Ylämaankarja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylämaankarja
Käyttötarkoitus: naudanlihan tuotanto, perinnebiotooppien ja kulttuurimaiseman hoito laiduntamalla.
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa: Skotlanti
Kantakirja perustettu:
1885[1]
Muita nimityksiä:
engl. Highland Cattle
Ominaisuudet
Paino: sonnit 800–900 kg,
lehmät 500–600 kg [2]
Värit: punainen, keltainen, valkoinen, musta, harmaa (dun), harmaanvalkoinen (silver, silver dun), juovikas (brindle) vaalennettuine (diluted) muotoineen ja laikukas (parti colour).[3]

Ylämaankarja (engl. Highland Cattle) on Skotlannista peräisin oleva keskikokoinen, sarvellinen lihanautarotu. Rotu on sopeutunut ympärivuotiseen ulkokasvatukseen. Sen karvapeite on tuuhea ja kaksinkertainen, pitkä karvoitus on ominaista myös otsassa ja korvissa.[3] Highland cattle -sonnin ja -lehmän kuvaus ensimmäisen kantakirjan johdannosta Invernessissä 10. kesäkuuta vuodelta 1885.[1]

Ylämaankarja on hidaskasvuinen. Hiehon astutusikä riippuu jokaisen yksilön kasvusta, yleensä 2–3 vuotta. Vastineeksi ylämaankarjan emo on pitkäikäinen: se voi tuottaa vasikan joka vuosi keskimäärin 15 vuoden ajan. Ylämaankarjalle on ominaista vahva laumahierarkia ja -käyttäytyminen. Ylämaankarja on sopeutunut epäsuotuisiin sääoloihin. Rotu ei sovellu sisäkasvatukseen eikä ahtaisiin ulkotarhoihin tai pihatto-olosuhteisiin.[2] Eläimet ovat oppivaisia ja kesyyntyvät ihmiskäsittelyyn.[4][5]

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaankarjan nautojen ruokinta perustuu karkearehun käyttöön viljellyiltä peltonurmilta ja luonnonlaitumilta. Eläimille on varattava tarpeeksi laidunalaa. Ylämaankarjan ominaisuuksiin kuuluu kyky kasvaa erittäin tehokkaasti kesäaikana, joten laidunkautta ei ole syytä haaskata vain niukkaan ylläpitoon.[6] Rotu on mitä sopivin hyödyntämään luonnon monimuotoisuuskohteita, perinnebiotooppeja ja kulttuurimaisemaa. Rotua käytetään useissa Euroopan maissa kasvistoltaan herkkien luonnonsuojelualueiden hoitamiseen tai lammastalouden apuna hoitamaan laitumia, jotta alueiden kasvitasapaino pysyisi hyvänä.[2]

Talviaikana ruokintaan käytetään pääsääntöisesti säilörehua ja kuivaa heinää. Erilaiset seoskasvustot hernettä, virnaa tai härkäpapua ovat hyviä valkuaisaineiden lähteitä. Ylämaankarja kuten muutkin naudat tarvitsevat kivennäis- ja hivenaineita mm. ylläpitoon ja kasvuun, hedelmällisyyteen, maidontuotantoon, tiineyteen ja elinvoimaan.

Ylämaankarjan kasvatuksessa säätilojen ja vuodenaikojen vaihtelu luovat omia haasteitaan, mikä laidunalueiden, makuu-, ruokinta- ja juomapaikkojen suunnittelussa on hyvä huomioida. Eläinten tulee pysyä puhtaina säästä riippumatta. Kuivitetut katokset, hiekkakummut tai laajat metsäalueet tms. ovat sopivia makuupaikkoja. Tarvittaessa (esim. kovien syyssateiden aikana) voidaan makuupaikkoja lisätä makuualustaksi sopivalla materiaalilla.[6]

Jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun jalostusta valvomaan perustettiin Skotlannissa vuonna 1884 The Highland Cattle Society, ja yhdistys pitää edelleen yllä kansainvälisesti tunnettua ja arvostettua kantakirjaa, järjestää kotimaassaan lukuisia näyttelyjä sekä pyrkii edistämään tietämystä eläinten hoidosta. Ensimmäiset highland cattle -naudat vietiin Pohjois-Amerikkaan 1880-luvulla. Kanadaan perustettiin oma jalostusyhdistys 1920-luvulla. Sittemmin rotua on viety muun muassa Peruun, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Argentiinaan ja Tansaniaan. Rodun kasvatus on laajasti levinnyt Euroopassa. Suomeen ensimmäiset ylämaankarjan naudat saapuivat vuonna 1993.[1] Rotuyhdistys Suomen Highland Cattle Club ry (SHCC ry) perustettiin huhtikuussa 1997. Jäsentiloja yhdistyksessä oli vuoden 2021 alussa 234 kappaletta. Samaan aikaan Suomessa oli noin 16 000 ylämaankarjan nautaa.[7]

