Ernest Hemingway
Ernest Hemingway  |
|
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1899 Oak Park, Illinois, Yhdysvallat |
| Kuollut | 2. heinäkuuta 1961 (61 vuotta) Ketchum, Idaho, Yhdysvallat |
| Ammatit | kirjailija, lehtimies |
| Kansallisuus |  Yhdysvallat |
| Allekirjoitus |  |
 |
|
Ernest Miller Hemingway (21. heinäkuuta 1899 Oak Park, Illinois – 2. heinäkuuta 1961 Ketchum, Idaho) oli 1900-luvun tärkeimpiä yhdysvaltalaisia kirjailijoita. Hemingway julkaisi useita romaaneja ja novellikokoelmia. Hänen tyylinsä on vaikuttanut lukemattomiin myöhempiin kirjailijoihin. Hemingway sai Nobelin 1954.[1]
Sisällysluettelo |
Elämä [muokkaa]
Hemingway syntyi kohtalaisen varakkaaseen ja omalaatuiseen perheeseen. Perheen isä oli lääkäri Ed Hemingway, ja perhettä piti tiukasti otteessaan äiti Grace, jonka tekemisiin paremmin Clarencena tunnetulla Edillä ei ollut juurikaan sanomista. Ensimmäiset vuotensa Ernest Hemingway vietti äitinsä tahdosta tyttöjen vaatteissa, ja ainoastaan kesälomat Michiganin Walloon Lakessa antoivat hänelle mahdollisuuden pukeutua ja käyttäytyä kuin poika. Walloon Lakessa Ernest Hemingwayn isoisä opetti pojanpoikansa kalastamaan ja metsästämään. 16-vuotiaana Ernest Hemingway ampui rauhoitetun harmaahaikaran ja joutui maksamaan rikoksestaan suuren sakon.
Ernest Hemingway kaipasi omaa tilaa ja halusi ehdottomasti pois mielestään ahdasmielisestä Oak Parkista. Hän muutti Kansas Cityyn ja pääsi suhteidensa avulla työskentelemään paikalliseen Kansas City Star -sanomalehteen. Hemingwayn ura alkoi rikostoimittajana, ja hän viettikin huomattavan paljon aikaa paikallisella poliisilaitoksella ja Kansas Cityn sairaalassa. Eniten hän nautti kuitenkin reportaaseista, joita hän pääsi aina välillä kirjoittamaan.
Huonon näkönsä vuoksi Hemingwaytä ei kelpuutettu armeijaan. Hän kuitenkin pääsi osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan tultuaan hyväksytyksi Punaisen Ristin palvelukseen. Hän matkusti New Yorkin kautta Ranskaan ja pääsi ensimmäistä kertaa näkemään ensimmäisen maailmansodan todellisen luonteen Italiassa: kranaatti räjähti vain muutaman metrin päässä, Hemingwayn ja kranaatin välissä ollut sotilas kuoli välittömästi, ja Hemingway itse haavoittui pahasti jalkoihin. Sotilassairaalassa Hemingway tapasi ensirakkautensa, hoitajana toimineen Agnes von Kurowskyn. Heidän suhteensa ei kuitenkaan onnistunut. Tarinaan perustuvasta teoksesta Jäähyväiset aseille on tehty elokuva.[1]
Hemingway avioitui ensimmäisen vaimonsa Elizabeth Hadley Richardsonin kanssa vuonna 1921, ja nuoripari muutti Pariisiin, jossa Hemingway jatkoi novellien ja romaanien kirjoittamista. Samalla hän toimi torontolaisen sanomalehden kirjeenvaihtajana. Pariisi inspiroi Hemingwayta, ja hän sai apua useilta kirjailijaystäviltään, kuten Gertrude Steinilta. Hemingwaylla ja Steinilla oli tapana tehdä pitkiä kävelyjä Pariisissa keskustellen taiteesta.
Hemingwayn esikoisteos, Three stories and ten poems, kokoelma novelleja ja runoja, julkaistiin Pariisissa 1923.[2]
Hemingwaylle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1954.[2]
Kaikkiaan Hemingwaylla oli neljä vaimoa ja useita rakastajattaria. Vaimot olivat Elizabeth Hadley Richardson 1921–1927, Pauline Pfeiffer 1927–1940, Martha Gellhorn 1940–1945 ja Mary Welsh 1946–1961.
Hemingway teki itsemurhan 2. heinäkuuta 1961 ampumalla itseään haulikolla kasvoihin kärsittyään pitkään vaikeasta alkoholismista ja masennuksesta.[1] Hemingwayn Floridan Key Westissä sijaitseva koti toimii nykyään kirjailijan kotimuseona.[3] Samoin museona toimii kirjailijan koti Kuubassa, jonka leski Mary Welsh lahjoitti Kuuban kansalle 1961.
Hemingwayn kirjojen pohjalta on tehty useita merkittäviä Hollywood-elokuvia. Näyttelijät Margaux ja Mariel Hemingway ovat kirjailijan lapsenlapsia.
Katso myös [muokkaa]
Tärkeimmät romaanit [muokkaa]
- Ja aurinko nousee (The Sun Also Rises, 1926)
- Jäähyväiset aseille (Farewell to Arms, 1929)
- Kirjava satama (To have and have not, 1937)
- Kenelle kellot soivat (For Whom the Bell Tolls, 1940)
- Joen yli puiden siimekseen (Across the river and into the trees, 1950)
- Vanhus ja meri (The Old Man and the Sea, 1952)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Ernest (Miller) Hemingway (1899-1961) Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
- ↑ a b The Nobel Prize in Literature 1954 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Hemingway Home Key West
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Baker, Carlos: Ernest Hemingway: Elämäkerta. (Ernest Hemingway: A life story, 1969). Suom. Inkeri Hämäläinen. Helsinki: Tammi, 1971.
- Hemingway, Leicester: Veljeni Ernest Hemingway. (My brother Ernest Hemingway, 1962). Suom. Jouko Linturi. Helsinki: Tammi, 1962.
- Sandison, David: Ernest Hemingway. (Ernest Hemingway, 1998). Suom. Päivi Paappanen. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5428-0.
- Similä, Laura (toim.): Cuba libre!: Fidel Castron ja Ernest Hemingwayn Kuuba. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-031-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Timeless Hemingway (englanniksi)
- Lostgeneration.com - laajahko Hemingway-aiheinen portaali (englanniksi)
- Hemingwayn kotimuseo (englanniksi)
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |
