Märehtiminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Märehtiminen on osa eräiden kasvinsyöjäeläinten ruoansulatusta. Etumahojenselvennä mikrobitoimintaan perustuvan ruoansulatuksen etu märehtijöille ja muille märehtiville eläimille on mahdollisuus nopeampaan syömiseen ja saada enemmän liukenevia ravintoaineita selluloosapitoisesta ravinnosta kuten heinästä.lähde?

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märehtimisestä puhuttaessa on huomattava ero käsitteiden märehtijät ja märehtivät eläimet välillä. Märehtijät (Ruminantia) on aiemmassa tieteellisessä luokittelussa käytössä ollut sorkkaeläinten alalahko ja yhtenäinen evoluutiolinja, johon kuuluvat muiden muassa onttosarviset kuten nautaeläimet sekä muista sorkkaeläinten heimoista muun muassa hirvieläimet. Märehtiviä eläimiä sen sijaan on myös muissa ryhmissä, kuten esimerkiksi pussieläimiin luetut kengurut[1] tai sorkkaeläimiin mutta ei märehtijöiden alalahkoon luetut kamelitlähde?.

Märehtimisen fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Märehtivät eläimet eivät pureskele syömäänsä ravintoa huolellisesti ennen sen nielemistä. Osaksi hienonnettu ravinto menee nieltäessä pötsi-mahaan, johon se varastoituu ja missä se pehmenee mikrobitoiminnan ansiosta. Nämä mikrobit pilkkovat ruuansulatuksen myöhemmissä vaiheissa selluloosa- ja hemi-selluloosakuituja rasvahapoiksi ja muiksi imeytymiskelpoisiksi ravintoaineiksi.lähde?

Märehtiminen alkaa eläimen nopealla uloshengitysliikkeellä kurkun ollessa suljettuna. Rintakehän sisäpuolelle ja siten siihen osaan ruokatorvea syntyy alipaine, joka imaisee ravintomassaa pötsi-verkkomahasta ruokatorveen. Kun massa, ns. märepala, on ruokatorvessa, peristalttiset supistukset kuljettavat märepalan suuhun pureskeltavaksi. Hienonnettuaan märepalan eläin nielee sen uudestaan.lähde?

Märehtimistä tapahtuu säännöllisin väliajoin silloin kun eläin lepää. Märehtimisen aikana (kuten yleensäkin pureskelun yhteydessä) erittyy runsaasti sylkeä, jolla on märehtivillä eläimillä erityinen merkitys sen pötsin sisältöä neutraloivan puskurivaikutuksen vuoksi. Sylkeä erittyy vuorokaudessa suurikokoisilla märehtijäeläimillä kymmeniä litroja.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leena Tähtinen: Kenguru loikkaa, mutta vain Australiassa Tiede.fi. 9.2.2007. Tiede -lehti. Viitattu 8.11.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]