Infinitiivi
Wikipedia
Infinitiivi on verbin substantiivinen nominaalimuoto. Toisin sanoen verbiä, joka on infinitiivimuodossa, käytetään kuten mitä tahansa substantiivia. Se taipuu sijamuodoissa ja toimii lauseenjäsenenä kuten nominit.
Vain MA- ja MINEN-infinitiivit taipuvat kaikissa sijamuodoissa; A-, E- ja MAINEN-infinitiivit taipuvat vain jossain sijamuodoissa. Persoonamuodot ovat nominien persoonamuotoja, eivät verbien persoonamuotoja.
Suomen infinitiivi [muokkaa]
Suomen kielessä on neljä infinitiivimuotoa, ja ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa.[1]
Esimerkki [muokkaa]
| Nimitys | I infinitiivi | II infinitiivi | III infinitiivi | IV infinitiivi | V infinitiivi |
|---|---|---|---|---|---|
| Tunnus | A | E | MA | MINEN | MAINEN |
| persoonamuodot |
|
elatiivi: laulaesta (harvinainen) inessiivi: laulaessa
|
laulama taipuu kaikissa sijamuodoissa esimerkiksi:
|
laulaminen taipuu kaikissa sijamuodoissa esim. genetiivi:
|
|
| passiivi |
inessiivi:
|
instruktiivi:
|
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 250. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.
Sivulta puuttuu