Härkätaistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matadori ”ohittaa” härän punaisella viitallaan.
Málagan härkätaisteluareena Espanjassa.
Matadori ei aina "pärjää" härälle.

Härkätaistelu (esp. toreo, corrida de toros tai tauromaquia, port. tourada, corrida de touros tai tauromaquia) on urheilulaji, jossa yleensä käytetään ammattiesiintyjiä, niin kutsuttuja matadoreja eli härkätaistelijoita, jotka suorittavat erilaisia muodollisia liikkeitä tavoitteenaan hallita härkää henkisellä ja fyysisellä tasolla sekä lopuksi surmata härkä. Liikkeet suoritetaan härkään nähden lähietäisyydeltä, sitä häiriten ja ärsyttäen. Taisteluihin osallistuu kolme matadoria ja kuusi härkää. Tapahtuma kestää tavallisesti noin kaksi tuntia (20 minuuttia härkää kohden). Taistelun loppukohtaukseen kuuluu (espanjalaisessa taistelussa) oikeaoppisesti suoritettu miekanisku ja härän kuoleminen.

Härkätaistelun historia pohjautuu antiikin Rooman areenataisteluihin.

Lajia pidetään raakana. Se onkin herättänyt voimakasta vastustusta ympäri maailmaa, mukaan lukien Espanjassa, jossa klassinen härkätaistelu sai alkunsa. Lajin verisyyttä ja eläinten kärsimyksiä vähentääkseen Espanjan hallitus ilmoitti joulukuussa 2006 aikomuksistaan kieltää härkien surmaaminen härkätaisteluissa.[1] Katalonian parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2010 lain, joka kieltää härkätaistelun itsehallintoalueella vuodesta 2012 alkaen.[2] Kanariansaarilla härkätaistelu kiellettiin jo vuonna 1991.[3]

Härkätaistelu on rituaalinen näytelmä, joka on espanjalaisille lajin kannattajille enemmänkin taidetta kuin urheilua. Härkätaistelu vaatii huomattavia taitoja ja urheilullisuutta, ja matadorit ovatkin Espanjassa kansallisia kuuluisuuksia. Yksi maailman kuuluisimpia härkätaisteluareenoita on Las Ventas Espanjan pääkaupungissa Madridissa. Kirjailija Ernest Hemingway on käsitellyt härkätaistelua romaaneissaan Ja aurinko nousee, Kuolema iltapäivällä ja Vaarallinen kesä.

Uskomuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härät eivät ärsyynny matadorin punaisesta vaatteesta, sillä ne ovat todellisuudessa värisokeita, ainakin siinä mielessä, etteivät ne pysty erottamaan punaista. Niinpä niitä ei ärsytäkään vaatteiden väri, vaan viitan liike sekä matadorin ja hänen avustajiensa toiminta. Härkätaistelun sisääntulovaiheessa käytetään eläimen ärsyttämiseen myös vaalean liilanvärisiä viittoja, espanjaksi capas. Vasta loppunäytöksessä matadori heiluttelee punaista kangaskappaletta, muletaa, saadakseen härän hyökkäämään.

Kuuluisia härkätaistelijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Espanja aikoo kieltää kuoliniskun härkätaisteluista 21.12.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.1.2007.
  2. Cataluña prohíbe los toros 28.7.2010. El País. Viitattu 28.7.2010. (espanjaksi)
  3. 591 - LEY 8/1991, de 30 de abril, de protección de los animales. 13.5.1995. Gobierno de Canarias. Viitattu 28.7.2010. (espanjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]