Nauta
| Nauta | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Salers-rodun lehmä | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Bos taurus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Nauta Wikispeciesissä |
Nauta (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Lajin naarasta kutsutaan lehmäksi, ja uros on sonni eli härkä, joista jälkimmäistä nimitystä käytetään erityisesti kuohitusta uroksesta. Poikaset ovat vasikoita. Nuoresta, ensi kertaa poikivasta naaraasta käytetään nimitystä hieho tai juuri poikinutta lehmää kutsutaan nimellä hieholehmä tai ensikko.
Nauta kuuluu sorkkaeläinten lahkoon ja onttosarvisten heimoon. Naudan luonnonvarainen kantamuoto alkuhärkä kuoli 1600-luvulla sukupuuttoon.
Naudat syövät varsinkin ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maakasveja, ja niitä hyödynnetään karjaeläiminä. Pohjoisissa oloissa, esimerkiksi Suomessa, nautoja on vanhastaan pidetty kesäisin ulkona laitumella, talvella sisätiloissa navetassa, ja nykyäänkin laki edellyttää niille kesällä laiduntamismahdollisuuden[1]. Naudat pystyvät käsittelemään kasviravintoa moniosaisen mahalaukkunsa avulla, joka koostuu pötsistä, verkkomahasta, satakerrasta eli lehtimahasta ja juoksutusmahasta. Märehtiessään naudat palauttavat syömänsä ruuan pötsistä ruokatorvea pitkin takaisin suuhunsa ja pureskelevat sen uudelleen hienommaksi. Näin naudat saavat hyödynnettyä ravintoaineita paremmin. Rehuksi naudat saavat kesällä nurmirehua ja talvella säilörehua ja heinää ja yleensä myös väkirehua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö
Ihminen on käyttänyt nautoja jo vuosituhansia ravinnonsaantiin. Naudan maitoa voi myös ihminen käyttää juomana, ja siitä tehdään myös piimää, kermaa, voita, juustoa ja jäätelöä. Naudan lihaa ja muita osia syödään. Joissain kulttuureissa on rajoituksia naudanlihan syönnin suhteen. Esimerkiksi hinduille lehmät ovat pyhiä eläimiä, eikä niitä näissä kulttuureissa saa syödä.
Joitakin nautarotuja ja -yksilöitä kasvatetaan myös muihin kuin tuotantotarkoituksiin. Härkätaistelussa käytetään omaa, tähän tarkoitukseen jalostettua rotua, ja Yhdysvalloissa rodeon härkäratsastusta varten kasvatetaan erityisen temperamenttisia "potkijanautoja". Nautakarjan voidaan antaa laiduntaa puolivillinä esimerkiksi rantamaisemaa avoimena pitämässä, tai luonnonpuistoissa täyttämässä ekosysteemissä suuren laiduntajan ekolokeron.
Kesällä monet naudat pidetään ainakin suuren osan vuorokaudesta laitumella. Talvella ne tarvitsevat navetan suojaa. Parsinavetassa lehmät on kytketty parteen, jossa jokaisella on oma paikkansa. Lehmät ruokitaan ja lypsetään omilla paikoilla. Pihattonavetassa lehmät saavat käyskennellä vapaasti. Yleensä niillä on kuitenkin oma paikkansa, jossa ne ruokitaan. Lypsylehmät käyvät pihattonavetoissa lypsyasemalla lypsettävinä. Robottilypsyn automatiikka mahdollistaa sen, että lehmät voivat käydä lypsettävinä itsenäisesti halujensa mukaan.
Monet pihattonavetat ovat sellaisia, että lehmät pääsevät käymään ulkona myös talvella. Pieni ulkoilu ja mahdollisuus liikkua edistää lehmien terveyttä.[2] Kun lehmät pääsevät talven jälkeen ensimmäistä kertaa vihreälle laitumelle, ne suorastaan hyppivät ilosta.
Sosiaalisessa kanssakäymisessä nautojen välille muodostuu arvojärjestys. Alempaan arvoon joutunut yksilö saattaa joutua ylempiarvoisten kolhimaksi ja esimerkiksi ruokinnassa voi jäädä vähemmälle ravinnolle.[2]
[muokkaa] Nauta Suomessa
Suomessa on vanhastaan useita karjarotuja, joiden yhteisnimitys on suomenkarja. Kuvataiteilija Miina Äkkijyrkkä tunnetaan myös työstään kotimaisten karjarotujen ja erityisesti itäsuomenkarjan eli kyytön säilyttämiseksi. Suomen oloissa karjaa on kehitetty erityisesti maidontuotantoa varten. Runsaammin maitoa tuottavia ulkomaalaisperäisiä rotuja on tuotu Suomeen. Näistä tärkeimmät ovat ayrshire ja holstein-friisiläinen.
Viime aikoina Suomen karjankasvatuksen painopiste on siirtynyt lihantuotantoon. Tätä on edesauttanut lypsykarjan keskituotoksen kasvaminen ja lypsylehmämäärän väheneminen. Lihakarjankasvattajat kokeilevat uusia rotuja: uusimpia lisäyksiä Suomen nautarotuihin on villava, pitkäsarvinen ylämaankarja.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Stookey, Joseph M.: Is Intensive Dairy Production Compatible With Animal Welfare? Advances in Dairy Technology Vol. 6. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
