Tuberkuloosi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuberkuloosi
Pitkälle edennyt keuhkotuberkuloosi. Infektoituneet alueet merkitty valkoisilla nuolilla. Onkalo mustilla nuolilla
Pitkälle edennyt keuhkotuberkuloosi. Infektoituneet alueet merkitty valkoisilla nuolilla. Onkalo mustilla nuolilla
ICD-10 A15A19
ICD-9 010018
OMIM 607948
MedlinePlus 000077 000624
MeSH D014376
Mycobacterium tuberculosis -viljelmä

Tuberkuloosi (tbc, lyhenne tb.[1]) on Mycobacterium tuberculosis -bakteerin aiheuttama, yleensä keuhkoissa esiintyvä pitkäaikainen sairaus. Tauti luokitellaan Suomessa yleisvaarallisiin tartuntatauteihin ja hoitamattomana se leviää laajalle elimistöön ja saattaa tuhota keuhkoja ja keskushermostoa. Hoitamaton tauti johtaa usein kuolemaan. Taudinaiheuttajan eristi 1882 saksalainen lääkäri Robert Koch. Joskus ihmisen tartuttavat myös M. bovis (nautatuberkuloosi) tai M. africanum.

Oireet ja leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkotuberkuloosin tärkeimpiä oireita ovat yli kolme viikkoa kestävä jatkuva yskä ja limaiset yskökset. Lisäksi voi esiintyä väsymystä, ruokahaluttomuutta, yleistilan laskua, laihtumista, yöhikoilua, rintakipua, hengenahdistusta, kuumeilua ja mahdollisesti veriyskää.[2]

Tartunta saadaan hengitysteitse aerosolivälitteisesti eli pienten pisaroiden välityksellä. Tartunnan jälkeen hidaskasvuinen tbc-bakteeri voi elää vuosikausia elimistössä aiheuttamatta oireita. Oireettomalla kantajalla tuberkuloosibakteerit ovat lepotilassa, eikä kantaja levitä tautia. Mutta hänellä on elinikäinen riski sairastua. Vanhenemisen tai lääkityksen aiheuttama immuniteetin heikkeneminen antaa bakteerille tilaa lisääntyä ja tästä syystä tuberkuloosi on Suomessa vanhojen ihmisten tauti. Tuberkuloosi tarttuu kuitenkin melko huonosti, vain arviolta 30 % lähikontaktissa (asuinkumppanit ynnä muut kantajan kanssa enemmän tekemisessä olevat) altistuneista saa infektion. Tartunnan saaneista sairastuu koko elinaikanaan vain noin 10 %.[3]

Miliaarituberkuloosi eli lentävä keuhkotauti on laajalle elimistöön levinnyt tartunta joka etenee nopeasti vastustuskyvyn heikennyttyä[4].

Vaikka tuberkuloosi on parhaiten tunnettu keuhkotautina, tunnetaan myös nivel-, luu-, selkäranka-, iho-, imusolmuke- (risatauti) ja munuaistuberkuloosi. Selkärankaan se saattaa taudin edetessä aiheuttaa kyttyrän nikamien luhistuttua; aivokalvossa tulehdus on hengenvaarallinen. Tuberkuloosi on krooninen sairaus, mutta esimerkiksi sen komplikaationa ilmenevä meningiitti saattaa olla nopeasti tappava.[5]

Erityinen riskiryhmä maailmanlaajuisesti ovat HIV-tartunnan saaneet.

Diagnoosi ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagnoosi tehdään usein röntgenkuvasta ja varmistetaan bakteeriviljelyllä. Hoitona käytetään monen antibiootin yhdistelmää, koska tbc on hidaskasvuisena erittäin vastustuskykyinen tavallisimmille antibiooteille.

Ensisijaiset tuberkuloosin hoidossa käytettävät lääkkeet ovat isoniatsidi (INH), rifampisiini (RIF) ja pyratsiiniamidi (PZA). Näiden lisäksi erityisesti jos on syytä epäillä lääkkeille vastustuskykyistä kantaa, ovat käytössä etambutoli (EMB) ja streptomysiini (SM), sekä joukko toissijaisia lääkkeitä. Lääkehoito kestää aina vähintään 6 kuukautta.[6] Aiemmin käytettiin paremman puutteessa yhdistelmähoitona INH:n kanssa para-aminosalyylia (PAS).[7]

Sairauden edetessä tartuntavaaralliseen vaiheeseen jossa kantajan keuhkoissa olevat bakteerit vapautuvat, on oleellista tunnistaa nämä tapaukset nopeasti yskösvärjäyksillä, sekä tehokkaan hoidon ohella suorittaa potilaan kontaktien jäljitys. Tuberkuloosin torjunnan perusteita ovat pienille lapsille annettava BCG-rokote, valistus ja riskiryhmien seuranta sekä latentin taudin tunnistaminen ja tehokkaan lääkehoidon aloittaminen.

