Kissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kissa
Collage of Six Cats-01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Feliformia
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Kissat Felinae
Suku: Felis
Laji: catus
Kaksiosainen nimi
Felis catus
Linnaeus, 1758
Synonyymit
  • Felis silvestris catus
  • Felis catus domestica Erxleben, 1777[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kissa Commonsissa

Kissa eli kesykissa tai kotikissa (Felis catus,[1][2] aiemmin Felis silvestris catus) on metsäkissasta (Felis silvestris) polveutuva ja petoeläinten (Carnivora) lahkon kissaeläinten (Felidae) heimoon kuuluva kesy nisäkäslaji.

Kissapopulaatioita kesyyntyi ehkä jo heti maanviljelyksen alkuvaiheessa. Kissa ei ole pelkästään kotilemmikki, vaan maalla ja etenkin maatiloilla kissat ovat hyötyeläimiä hiirien, rottien ja muiden tuholaisten pyydystäjinä. Kissat leikkivät mielellään, varsinkin nuorina, mutta harjoittelevat aikuisinakin leikkimällä saalistusta. Kissa on siisti eläin: se oppii helposti tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle ja pitää itsensä puhtaana nuolemalla turkkinsa. Tyytyväisen kissan sanotaan kehräävän eli hyrisevän. Kissat voivat kehrätä myös hermostuneina, loukkaantuneina tai esimerkiksi tappelun jälkeen alistumisen ja hyväntahtoisuuden merkiksi. Kissa voi oppia erilaisia temppuja, esimerkiksi istumaan tai seisomaan takatassuillaan. Joskus tosin kissa saattaa hyvin tietää mitä siltä odotetaan, mutta valitsee itse toisin.[3]

Kissat elävät tavallisesti 14–20-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 20 vuoden ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli kuollessaan 38 vuoden ja 3 päivän ikäinen.[4] Tällä hetkellä vanhimman kotikissan uskotaan olevan 39-vuotias.[4]

Leikatut kissat, etenkin urokset, elävät kauemmin kuin leikkaamattomat, jos ne ulkoilevat. Kaikki ulkoilevat kissat steriloidaan tai kastroidaan, jos halutaan välttää ei-toivottujen pentueiden syntyä.[5]

Kissalle voi allergisoitua, mikä johtuu sekä kissan syljestä, hilseestä, virtsasta ja ulosteesta, mutta vastoin yleistä harhaluuloa ei kissankarvoista. Lisäksi kissanhiekkaan lisätty hajuste saattaa aiheuttaa allergiaoireita. Kissa-allergisten määrä on läntisen Euroopan maissa yleensä yhtä suuri tai vähän suurempi kuin koira-allergisten määrä.[6]

Fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissa on lihansyöjä, joka saalistaa erityisesti hiiriä ja myyriä.
Valkoisella ja sinisilmäisellä kissalla on muita kissoja suurempi todennäköisyys olla kuuro geeneettisistä taipumuksista johtuen.
Kissan nenä on kuin ihmisen sormenjälki. Jokainen kuvio on uniikki

Kissa on lihansyöjä. Lihasta saa muun muassa tauriinia, joka on välttämätön ravintoaine kissalle. Sitä ei saa riittävästi kasveista eikä kalasta. Kissa kykenee käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä ruoan suurikaan rasvaprosentti ole kissalle haitaksi. Kissa saa pienriistalla eläessään lähes kaiken tarvitsemansa nesteen ravinnostaan. Esimerkiksi hiiressä on vettä noin 70 % sen painosta. Tästä syystä esim. pelkästään kuivaruoalla ruokittu kissa saattaa juoda aivan liian vähän, mikä voi johtaa terveysongelmiin, kuten virtsakiteisiin tai -kiviin taikka ummetukseen. Erityisesti heikkolaatuinen kuivaruoka voi sairastuttaa kissan. Monet kissat voivat saada maitoravinnosta ruoansulatuselimistön vaivoja, sillä ne voivat olla laktoosi-intolerantteja. Jotkut kissat ovat allergisia kalalle, jotkut esimerkiksi naudanlihalle.

