Permistiikka
Permistiikka eli permiläinen filologia on kielitieteen ja siten fennougristiikan ala, joka tutkii permiläisiä kieliä.[1] Alalla on tutkittu pitkään muun muassa permiläisten kielten vokaalien historiaa.[2] 2020-luvulle tultaessa permistiikassa etymologisen tutkimuksen painopiste oli keskittynyt komin kieleen. Esimerkiksi ainoa permiläisistä kielistä julkaistu jossain määrin kattava etymologinen sanakirja on nimenomaan komin kielen etymologinen sanakirja.[3] Permistiikan symposiumit ovat onnistuneet myös saamaan itse permiläisiä kielitieteilijöitä mukaan tiedemaailmaan. Permistiikan Permistika-julkaisun sarja antaa läpileikkauksen siitä, mitä permistiikan alalla milläkin hetkellä tutkitaan.[1]
Permistiikan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen vuotta 1985 permiläisistä kielitieteilijöistä hyvin harva pystyi osallistumaan kielitieteellisiin kongresseihin. Nuoren polven tutkijat eivät yleensä pystyneet osallistumaan tilaisuuksiin, koska Neuvostoliiton tasavallat eivät halunneet tukea heidän matkojensa rahoitusta. Muutenkin kongresseihin lähetetyt ilmoittautumiset ja esitelmien luonnokset kävivät läpi neuvostoliittolaisen fennougristien komitean tarkastuksen, ja aina tarkastuksen läpäisseetkään luonnokset eivät suljetuissa neuvostotasavalloissa saaneet viisumeita ulkomaille. Siksi alan tutkijat alkoivat harkita kongresseja pienempien kielitieteellisten tapahtumien järjestämistä.[1]
Ensimmäinen permistiikan symposiumi järjestettiin Iževskissä Udmurtian valtionyliopistossa vuonna 1985, mutta sen aiheena oli ”Unkarilaiset tutkijat ja permiläinen filologia”. Tuolloin Bernát Munkácsin (1860–1937) syntymästä oli kulunut 125 vuotta ja hänen tulostaan udmurttien maille kenttätöihin 100 vuotta. Permistiikan symposiumien perinteen syntyaikoina Udmurtian valtionyliopiston udmurtin kielen osaston udmurtin kielen ja kirjallisuuden laitoksen vakituinen johtaja oli Ivan Tarakanov, mutta tuolloin sijaisjohtajana toimi kolme vuotta (1984–1986) Valentin Kelmakov. Johtajakautensa aikana hän ryhtyi ajamaan symposiumien järjestämistä. Tuolloisessa Neuvostoliitossa se vaati kahden vuoden viralliset neuvottelut sekä paperityön. Symposiumille mietittiin mahdollisimman laaja-alainen nimi tuleviksi vuosiksi: ”permiläisten kielten murteet ja historia vuorovaikutuksessa muiden kielten kanssa”. Tämä mahdollisti kaikkien permiläisiin kieliin liittyvien tutkimusten liittämisen symposiumiohjelmaan.[1]
Ensimmäinen varsinainen Udmurtian valtionyliopistossa järjestetty permistiikan symposiumi oli vuonna 1986. Tuolloin permistiikan symposiumeille oli määritelty seuraavat tehtävät, joiden mukaan niissä tarkasteltiin kolmen permiläisen lähisukukielen (udmurtin, komisyrjäänin ja komipermjakin) tutkimuksen nykyistä tilaa, pyrittiin saamaan selville tutkimuksen ensisijaiset kehittämiskohteet, kartoitettiin permiläisen historiallis-vertailevan ja typologisen kielentutkimuksen tulevaisuudennäkymiä sekä yritettiin saada käyttöön ja hallinnoida eri alueiden ja yliopistojen permiläisiä kieliä koskevaa tutkimusta, myös muualla kuin permiläisten kansojen asuma-aloilla. Tuolloin myös päätettiin, että symposiumeja järjestetään joka toinen vuosi.[1]
Aluksi symposiumeja järjestivät Syktyvkarin ja Iževskin permistit niin, että symposiumi oli kaksi kertaa peräkkäin yhdessä paikassa. Toisen,vuonna 1988 Udmurtian valtionyliopistossa järjestetyn symposiumin aiheena oli Yrjö Wichmann ja hänen tutkimusmatkansa permiläisten kansojen alueille sekä hänen tutkimusaiheensa. Osaltaan tämä symposiumi toimi Neuvostoliiton permistien sytykkeenä Suomen-suhteiden solmimiselle. Kolmas symposiumi pidettiin vuonna 1990 Syktyvkarissa kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen instituutissa. Se oli omistettu tunnetun fennougristin, Pietarin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten laitoksen professori ja johtajan Dmitri Bubrihin syntymän satavuotisjuhlalle, joten osa esitelmistä käsitteli hänen panostaan permiläisten kielten tutkimuksessa.[1]
