Kieltoverbi

Kieltoverbi on verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbillä on usein vajaa taivutus ja yleensä esimerkiksi infinitiivi puuttuu.

Kieltoverbi eri kielissä

Kieltoverbi on tyypillinen uralilaisten kielten piirre.

Indoeurooppalaisissa kielissä kieltomuoto muodostetaan taipumattomalla partikkelilla (proto-indoeurooppalainen *ne, latinan nōn), joka liitetään taipuvaan pääverbiin. Englannissa sen yhteydessä käytetään apuverbiä (do, be, have, shall, will, may, need).

Suomi

Suomen kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona	Yksikkö	Monikko
1.	en	emme
2.	et	ette
3.	ei	eivät

Imperatiivi

Persoona	Yksikkö	Monikko
1.	-	älkäämme
2.	älä	älkää
3.	älköön	älkööt

Viro

Viron kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa. Indikatiivissa, konditionaalissa ja epäsuorassa tapaluokassa ei taivutusta kuitenkaan enää ole.

Indikatiivi, konditionaali ja epäsuora tapaluokka

Persoona	Yksikkö	Monikko
1.	ei	ei
2.	ei	ei
3.	ei	ei

Imperatiivi

Persoona	Yksikkö	Monikko
1.	-	ärgem
2.	ära	ärge
3.	ärgu	ärgu

Inarinsaame

Inarinsaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona	Yksikkö	Kaksikko	Monikko
1.	jie´m	iän	ep
2.	jie´h	eppee	eppeđ
3.	ij	iä´vá	iä

Imperatiivi

Persoona	Yksikkö	Kaksikko	Monikko
1.	iällum	iäl´loon	iällup
2.	ele	ellee	elleđ
3.	iä´lus	iällus	iällus

Pohjoissaame

Pohjoissaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona	Yksikkö	Kaksikko	Monikko
1.	in	ean	eat
2.	it	eahppi	ehpet
3.	ii	eaba	eai

Imperatiivi

Persoona	Yksikkö	Kaksikko	Monikko
1.	allon	allu	allot
2.	ale	alli	allet
3.	allos	alloska	alloset