Terve kissa osaa säädellä syömistään eikä liho ylensyönnin takia, paitsi jos se syö ajankulukseen virikkeettömässä ympäristössä tai on herkkä lihomaan steriloinnista johtuvien hormonimuutosten seurauksena. Kissaa voi pitää lihavana, mikäli sen kylkiluita ei tunne kyljestä tunnusteltaessa tai sivulta päin katsottaessa ei voi erottaa kissalle ominaista tiimalasin muotoa. Vapaasti ulkoilevan kissan turkki on kuitenkin yleensä niin paksu, ettei tiimalasin muotoa näy.

Kissan ruumiinlämpö on noin 38–38,5 astetta, ja sen syke on noin 120–170.[7] Kotikissan vartalo on suhteellisen pieniselvennä, se on korkeintaan 80 cm pitkä ja 30 cm korkea.

Kissalla on notkea selkäranka ja kapea rinta sekä lantio. Häntäänsä se käyttää tasapainoiluun ja kommunikointiin.

Kissa merkitsee reviiriä hankaamalla ihmisiä ja paikkoja. Kissan suupielissä sijaitsevat hajurauhaset, joista erittyvä feromoni on kissan keino merkitä reviiri. Kissalla on hajuelimiä myös korvien, kaulan ja niskan seutuvilla sekä polkuanturoissa. Tassuista jää hajujälki aina kun kissa raapii esimerkiksi puuta kynsiään teroittaessa.[8] Anaalirauhasten avulla kissa jättää tuntomerkkinsä ulostaessaan. Anaalirauhaset voivat joillakin aiheuttaa ongelmia, jos ne eivät tyhjene normaalisti ulosteen päälle. Tällöin anaalirauhaset tulisi tyhjentää käsin, jotta ne eivät tulehtuisi ja aiheuttaisi kipua kissalle.

Kissan karvanlähdöstä voi olla haittaa yleensä noin 8–15 vuotiaille lapsille. Oireita voi olla esimerkiksi ihottuma tai joissain tapauksissa ihoon voi tulla paukamia. Kissan pentukarva saattaa ärsyttää nuorten, 8–15-vuotiaiden lasten ihoa.

Paino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissat painavat yleensä 2,5–7 kg. Jotkin kissarodut, kuten maine coon, voivat painaa yli 11 kg. Myös hyvin pieniä, alle 1,8 kg painavia kissoja on tavattu. Ylipainoinen maatiaiskissa voi painaa yli 10 kg.

Runko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissalla on seitsemän kaulanikamaa, kuten kaikilla nisäkkäillä, 13 selkänikamaa (ihmisellä 12), seitsemän lannenikamaa (ihmisellä viisi) sekä kolme ristiluuta muodostavaa ristinikamaa. Kissojen värit ja kuviot määräytyvät perimän mukaan.

Hampaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissan pääkallo.

Kissalla kuuluu olla tasapurenta. Maitohampaat irtoavat, kun pysyvät hampaat alkavat työntyä esiin. Kissan maitohampaat vaihtuvat pysyviin hampaisiin 4–5 kuukauden iässä. Yleensä hampaat irtoavat itsestään. Hammaskiveä voi kehittyä jo nuorellekin kissalle. Se näkyy ruskeana tai kellertävänvihreänä muodostumana hampaiden pinnassa. Hammaskiveen liittyy usein pahanhajuinen hengitys ja ikenet saattavat olla tulehtuneet.[9]

Aistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissan silmä kirkkaassa valossa, pupilli viiruna.

Kissan aistit soveltuvat hyvin saalistukseen. Kissoilla ovat erinomaiset kuulo-, näkö-, maku- ja tuntoreseptorit. Kuulo- ja hajuaisti ovat huomattavasti ihmisen aisteja tarkemmat, mutta makuaisti on heikompi. Kissat eivät voi maistaa makeaa.[10]

Kissa ei näe täysin pimeässä, mutta kissan silmän verkkokalvolla on valoa heijastava alue (Tapetum lucidum), joka heijastaa valoa ja parantaa siten hämäränäköä. Kissan näkö on hämärässä noin kuusi kertaa parempi kuin ihmisen, mutta päivänvalossa ala-arvoinen ihmiseen verrattuna. Kissa näkee myös värejä, mutta ei yhtä kirkkaina kuin ihminen. Kissa näkee yöllä pienetkin liikkeet paremmin kuin ihminen päivällä. Kissa hyödyntää sopeutumistaan yöhön ja saalistaa usein öisin. Kissan silmän väri voi olla esimerkiksi vihreä ja keltainen.

