Kieltoverbi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kieltoverbi on verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbillä on usein vajaa taivutus ja yleensä esimerkiksi infinitiivi puuttuu.

Kieltoverbi eri kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kieltoverbi on tyypillinen uralilaisten kielten piirre.

Indoeurooppalaisissa kielissä kieltomuoto muodostetaan taipumattomalla partikkelilla (proto-indoeurooppalainen *ne, latinan nōn), joka liitetään taipuvaan pääverbiin. Englannissa sen yhteydessä käytetään apuverbiä (do, be, have, shall, will, may, need).

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Monikko
1. en emme
2. et ette
3. ei eivät

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Monikko
1. - älkäämme
2. älä älkää
3. älköön älkööt

Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron kielessä kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa. Indikatiivissa, konditionaalissa ja epäsuorassa tapaluokassa ei taivutusta kuitenkaan enää ole.

Indikatiivi, konditionaali ja epäsuora tapaluokka

Persoona Yksikkö Monikko
1. ei ei
2. ei ei
3. ei ei

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Monikko
1. - ärgem
2. ära ärge
3. ärgu ärgu

Inarinsaame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inarinsaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. jie´m iän ep
2. jie´h eppee eppeđ
3. ij iä´vá

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. iällum iäl´loon iällup
2. ele ellee elleđ
3. iä´lus iällus iällus

Pohjoissaame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoissaamessa kieltoverbi taipuu persoonissa ja tapaluokissa.

Indikatiivi, konditionaali ja potentiaali

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. in ean eat
2. it eahppi ehpet
3. ii eaba eai

Imperatiivi

Persoona Yksikkö Kaksikko Monikko
1. allon allu allot
2. ale alli allet
3. allos alloska alloset