyt vyöhyke. Komeilla ja itämerensuomalaisilla on kuitenkin ollut kontakteja toisiinsa vielä keskiajalla. Myös komien kontaktit slaaveihin ovat vanhempia kuin useimmilla muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla.

Komisyrjäänin murteita on 11, komipermjakissa on kaksi päämurretta. Komin murrejaoen keskeinen kriteeri on vanhan l-äänteen edustus (l, v tai kato). Erityisesti komisyrjäänin murteiden väliset sanastoerot ovat huomattavat.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1300-luvulla Tapani Pyhä loi komin edeltäjälle, muinaispermin kielelle abur-aakkoston, jolla kirjoitettiin jonkin verran hengellistä kirjallisuutta. Komilla onkin unkarin jälkeen suomalais-ugrilaisista kielistä toiseksi vanhin kirjallisuus.[1] Tämä aakkosto jäi pian pois käytöstä, ja komia alettiin uudelleen käyttää kirjakielenä vasta 1800-luvulla. Sitä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin, mutta 1930-luvulla kokeiltiin jonkin aikaa myös latinalaisten aakkosten käyttöä.[1] Kominkielinen kirjallisuus kukoisti ennen kaikkea Stalinin aikana 1920–30-luvulla, jolloin luotiin kominkieliset sivistyslaitokset ja opetusjärjestelmä. 1930-luvulta alkaen tilanne kuitenkin muuttui nopeasti huonompaan. Komilaista sivistyneistöä vainottiin ja komin puhuma-alue alkoi nopeasti venäläistyä mm. vankileirien takia. Nykyisin komit muodostavat noin neljänneksen Komin tasavallan asukkaista sekä noin 60 % entisen Permin Komin autonomisen piirikunnan asukkaista. Kieli elää lähinnä maaseudulla. Kaupungistunut komilaissivistyneistö puhuu usein vain venäjää.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen komi sai Komin tasavallassa virallisen aseman vuonna 1992. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole merkittävästi parantanut kielen käyttömahdollisuuksia. Komi on lähinnä kotikieli, jolla on varsin rajoitetusti käyttöä mediassa, hallinnossa ja koulutuksessa. Kirjallisuutta ilmestyy noin 20 nimekettä vuodessa. Lisäksi on muutamia aikakaus- ja sanomalehtiä. Komi on kuitenkin jatkuvasti useiden pienyhteisöjen pääkieli, eikä sitä voi pitää akuutisti uhanalaisena.

Permin Komin alueella komin kielen käyttö on Komin tasavaltaakin vähäisempää. Kielellä ei ole minkäänlaista virallista asemaa. Vaikka Komi-Permjakia oli Venäjän ainoa hallintoalue, jolla suomalais-ugrilaista kieltä puhuva väestö oli enemmistönä, liitettiin se vuoden 2006 alusta lähes kokonaan venäjänkieliseen Permin alueeseen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 50. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]