Kissoilla on neljätoista kertaa vahvempi hajuaisti kuin ihmisellä.[11]

Kissalla on tarkka kuulo. Korvat liikkuvat toisistaan riippumatta lähes joka suuntaan. Ihmisillä ja kissoilla on samankaltaiset vaihteluvälit kuuloaistissa, mutta kissat voivat kuulla paljon korkeampia äänen taajuuksia, yli 64 kHz, joka on 1,6 oktaavia korkeampi kuin ihmisellä ja jopa yhden oktaavin enemmän kuin koiralla.[12] Yleisen harhaluulon mukaan kaikki valkoiset kissat ovat kuuroja, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kuuroutta kuitenkin esiintyy varsinkin valkoisilla kissoilla, joiden toinen tai molemmat silmät ovat siniset. Kissoilla, joiden silmät ovat eriväriset, sinisen silmän puoleinen korva on yleensä kuuro. Vanhoilla kissoilla kuurous ilmenee vähitellen, ja sen voi havaita esimerkiksi kissan hämmentyneeltä vaikuttavasta ilmeestä.[13]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissan tiineys- eli kantoaika on noin 59–70 vuorokautta, ja se synnyttää keskimäärin kuusi pentualähde?. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin nisistä jo ennen vatsan pyöristymistä. Ne punoittavat ja muuttuvat kaksi viikkoa astutuksesta keitetyn riisinjyvän kokoisiksi. Tiineys voidaan todeta varmuudella ultraäänitutkimuksella noin kolmannen tiineysviikon jälkeen. Röntgenkuvassa pennut näkyvät 40–50 vuorokauden jälkeen astutuksesta, jolloin luusto kovettuu. Raskaus on mahdollista keskeyttää eläinlääkärissä joko hormoneilla tai steriloinnilla eli kohdunpoistolla. Niin sanottu valeraskaus on mahdollinen, mutta harvinainen.

Kastrointi ja sterilointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissa voi saavuttaa sukukypsyyden jo 3,5 kuukauden iässä[14]. Uroskissat tulevat sukukypsiksi yleensä kuuden kuukauden ikäisenä, ja niiden virtsa alkaa haista voimakkaasti. Uroskissa voi myös merkkailla paikkoja virtsaamalla. Kastraatiossa uroskissalta poistetaan kivekset, jolloin sukupuolihormonien vaikutus lakkaa. Naaraskissat tulevat sukukypsiksi useimmiten noin 4–12 kuukauden ikäisenä, kun naaraalle tulee ensimmäinen kiima. Myös osa naaraskissoista merkitsee paikkoja virtsaamalla kiiman aikana. Steriloinnin yhteydessä poistetaan munasarjat sekä mahdollisesti myös kohtu. Kissan voi yleensä varhaissteriloida jo ennen luovutusikää, jolloin ei-toivottuja pentuja ei pääse syntymään[14]. Leikattu kissa on mukavampi ja helpompi lemmikki, joka ei terveenä virtsaa hiekkalaatikon ulkopuolelle.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissat tarvitsevat paljon lepoa. Monet kissat nukkuvat 13–18 tuntia päivässä, vaikka unen määrä liittyy myös kissan persoonaan ja ikään.[15]

Yleisempiä kissojen vaivoja ovat korvapunkit ja sisäloiset. Korvapunkkitartunnan saanut kissa raapii korviansa tiheään, jopa verille, ja saattaa esimerkiksi heilutella päätään. Korvakäytävässä on tummaa kahvinpurun näköistä punkin eritettä. Hoitona eläinlääkäri puhdistaa korvat ja antaa lääkereseptin tai lääkkeen pistoksena. Korvapunkkien häätöön saa myös ilman reseptiä apteekista korvatippoja. Jos perheen jollain kissalla tai koiralla todetaan korvapunkki, on erittäin todennäköistä, että se on tarttunut myös perheen muihin eläimiin.