Nykyinen hoito on varsin tehokasta ja menestyksekästä noin 85 % tapauksista.[8]

Tuberkuloosi maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen tuberkuloosinvastainen juliste.

Maailman terveysjärjestön WHO:n arvion mukaan 1/3 maailman väestöstä on tuberkuloosibakteerin kantajia. Sairaustapauksia oli hieman yli 9 miljoonaa vuonna 2007, näistä 86 % Aasiassa ja Afrikassa, ja 2 miljoonan arvioitiin kuolevan tautiin vuosittain. Uusien tautitapausten absoluuttinen ja suhteellinen määrä on viime vuosina pysynyt miltei ennallaan, taudin suhteellisen esiintyvyyden ollessa juuri ja juuri havaittavassa laskussa. WHO:n tavoite oli määrän saaminen selvään laskuun vuoteen 2015 mennessä. Siinä missä tilanne muualla oli 2000-luvun puolivälissä vakaa tai myönteinen, HIV:n pahiten rasittamissa Afrikan maissa tautitapaukset lisääntyivät 5 % vuosivauhtia. Useille lääkkeille, ennen kaikkea isoniatsidille ja rifampisiinille vastustuskykyiset MDR -tuberkuloosikannat (multi-drug resistant) olivat kasvava ongelma. Vuonna 2007 uusia MDR -tapauksia oli yhteensä arviolta puoli miljoonaa ja määrällisesti eniten Intiassa, Kiinassa, Venäjällä, Etelä-Afrikassa ja Bangladeshissa. [8][3]

Vaikka Suomen läntisissä naapurimaissa tautitilanne oli vielä 2000-luvun alkupuolella sen omaa parempi, Ruotsissa tuberkuloositapaukset ovat olleet viime vuosina kasvussa pohjoismaiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajaryhmien, erityisesti somalien keskuudessa[9]. Venäjällä taas tuberkuloosi alkoi 1990-luvulla äkisti lisääntyä. Siinä missä 2006 koko EU:n ja Länsi-Euroopan alueella tautitapauksia oli alle 100 000, oli niitä Venäjällä 150 000.[10] Tuberkuloosin torjuntaan oli varattu 2009 maailmassa 3 miljardia dollaria.

Tuberkuloosi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1930-luvulla tuberkuloosiin kuoli vuosittain lähes 10 000 suomalaista. Vuonna 1929 perustettiin Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys yhdistämällä vuonna 1907 toimintansa aloittaneet Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistys. Yhdistys ylläpiti eri puolilla maata useita parantoloita, jotka sittemmin tuberkuloositapausten vähentyessä lakkautettiin tai siirrettiin valtion tai kuntien omistukseen. Lisäksi yhdistys omisti Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa toimineet joulumerkkikodit, joissa hoidettiin tuberkuloosia sairastavien äitien lapsia syntymästä keskimäärin puolitoistavuotiaiksi. Joulumerkkikotien toiminnan rahoittamiseksi myytiin joulumerkkejä, joita julkaistiin vielä hoitokotien toiminnan päätyttyäkin 1980-luvulle asti. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys vaikutti tuberkuloosilain säätämiseen vuonna 1948.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980 -luvulta tautitapaukset ovat vähentyneet silloisesta 1700:sta vuodessa[11] niin, että Suomessa todettiin 2008 enää yhteensä 343 tautitapausta, joista 4 alle 15-vuotiailla ja 177 yli 64-vuotiailla. [12] Suomalaissyntyisten vanhempien Suomessa syntyvien lasten riskin sairastua tuberkuloosiin arvioitiin vuonna 2006 olevan äärimmäisen pieni.[13] Toisinaan ulkomailta tulee lääkkeille vastustuskykyistä MDR-tuberkuloosia.

