Matthias Alexander Castrén

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matthias Alexander Castrén

Matthias Alexander Castrén (2. joulukuuta 1813 Tervola7. toukokuuta 1852 Helsinki[1]) oli Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnografian uranuurtaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Castrénin muistopatsas

M. A. Castrénin isä oli Tervolan kappalainen, myöhemmin Rovaniemen kirkkoherra Kristian Castrén. M. A. Castrén kävi Oulun triviaalikoulun, jossa opetus oli suomenkielistä. Koulun jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Suomen Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon Helsinkiin. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1836. Castrén oli opiskeluaikanaan Lauantaiseuran jäsen yhdessä monien muiden Pohjalaisen Osakunnan jäsenten kanssa, mikä edisti kiinnostusta suomen kielen tutkimiseen.

Ensimmäisellä kenttätyömatkallaan 18411844 Castrén matkusti Elias Lönnrotin kanssa Lappiin, Vienan Karjalaan, Arkangeliin ja muualle Pohjois-Venäjälle tutkimaan suomalaisten ja heidän sukulaisheimojensa kieltä ja kansantapoja. Jo alkumatkasta Castrén sai tuberkuloosin, mutta hän jatkoi silti tutkimusretkeään vielä Lönnrotin lähdettyä paluumatkalle vuonna 1842. Kun Castrén oli palannut Helsinkiin, hänen terveydentilansa parani, ja hän väitteli filosofian tohtoriksi 1844.[2]

Toinen, 18451848 tehty retki, suuntautui Siperiaan ja sen aikana Castrén kärsi jatkuvasti erilaisista sairauksista. Takaisin palattuaan hän meni naimisiin Lovisa Natalia Tengströmin (18301881) kanssa, jonka isä oli teoreettisen ja käytännöllisen filosofian professori Johan Jakob Tengström.[2]

Laadittuaan professorinväitöskirjansa Castrén nimitettiin tuoreeseen professorinvirkaan 1851. Tätä tointa hän ei kauan ehtinyt hoitaa tuberkuloosin levitessä vatsaonteloon ja aiheuttaessa Castrénin aikaisen kuoleman.[3] Häneltä jäi laaja kirjallinen jäämistö, ja Franz Anton von Schiefner toimitti sen julkaistavaksi vuosina 18531862.[4]

Castrénin ainoa lapsi oli Robert Castrén, josta tuli tunnettu liberaali poliitikko, mutta hänkin kuoli ennenaikaisesti[5]. M. A. Castrénin muistopatsas (1921) on Helsingissä Matiaksenlehdossa Kansallismuseon vieressä, Eduskuntatalon puolella Ostrobotnia-talon tuntumassa[6].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallio, Pauli & Otsamo, Pentti: M. A. Castrén ja Siperian kielioppi. Teksti: Pauli Kallio. Kuvat: Pentti Otsamo. Julkaistu yhteistyössä M. A. Castrenin seuran kanssa. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22570-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]