Varsinkin ulkoilevilla kissoilla ovat sisäloiset yleisiä. Niitä ovat heisimadot, suolinkaiset sekä hakamadot. Keski-Euroopan alueella esiintyy lisäksi sydänmatoa, mutta Suomessa se on erittäin harvinainen. Ne voivat aiheuttaa kissalle oksentelua, vatsan turpoamista, ruokahalun lisääntymistä tai vähenemistä ja turkin kunnon huonontumista. Hoitona on säännöllinen madotus apteekista saatavilla käsikauppamatolääkkeillä tai eläinlääkärillä pistoksena annettava matolääkitys. Jos matoja on, tulisi madotus uusia kahden viikon päästä ensimmäisestä madotuksesta. Useimmat matolääkkeet tehoavat ainoastaan aikuisiin loisiin, joten sisäloisista ei voi päästä koskaan täysin eroon, minkä vuoksi matolääkitys tulisi uusia säännöllisin väliajoin. Ulkoilevat kissat on hyvä madottaa useita kertoja vuodessa, sisäkissatkin muutaman kerran vuodessa. Leveää heisimatoa eli lapamatoa kissa voi saada raa'asta järvikalasta (mateesta, hauesta tai kiiskestä), ja se vaatii kahdeksankertaisen annoksen matolääkettä muihin heisimatoihin nähden. Kissat voivat levittää ihmiseenkin tarttuvaa Toxoplasma gondii -loiseliön aiheuttamaa toksoplasmoosia.

Vääränlainen ruokinta on yleinen syy kissojen sairastumiseen. Virtsatieongelmat, liikalihavuus ja diabetes ovat usein väärän ruokinnan seurausta. Viljapitoiset kuivaruoat aiheuttavat usein virtsakideongelmia, liian rasvaisen kalan syönti voi johtaa E-vitamiinin puutokseen eli keltarasvatautiin. Kissa ei tarvitse hiilihydraatteja; se on puhtaasti lihansyöjä. Kissa ei elä talousjätteillä, vaan sille on tarjottava sopivaa ravintoa. Terveellistä kissanruokaa on tuore liha, parhaimmillaan raakana. Raa'an kananmunankeltuaisen kissa hyödyntää täydellisesti.

Luonnossa liikkuviin kissoihin saattaa tarttua myös puutiainen, mutta punkista ei sinänsä ole kissalle haittaa, sillä kissalla ei ole tavattu oireita borrelioosista, jota punkit levittävät. Siinä missä 90 % ihmisistä ja noin 5-10 % koirista sairastuu borrelioosiin, kissoilla tautiin sairastuminen on vieläkin harvinaisempaa.[16]

Rotuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo kissaroduista

Maailmassa on satoja kissarotuja, joiden laajassa valikoimassa on erinäköisiä, -kokoisia, ja -luonteisia kissoja. Yleisin kissa on kuitenkin maatiaiskissa. Maatiaisia syntyy Suomessa enemmän kuin rotukissoja.

Kissoja rekisteröiviä kattojärjestöjä on useita. Hyväksyttyjen rotujen lista on määritelty järjestökohtaisesti. Suomen Kissaliitto hyväksyy tällä hetkellä 38 eri rotua.[17] Rotukissalla on rekisterikirja.[18]

Kissat ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa radiopantalähettimin tehdyssä tutkimuksessa kissan elinalueen keskikoko on noin 1,1 neliökilometriä, eli vapaa kotikissa ulottaa saalismatkansa kauas kotipihan ulkopuolelle. Englantilaisen tutkimuksen mukaan kissojen saalistus taajamissa on joidenkin lajien osalta voimakkaampaa kuin lajien poikastuotto samoilla alueilla. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan kissat tappavat maassa noin seitsemän miljoonaa lintua vuodessa, ja Englannissa luku on arvioitu 27 miljoonaan. Suomessakin epäillään kissojen tappavan useita miljoonia lintuja, vaikka täsmällistä tutkimusta ei ole tehty.[19][20] Vapaana pidettävien kotikissojen vaikutuksia pieneläinpopulaatioihin lisää kissojen riippumattomuus ympäröivästä luonnosta. Normaalisti petojen määrä vaihtelee saaliin määrän ja tautien mukaan, kun taas kotikissojen kanta ja niiden saalistuspaine pysyvät vakaina ihmisten tarjoaman ruoan ja eläinlääkäripalvelujen seurauksena.[20] Villiintyneet kissat ovat esimerkiksi Australiassa ja monilla valtamerten saarilla merkittävä uhka alueiden kotoperäisille lajeille, ja kissa onkin luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[21] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut, että kissat ovat olleet aiheuttajana tai osasyynä ainakin 33 lintu-, nisäkäs- tai matelijalajin sukupuutossa.[22]

