Klooridiatsepoksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klooridiatsepoksidi
Klooridiatsepoksidi
Klooridiatsepoksidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
7-kloori 2- metyyliamino-5-fenyyli-3H-1,4- bentsodiatsepiini-4-oksidi
Tunnisteet
CAS-numero 58-25-3
ATC-koodi N05BA02
PubChem CID 2712
DrugBank APRD00682
Kemialliset tiedot
Kaava C16H14N3ClO 
Moolimassa 299.75 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 5–30 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus

reseptivalmiste (FI)

Antotapa Oraalinen, intramuskulaarinen
Risolid 25mg -tabletteja
Risolid 25mg -lääkepakkaus
Librax-lääkepakkaus ja -tabletteja.

Klooridiatsepoksidi on bentsodiatsepiineihin kuuluva lääkeaine. Sitä myydään Suomessa yhdistelmävalmisteena amitriptyliinin kanssa valmistenimillä Klotriptyl ja Limbitrol[1] sekä yhdistelmävalmisteena klidiniumbromidin kanssa valmistenimellä Librax.[2] Muissa maissa klooridiatsepoksidia myydään mm. valmistenimillä Klopoxid, Libritabs, Librium, Mesural, Multum, Novapam, Silibrin, Sonimen, Tropium ja Zetran.

Klooridiatsepoksidilla on keskipitkä/pitkä eliminaation puoliintumisaika, mutta sen aktiivisella metaboliitilla (desmetyylidiatsepaami), on hyvin pitkä puoliintumisaika: 36–200 tuntia.

Klooridiatsepoksidilla on ahdistusta poistava, unettava ja lihaksia rentouttava vaikutus[3] ja sitä käytetään myös suoliston aktiviisuuden vähentämiseen[4].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klooridiatsepoksidi tuli ensimmäisenä bentsodiatsepiinina markkinoille 1960. Se korvasi vaarallisten ja enemmän riippuvuutta aiheuttavien barbituraattien käyttöä lääkkeenä. Bentsodiatsepiinit ovat turvallisempia kuin sivuvaikutuksiltaan rajummat ja yliannostukseltaan hengenvaaraliset barbituraatit. Näin erityisesti muiden sedatiivien, opiaattien taikka alkoholin kanssa.

Klooridiatsepoksidi löydettiin vahingossa vuonna 1954. Lääkkeen löysi itävaltalainen tiedemies Leo Sternbach (1908-2005), joka työskenteli lääkeyhtiö Hoffmann-La Rochelle. Aluksi hän keskeytti työnsä yhdisteen Ro-5-0690 kanssa, mutta hän "löysi uudelleen" yhdisteen vuonna 1957, kun hänen apulaisensa oli siivoamassa laboratoriota. Vaikka aluksi hänen työnantajansa suhtautui kielteisesti jatkotutkimuksiin, Sternbach teki jatkotutkimusta, joka paljasti yhdisteen olevan erittäin tehokas rauhoittava lääke.

Geneerinen kemiallinen nimi klooridiatsepoksidille on methaminodiatsepoksidi. Sitä myytiin kauppanimellä Librium, joka oli johdettu equilibrium-sanan viimeisestä osasta. Vuonna 1959 yli 2 000 psykiatria määräsi ja yli 20 000 potilasta käytti lääkettä. Se kuvattiin sanoilla "kemiallisesti ja kliinisesti muista rauhoittavista lääkkeistä poikkeavat psyykkisesti energisoivat tai muutoin psykoterapeuttiset lääkkeet nyt saatavilla". Testien aikana huomattiin klooridiatsepoksidin aiheuttavan lihasten rentoutumista ja rauhoittavaa vaikutusta laboratorioeläimillä, kuten hiirillä, rotilla, kissoilla ja koirilla.

Klooridiatsepoksidi on samantapainen fenobarbitaalin kanssa antiepileptisissä vaikutuksissaan. Kuitenkaan siinä ei ole barbituraattien hypnoottista eli unettavaa vaikutusta. Eläinkokeita tehtiin Bostonin eläintarhassa ja San Diegon eläintarhassa. 42 sairaalapotilasta, jotka kärsivät akuutista ja kroonisesta alkoholismista sekä lukuisista psykooseista ja neurooseista hoidettiin klooridiatsepoksidilla. Pääosalla potilaista tuskaisuus, jännittyneisyys ja motorinen levottomuus "vähentyivät tehokkaasti." Positiivisimmat tulokset saatiin alkoholistipotilailla, joilla alkoholin vieroitusoireita hoidettiin klooridiatsepoksidilla. Raportoitiin, että vatsahaavat ja ihotaudit, joihin liittyi emotionaalisia tekijöitä, vähentyivät klooridiatsepoksidilla.[5]

Klooridiatsepoksidi mahdollisisti emotionaalisten häiriöiden hoitamisen ilman henkisen tarkkanäköisyyden tai valppauden menettämistä. Se auttoi henkilöitä, joilla oli pakko-oireita, kuten erästä potilasta, joka tunsi pakolliseksi laskea sälekaihtimien säleet astuessaan huoneeseen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koulu.M, Tuomisto.J: Farmakologia ja Toksikologia. Kustannus Oy Medicina, 2007, 7.p. ISBN 978-951-97316-2-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: N06CA01 Fimea.
  2. Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: A03CA02 Fimea.
  3. Liljequist R; Palva E, Linnoila M (1979). "Effects on learning and memory of 2-week treatments with chlordiazepoxide lactam, N-desmethyldiazepam, oxazepam and methyloxazepam, alone or in combination with alcohol". Int Pharmacopsychiatry 14 (4): 190–8. PMID 42628. 
  4. Pakkausseloste: Tietoa potilaalle. Librax5 mg/2,5 mg päällystetyt tabletit klooridiatsepoksidi/klidiniumbromidi. http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humpil/3/188503.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Help For Mental Ills (Reports on Tests of Synthetic Drug Say The Results are Positive), New York Times, February 28, 1960, Page E9.
  6. Makers Worried On Tranquilizers, New York Times, August 28, 1960, Page F1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]