Vuonna 1992 permistit kokoontuivat Syktyvkarissa, mutta tällä kertaa järjestäjä oli Syktyvkarin valtionyliopisto. Yliopisto muutti symposiumin nimeksi ”Permiläisen filologian symposiumi”. Symposiumi laajeni kattamaan kielitieteen lisäksi myös kirjallisuustieteen, folkloristiikan, kansatieteen, arkeologian ja kulttuurintutkimuksen. Symposiumin järjestäjät julkaisivat ainoastaan symposiumin abstraktit ennen symposiumia. Vuonna 1997 Udmurtian valtionyliopiston suomalais-ugrilaisen ja yleisen kielitieteen laitos julkaisi myös tämän symposiumin kielitiedettä koskevat esitelmät Permistika-teoksessa, olihan muistakin symposiumeista tehty julkaisu Permistika-nimellä. Myös tämän jälleen Permistika-sarjan julkaisuperinne on jatkunut. Jo kahdessa ensimmäisessä symposiumissa oli ollut Viron ja Unkarin yksittäisiä edustajia, mutta neljännessä oli ensi kertaa esitelmöitsijä Suomesta.[1]
Viides symposiumi oli vuonna 1996 Iževskissä, ja se oli omistettu Vasili Lytkinille. Lytkin oli itse komi, joten luonnollisempi järjestämispaikka olisi ollut Syktyvkar. Toisaalta Lytkin oli erittäin merkittävä tutkija myös yleisen permistiikan ja koko fennougristiikan kannalta. Kansainvälisen kiinnostuksen takia kuudes symposiumi julistettiin ensimmäiseksi kansainväliseksi permistiikan symposiumiksi. Sitä ei poikkeuksellisesti omistettu kellekään tunnetulle permistille, vaan Udmurtian pedagogisen instituutin (vuonna 1931) sekä tämän jatkajan Udmurtian valtionyliopiston (vuonna 1972) perustamisen 65-vuotisjuhlalle. Näin ollen osa esitelmistä käsitteli yliopiston udmurttilaisen osaston historiaa sekä suomalais-ugrilaisten oppiaineiden opetusta yliopistossa.[1]
Seitsemäs ja kahdeksas symposiumi olivat Syktyvkarissa. Ne oli omistettu tunnetuille komilaisille fennougristeille Jevgeni Guljajeville ja Adolf Turkinille. Vuoden 2002 symposiumissa alkoi perinne, jonka mukaan symposiumeja alettiin omistaa myös elossa oleville ja edelleen tutkimusta tekeville ansioituneille permisteille. Yhdeksäs symposiumi järjestettiin Udmurtian valtionyliopiston suomalais-ugrilaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen professorin ja johtajan Kelmakovin 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Kelmakovin uraa ja muitakin aiheita käsittelevä Permistika 9 julkaistiin symposiumin alussa.[1]
Kymmenes symposiumi pidettiin myös Udmurtian valtionyliopistossa, tällä kertaa Tamara Tepljašinan 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Kymmenennen symposiumin jälkeen vuorottelu Iževskin ja Syktyvkarin välillä katkesi, koska komipermjakkilaiselle kielentutkimukselle tärkeä Permin valtiollisen pedagogisen yliopiston komipermjakkilais-venäläinen osasto otti symposiumin järjestääkseen. Symposiumi oli omistettu tunnetun komipermjakkilaisen kielitieteilijän ja vuonna 1995 menehtyneen Antomina Krivoštšokova-Gantmanin 85-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Hän oli ensimmäinen komipermjakki, joka on tehnyt filologian kandidaatin väitöskirjan komipermjakin kielestä.[1]
11. symposiumi oli Iževskissä udmurtin kielen ja opetuksen metodiikan laitoksen professorin Ivan Tarakanovin 80-vuotisjuhlavuotena. Symposiumin järjesti suomalais-ugrilaisen ja yleisen kielitieteen laitos. Symposiumeja on myös suunniteltu järjestettäväksi yliopiston kielilaboratoriossa. Vuoden 2010 symposiumi pidettiin Syktyvkarissa. Se oli omistettu Pavel Savvaitoville (1815–1895), joka oli venäläinen kansa- ja kielitieteilijä. Tuolloin hänen syntymästään tuli kuluneeksi 195 vuotta. Hän tutustui Vologdassa opettajana toimiessaan komin kieleen ja teki Komiin kaksi matkaa, joiden tuloksena oli komin aapinen, kielioppi ja sanakirja. Symposiumissa oli esitelmiä udmurtin oikeinkirjoituksen historiasta ja komin kielioppien lauseopin kuvauksista.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Salminen, Esa-Jussi: Permistiikan symposiumit. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, 2011, 93. vsk. Suomalais-Ugrilainen Seura. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Metsäranta, Niklas: Permiläisten kielten sanastosuhteista. Helsingin yliopisto. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Metsäranta, Niklas: Periytyminen ja lainautuminen – Marin ja permiläisten kielten sanastontutkimusta. Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, 2020.