Tuberkuloosin BCG-rokote (Bacillus Calmette-Guérin) aiheutti vuosina 2002-05 poikkeuksellisen paljon eriasteisia haittavaikutuksia, joista lievimmät ovat pieniä paikallisia tulehduksia, ja vakavimpia luu- ja niveltulehdukset ja harvoin jopa yleistynyt BCG-infektio. Vuodesta 1978 käytössä ollut vanha rokote jouduttiin korvaamaan uudella, vahvempaan kantaan perustuvalla valmisteella elokuussa 2002 ja raportoitujen tapausten määrä kymmenkertaistui. Kaikkiaan pitempiaikaiseen tai pysyvään haittaan johtaneita BCG-rokotteen haittavaikutuksia todettiin 2002-04 noin 8 lapsella vuosittain (14/100 000 rokotettua) ja kesään 2006 mennessä kahdella lapsella oli todettu yleistynyt BCG-infektio tai sellaisen epäily[13]. Vuoden 2006 syyskuusta alkaen BCG-rokotetta alettiin tarjota vain lapsille, joilla oli lisääntynyt tuberkuloositartunnan vaara ja Suomessa rokotettiin vuosittain vain noin 3500 lasta. [14] [15] Uuden rokoteohjelman myötä tapaukset tippuivat vuoden 2005 111:stä tapauksesta 28:aan 2006, eikä vakavia haittoja enää raportoitu 2007. [16].

Tuberkuloosi eläimissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuberkuloosia eläimille aiheuttavista bakteereista merkittävin on mycobacterium bovis, joka aiheuttaa nautatuberkuloosia. Se on aiheuttanut runsaasti ihmistartuntoja saastuneiden maitotuotteiden välityksellä. Suomessakin on tehty naudoille tuberkuloosikokeita ja karsittu tartunnansaaneita eläimiä ja karjoja pois. Nyt Suomi ja monet Euroopan maat ovat virallisesti vapaita nautatuberkuloosista. Testejä tehdään eläintuontien yhteydessä, keinosiemennyssonnien valinnoissa ja satunnaisesti. Mycobacterium avium on lintutuberkuloosin aiheuttaja ja sen testaamista käytetään muiden eläinten testauksessa kontrollina. Tuberkuloosikoe tehdään ihotestinä pistämällä bakteerin seinämästä eristetty osaa tuberkuliinia ihon sisäisesti tutkittavaan eläimeen. Jos pistoskohta turpoaa ja ärtyy tietyn ajan kuluessa, koe katsotaan positiiviseksi. Eläimellä on mykobakteeri-vasta-aineita. Mikäli boviini ja aviääri testi reagoivat, kyse saattaa olla virheestä. Pistokohta voi ärtyä auringonvalon, hankaamisen tai paikallisen muun tulehduksen seurauksena. Jos boviinitesti on positiivinen mutta aviääri ei, kyse on ilmeisesti nautatuberkuloosista. Tuberkuloosikoe tehdään samalla tavalla joillekin muille eläinlajeille mutta sen toimivuus on todistettu vain naudoille.

Eläinten tuberkuloosia tutkitaan tietysti myös teurastamoilla lihantarkastuksissa, ja jos jossain karjassa tai jollain alueella alkaisi esiintyä tautia, se todennäköisesti huomattaisiin nopeasti.

Mycobacterium avium subspecies paratuberculosis aiheuttaa märehtijöille paratuberkuloosia eli kroonista suolistotulehdusta ja ripulia. Tautia ei ole tiettävästi Suomessa. Eläinten maahantuonnille alueilta, joissa sitä esiintyy, on rajoituksia. Paratuberkuloosin testaaminen on hankalaa, koska tuloksen saaminen voi kestää jopa puoli vuotta.

On olemassa useita muitakin mykobakteereita, jotka saattavat haitata testaamista, mutta ne eivät ole yhtä vaarallisia.

Pseudotuberkuloosi ei ole mykobakteereiden aiheuttama vaan sen aiheuttaja on corynebacterium pseudotuberculosis. Pseudo tarkoittaa samannäköistä, ja tälle taudille on tyypillistä tuberkkelejä muistuttavien paiseiden muodostuminen. Tauti on hankala hoidettava, mutta sillä ei ole samaa kansanterveydellistä merkitystä kuin mykobakteereilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 18.4.2014.
  2. Tuberkuloosiohjelma 2006 s.43
  3. a b Tuberkuloosiohjelma 2006 s.21-24
  4. Arno Forsius: Tuberkuloosin ja sen hoidon historiaa Viitattu 30.5.2009.
  5. Arno Forsius, Tartuntatautien historiaa (Osa 2)
  6. Tuberkuloosiohjelma 2006 s.53
  7. Vartiainen I., 1960: s. 235
  8. a b WHO:n tuberkuloosiraportti 2009: pääkohdat
  9. Smittskyddsinstitutet.se
  10. http://www.eurotb.org/rapports/2006/summary.pdf
  11. Tuberkuloosiohjelma 2006 s.24-27
  12. THL:n tilastotietokanta. Viitattu 2.11.2009
  13. a b Tuberkuloosiohjelma 2006 s.125
  14. Kansanterveyslehti 5-6/2006
  15. Kansanterveyslehti 7/2006
  16. Kansanterveyslehti 8/2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]