Kulttuurintutkimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kulttuurintutkimus (engl. cultural studies) on monitieteistä ja ensisijaisesti länsimaisen nykykulttuurin tutkimukseen keskittyvää humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Siinä on juonteita muun muassa sosiologiasta, kirjallisuustieteestä, mediatutkimuksesta, elokuvateoriasta, naistutkimuksesta, filosofiasta ja taidehistoriasta.

Kulttuurintutkimus käyttää oppialarajat ylittäviä teorioita ja metodeja. Tutkimuksen kohteena ovat monentyyppiset kulttuuriset käytännöt (post)modernissa globaalistuvassa maailmassa: niin erilaiset kulttuuriset tekstit kuin jokapäiväisen elämän eri puolet, yhtä hyvin sekä omat kuin vieraatkin kulttuurit ja taiteet. Eräs keskeinen tutkimuskohde ovat erilaiset alakulttuurit. Kulttuurintutkimukselle on tyypillistä kehittää kriittisiä välineitä suhteessa kulttuurin tarkasteluun, valtaan, merkitysten tuottamiseen ja levittämiseen. Lisäksi kiinnitetään huomiota itsereflektioon ja -kriittisyyteen sekä uusien, innovatiivisten kysymysten esittämiseen.[1] Kulttuurintutkimus sisältääkin myös tieteenfilosofisia juonteita ja tieteen kritiikkiä.

Päähaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuurintutkimus jaetaan usein kahteen päähaaraan: kulturalismiin ja strukturalismiin.

  1. Kulturalismissa keskiössä on kulttuurin käsite, muun muassa sen määrittely ja kritiikki. Lisäksi kulturalistinen haara keskittyi etenkin alkuaikoinaan analysoimaan sellaisia käsitteitä kuten "taide", "demokratia", "kirjallisuus". Kulturalismi on pääosin brittiläislähtöistä ja sen taustalla on muun muassa kirjallisuuden tutkimus. Keskeinen nimi on Raymond Williams.
  2. Strukturalistisessa kulttuurintutkimuksessa puolestaan ideologian käsite on usein keskeisessä asemassa. Strukturalistinen kulttuurintutkimus juontaa erityisestä ranskalaisesta kielitieteestä ja -filosofiasta, esimerkiksi Roland Barthesin ja Claude Lévi-Straussin töistä.[2]

Historiaa, vaikuttajia ja keskeisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi kulttuurintutkimus on peräisin brittiläiseltä Richard Hoggartilta, joka perusti 60-luvun alussa Birminghamin yliopistoon Birmingham Centre for Contemporary Cultural Studies -nykykulttuurin tutkimuksen laitoksen. Laitosta sittemmin johtanut jamaikalais-brittiläinen sosiologi Stuart Hall on eräs keskeisimpiä kulttuurintutkimuksen parissa toimivista henkilöistä. Myös yhdysvaltalainen Lawrence Grossberg on kulttuurintutkimuksen keskeisiä nykyvaikuttajia. Birmingham Centre for Contemporary Cultural Studies -laitos lakkautettiin vuonna 2002.

Kulttuurintutkimuksen synnyn kannalta keskeisiä teoksia ovat muun muassa Roland Barthesin Mytologioita (1957), Raymond Williamsin Culture and Society (1958) ja Richard Hoggartin The Uses of Literacy (1957). Kukin teoksista pyrkii omalla tavallaan tarkastelemaan toisen maailmansodan jälkeisiä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.[3]

Joitakin kulttuurintutkimuksen keskeisiä vaikuttajia ennen ja nyt:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itä-Suomen yliopisto, kulttuurintutkimuksen koulutusohjelman syventävät opinnot. http://www.uef.fi/opiskelu/kulttuurintutkimuksen-koulutusohjelma
  2. Porter, Gerald. Approaches to modern popular culture. http://lipas.uwasa.fi/hut/english/courses/ENG.186.html
  3. Lehtonen, Mikko: Kulttuurintutkimus modernin kritiikkinä, http://www.netn.fi/194/netn_194_leht.html

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herkman, Juha ym. (toim.): Tutkimusten maailma: Suomalaista kulttuurintutkimusta kartoittamassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, nykykulttuurin tutkimuskeskus, 2006. ISBN 951-39-2582-X.
  • Kupiainen, Jari & Sevänen, Erkki (toim.): Kulttuurintutkimus: Johdanto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-793-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]