Ylämaankarjan jalostuksessa pyritään parantamaan rotua niin, että rodulle tyypilliset piirteet kuten karaistuneisuus, sopeutuminen ympärivuotiseen ulkokasvatukseen, monipuolinen karkearehun hyväksikäyttö ja perinnöllinen monimuotoisuus säilyisi. Tavoitteena on parantaa hedelmällisyyttä ja eläinten terveyttä. Tärkeimpiä jalostettavia ominaisuuksia ovat emo-ominaisuudet ja maidontuotanto poikimisten helppous, vasikoiden kasvutaipumus ja lihakkuus, terveys sekä perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen.[3][8]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylämaankarjaa kasvatetaan lihakarjana. Ylämaankarja on kilpailukykyinen lihamarkkinoilla, sillä liha on erinomaista pihvilihaa.[9] Luonnollisesta ravinnosta johtuen sen liha on maukasta, lyhytsyistä, vähärasvaista ja väriltään tummanpunaista. Tutkimuksissa[10] on todettu, että highland cattle -naudanlihassa on vähemmän rasvaa ja kolesterolia ja enemmän rautaa ja proteiineja kuin keskivertaisessa naudanlihassa.[11] Puhdasrotuinen ylämaankarjan sonni on teuraskypsä noin 2–3 vuoden iässä, ylämaankarjan hieho noin 2 vuoden iässä. Ylämaankarjan pihvilihan vahva maku ns. riistan maku, syntyy ruokinnan perustumisesta laiduntamiseen ja korsirehuun, sekä pitkästä kasvatusajasta. Ylämaankarjan naudan kasvatuksessa koko ketju, laitumelta lautaselle keskittyy parhaan mahdollisen laadun ja maun aikaansaamiseen. Laitumelta lautaselle on Suomen Highland Cattle Club ry:n yhteisömerkkinä hallinnoima tavaramerkki.[12] Eläimen vapaa liikkuminen ja luontainen aktiivisuus aina teuraskypsyyteen asti, muokkaavat sen omaa rasvakudosta pehmeäksi, parantaen ylämaankarjan naudanlihan makua ja mureutta.[9]

Lihan lisäksi ylämaankarjan eläimestä voidaan hyödyntää talja ja nahka, karvasta voidaan kehrätä lankaa, karstata ja huovuttaa, sarvia ja luita voidaan jatkojalostaa tarvekaluiksi ja koriste-esineiksi.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Historiaa Suomen Highland Cattle Club ry. Arkistoitu 14.4.2021. Viitattu 23.2.2021.
  2. ↑ a b c Ominaisuuksia Suomen Highland Cattle Club ry. Arkistoitu 14.4.2021. Viitattu 23.2.2021.
  3. ↑ a b c Jalostusohjelman kuvaus - highland cattle FABA. Arkistoitu 21.9.2020. Viitattu 23.2.2021.
  4. ↑ M.Mäkelä: "Ylämaankarjan naudan ja ihmisen välisen suhteen kehittymisestä" Suomen Highland Cattle Club ry. Arkistoitu 14.4.2021. Viitattu 23.2.2021.
  5. ↑ M Mäkelä: "Kokemuksia ylämaankarjan kesyttämisestä", s. 54-62. Suomen Highland Cattle Club ry, vuosikirja 4 /2014.
  6. ↑ a b Kasvatus Suomen Highland Cattle Club ry. Viitattu 23.2.2021.
  7. ↑ Yhdistys Suomen Highland Cattle Club ry. Arkistoitu 25.2.2021. Viitattu 23.2.2021.
  8. ↑ Stephen Janz: "Jalostustyön kehittämisestä", s. 18-29. Suomen Highland Cattle Club ry, vuosikirja 2/2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.2.2021). (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b Lihan ominaisuudet Suomen Highland Cattle Club ry. Arkistoitu 26.11.2021. Viitattu 23.10.2021.
  10. ↑ Charles J. Bruce 2011 The Highland Cattle Society. Viitattu 23.2.2021.
  11. ↑ Highland Beef - Highland Cattle Society the Highland Cattle Society. Viitattu 23.2.2021.
  12. ↑ Laitumelta Lautaselle Suomen Highland Cattle Club ry. Viitattu 23.2.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ylämaankarja&oldid=22333924”