Nautarotu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karjarodut ovat pitkän jalostuksen tuloksena saatuja nautarotuja, joissa korostuvat tietyt piirteet. Suomessa käytetään paljon ulkomailta tuotuja rotuja. Roduilla on korostettu jotain tyypillistä ominaisuutta, kuten lihan tai maidon tuotantoa, nopeakasvuisuutta tai muuta etsittyä ominaisuutta.

Nautarotuja jalostetaan eri tavoin riippuen siitä, onko rotu tarkoitettu lihan- vai maidontuotantoon, mutta tietyt ominaisuudet ovat haluttuja kaikilla roduilla. Näitä ovat muun muassa hyvä hedelmällisyys, luonne ja jalkarakenne, ja lehmillä leveä, poikimiseen hyvin soveltuva lantio. Joitakin rotuja on tietoisesti jalostettu sarvettomiksi eli nupoiksi tai tietynvärisiksi.

Lihakarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihakarjan rodut on jalostettu erityisesti tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukasta lihaa. Koska suuri osa eläimistä teurastetaan nuorena, liharotujen jalostuksessa niin kutsuttu kestävä rakenne ei ole yhtä tärkeä jalostustavoite kuin lypsyroduilla. Sen sijaan erityisesti poikimisen helppous ja nopea kasvu ovat liharotujen jalostuksessa tärkeitä tavoitteita.

Lihakarja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvatetaan noin kymmentä lihakarjarotua.[1]

Aberdeen-Angus on alkujaan kotoisin Skotlannista. Rodun eläimet ovat nupoja ja useimmiten mustia, joskus myös punaruskeita. Rotu on kookas ja vähärasvainen. Se menestyy huonommillakin laitumilla ja soveltuu erinomaisesti luonnonlaitumille.

Charolais-rotu on peräisin Ranskasta. Väriltään eläin on valkoinen, hiukan kellertävä tai harmaa. Rodun yksilöt kasvavat nopeasti erittäin suuriksi. Hereford on yksi maailman suosituimmista lihantuotantoroduista ja myös Suomen runsaslukuisin lihakarjarotu. Se on väriltään ruskea ja siinä on valkoisia laikkuja. Se menestyy hyvin luonnonlaitumilla.

Limousin-rodun eläimet ovat ruskeita. Rotu on yksi Suomen kookkaimmista roduista ja alkujaan Ranskasta peräisin. Suomessa kasvatetaan myös muutamaa muuta rotua, kuten simmentalia, piemontesea, ylämaankarjaa ja blonde d'aquitainea sekä pieniä määriä muita rotuja. Suomessa erityisesti simmental on suosittu emolehmänä muita liharotuja suuremman maidontuotantonsa ansiosta.

Lihakarjarotujen jakauma Suomessa vuonna 2008[1]
Rotu Puhdasrotuisia emolehmiä Osuus puhdasrotuisista emoista Risteytysemolehmiä Osuus puhdasrotuisista emoista
Hereford 4118 31,7 % 8482 23,4 %
Charolais 2248 17,3 % 6990 19,3 %
Limousin 1634 12,6 % 8839 24,4 %
Aberdeen angus 2276 17,5 % 6185 17,1 %
Simmental 1160 8,9 % 4325 11,9 %
Ylämaankarja 1447 11,1 % 193 0,5 %
Blonde d'Aquitane 95 0,7 % 1191 3,3 %
Dexter 17 0,01 % 0 0,0 %
Piemontese 2 0,0 % 64 0,2 %

Lypsykarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lypsykarjan (myös "maitokarja") rodut on jalostettu erityisesti tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukasta maitoa. Lypsyrotujen jalostamisella pyritään vaikuttamaan myös tiettyihin maidon ominaisuuksiin, kuten sen sisältämiin rasva- ja valkuaismääriin. Eri maidon ominaisuudet ovat olleet eri aikoina haluttuja. Ennen runsasrasvainen maito oli haluttua, nykyään pyritään korkeisiin valkuaisainemääriin. Lypsyrotujen jalostuksessa pyritään myös vaikuttamaan eläinten luonteeseen sekä rakenteeseen, jonka tulisi tukea suuria tuotosmääriä ja eläimen terveyttä sekä mahdollisimman pitkää tuotantoikää.


Maailman käytetyin lypsyrotu on holstein, toiseksi[2] käytetyin on jersey. Suomessa eniten käytetty ayrshire on maailmanlaajuisesti melko harvinainen rotu: sitä on maailmalla noin neljä miljoonaa yksilöä.[3]

Lypsykarja Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tärkeimmät lypsykarjarodut ovat ayrshire, holstein-friisiläinen, suomenkarjan rodut sekä jersey. Näille roduille pidetään Suomessa kantakirjoja.[4]

Ayrshire on yksi Suomen käytetyimmistä lypsyroduista. Niitä tai niistä risteytettyjä eläimiä on yli puolet Suomen lehmistä. Ayrshire-rodun lehmät tuottavat noin 8 540 kiloa maitoa 305 päivässä eli tuotantokaudessa. Maailmalla paljon levinnyt rotu on holstein-friisiläinen; kuitenkin Suomessa niitä on vain viidennes koko lypsykarjasta. Holstein-friisiläinen tuottaa merkittävästi enemmän maitoa kuin ayrshire. Suomalaisia rotuja eli suomenkarjaa on Suomessa vähäinen määrä. 2000-luvun taitteessa suomenkarjan ja holstein-friisiläisen osuus lypsykarjoissa on noussut (suomenkarjan 0,2 prosenttiyksikköä ja holstein-friisiläisen 4,3 prosenttiyksikköä vuosina 1997–2002), ayrshiren ja muiden rotujen laskenut (ayrshire 4,1 prosenttiyksikköä ja muut rodut 0,6 prosenttiyksikköä).[5]


Suomen lypsyroduista toistaiseksi uusin on jersey. Rodun edustajia on Suomessa parisenkymmentä.[2]


Lypsykarjarotujen jakauma tarkkailukarjoissa Suomessa vuonna 2002[5][6]
Rotu Osuus lypsylehmistä Maidontuotanto
keskimäärin
Rasvaa
keskimäärin
Valkuaista
keskimäärin
Ayrshire 72,3 % 7976 kg 4,38 % 3,44 %
Holstein-friisiläinen 26,5 % 8442 kg 3,99 % 3,35 %
Suomenkarja 1,1 % 6350 kg 4,42 % 3,35 %
Muut rodut 0,1 % 6675 kg 4,39 % 3,37 %

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sirkko, Kaisa: Liharotuja löytyy joka makuun. Nauta, 2008, 38. vsk, nro 4, s. 45. FABA Jalostus. (suomeksi)
  2. a b Manninen, Sari: Kuvassa Uramawa. Nauta, 1/2009, s. 78. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X.
  3. Lampinen, Anita: Sonnien tuotantoketju on valmis. Nauta, 1/2005, s. 5. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X.
  4. Faba Jalostus: Lypsyrotujen kantakirjaus. Nauta, 1/2009, s. 31. Faba Jalostus. ISSN 1238-268X.
  5. a b Kyntäjä, Juho: Tuotosseurannan tulokset ja lehmien rehunkulutus vuonna 2002. Nauta, 2003, 33.. vsk, nro 2, s. 32. ProAgria Suomen kotieläinjalostusosuuskunta.
  6. Veijonen, Pirkko: Karjantarkkailun tuloksia Pohjoismaissa 2002. Nauta, 2003, 33.. vsk, nro 2, s. 35. ProAgria Suomen kotieläinjalostusosuuskunta. (suomeksi)