Eliminaation puoliintumisaika

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eliminaation puoliintumisaika (myös biologinen puoliintumisaika) on lääketieteellinen käsite, joka viittaa siihen, miten nopeasti puolet aineesta (esimerkiksi lääkeaineet, alkoholi) on metaboloitunut elimistössä muiksi yhdisteiksi tai poistunut muuttumattomana veriplasmasta munuaisten tai sapen kautta.[1] Käsite on läheisessä yhteydessä fysikaalis-kemialliseen puoliintumisajan käsitteeseen.

Yhdellä lauseella kuvattuna eliminaation puoliintumisajan voi ilmaista seuraavasti: "Aika, jonka kuluessa lääkeaineen pitoisuus verenkierrossa vähenee puoleen."

Asia ei kuitenkaan ole suoraviivainen, sillä puoliintumisaika edellyttää ns. ensimmäisen asteen kinetiikkaa, jossa eliminaationopeus on suorassa suhteessa pitoisuuteen tai määrään elimistössä. Esim. alkoholi metaboloituu entsyymien vaikutuksesta, eikä metabolianopeus riipu alkoholin pitoisuudesta, vaan on vakio, aikuisella noin 8 grammaa tunnissa. Samoin aineen varastoituminen elimistöön, esim. rasvakudokseen tai luuhun, aiheuttaa mutkikkaamman tilanteen, jossa eri prosesseilla voi olla samaan aikaan omat puoliintumisaikansa. Eliminaation puoliintumisaika on yksilöllinen riippuen hajoavasta aineesta ja elimistön iästä ja kunnosta eikä sitä voida tarkasti määritellä eikä täysin verrata radioaktiivisten aineiden puoliintumisaikaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huupponen R, Raunio H. Farmakokinetiikka, s.81-83, kirjassa Koulu M, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 7. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2007. ISBN 978-951-97316-2-9. Myös verkossa http://www.medicina.fi.