Samojedologia
Samojedologia on kielitieteen alaan kuuluvaa tutkimusta, joka tutkii uralilaisiin kieliin kuuluvia samojedikieliä.[1] Alan tutkijaa nimitetään samojedologiksi.[2]
Ensimmäinen tieteellinen samojedikielten kuvaus on M. A. Castrénin Grammatik der Samojedischen Sprachen, joka on julkaistu vuonna 1854. Samojedologiassa käytetyn terminologian historian voidaan katsoa alkavan tuosta kielioppikuvauksesta.[1] Historiallisesti samojedologia on ajottain haluttu rajata pois varsinaisen eli autonomisen fennougristiikan yhteydestä. Näin teki ennen muita August Ahlqvist, ja hänen näkökulmastaan siis samojedologiaa olisi jopa ollut pidettävä fennougristiikan naapurialana.[3] Castrénin lisäksi eräitä merkittävimpiä suomalaisia samojedologeja olivat Toivo Lehtisalo ja Kai Donner.[4][2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kaheinen, Kaisla ym.: Hämeenmaalta Jamalille – kirja Tapani Salmiselle. Erkkilä, Riku. Helsingin yliopiston kirjasto, 2022. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Paula Kokkonen & Anna Kurvinen (toim.): Kenttäretkistä tutkimustiedoksi. Salo, Merja: Heikki Paasonen – mittavan aineiston kerääjä ja keräyttäjä sekä jälkipolvien työllistäjä; julkaisusarja: Uralica Helsingiensia 4. Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos & Suomalais-Ugrilainen Seura, 2010. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Janhunen, Juha: Fennougristiikan suhde naapuritieteisiin. Tieteessä tapahtuu, 1996. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 8.2.2024.