Kissan pitoa koskevaa lainsäädäntöä on Suomessa muun muassa järjestyslaissa, jossa todetaan, että kissaa ei saa päästää vapaana muun muassa yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille tai urheilukentälle ellei tämä ole erikseen sallittua. Sen sijaan yleinen kytkentäpitovelvoite koskee vain koiria, hevosia ja soveltuvin osin muita koti- tai lemmikkieläimiä.[23] Jos kissa tappaa rauhoitetun eläimen, on sen omistaja vastuussa kissan toimista.[19] Metsästyslain mukaan villiintyneen kissan saa lopettaa maa-alueen omistaja tai metsästysluvan haltija.[24] Villiintynyt kissa tunnistetaan sen käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Se mm. hankkii kaiken ravintonsa luonnosta eikä näytä liikkuvan erityisesti tietyn pihapiirin ympäristössä. Sen tappamiseen sovelletaan rauhoittamattomien eläinten pyynnistä annettuja säädöksiä.[25] Eläinsuojeluyhdistyksen mukaan villiintyneen ja kesyn kissan erottaminen edellyttää kissan kiinniottamista ja usean päivän tarkkailua.[25] Metsästyslaki kieltää seuraeläimeksi otetun kissan heitteillejätön.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DNA-tutkimusten perusteella tutkijat ovat arvioineet, että villikissa kesyyntyi kotieläimeksi Lähi-idän alueella. Laajemmassa mittakaavassa villikissojen kesyttäminen alkoi maanviljelyn alkamisen myötä. Kissat huomattiin hyödyllisiksi viljavarastoja tuhoavien hiirikantojen kurissa pitämisessä. Lopulta ihmisten seurassa kesyimmistä villikissoista alkoi jalostua kotieläimenä viihtyviä muotoja.[26] Kesyyntymisen arvioidaan tapahtuneen noin 4 000 vuotta sitten.

Ranskalaiset arkeologit ovat kuitenkin löytäneet Kyprokselta todisteita kissan kesyyntymisestä yli 9 500 vuotta sitten. Arkeologit löysivät kissan ja ihmisen luurangot samasta haudasta, mikä viittaa siihen, että kissaa on saatettu pitää kotieläimenä. Kissat eivät myöskään ole kotoperäinen laji Kyproksen saarella, joten luultavimmin ihmiset ovat tuoneet ne sinne.[27] Suomeen ensimmäiset kissat saapuivat luultavasti rautakauden lopulla noin vuosien 800 ja 1000 jaa. välillä.[28]

Akseli Gallen-Kallela, Akka ja kissa, 1885.

Ylä-Egyptin vauraasta pääkaupungista Hierakonpolisista on löydetty kissojen luurankoja jotka on ajoitettu noin vuosisadoille 3600–3800 eaa. Luuston rakenne viittaa kesykissaan. Kiinasta tehtyjen löytöjen perusteella on esitetty arvio, että viljelijäväestöllä olisi ollut kissoja noin 5 300 vuotta sitten.[29]

Kissat mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptin mytologiasta löytyy runsaasti viittauksia kissoihin. Kissoja esittävää taidetta ja kissojen muumioituneita jäänteitä on löydetty 4 000 vuoden takaa.[27] Kissoja pidettiin kotieläiminä, ja ne olivat myös hedelmällisyyden symboli.[30] Muinaisessa Egyptissä kissan tappamisesta sai kuolemantuomion.[31]

Muinaisskandinaavisen proosa-Eddan mukaan hedelmällisyyden jumalatar Freija matkusti vankkureilla, joita vetivät kissat. Niillä hän matkusti muun muassa Balderin hautajaisiin.

Kissat kuvataiteissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kissa on ollut vuosituhansien ajan suosittu aihe. Sitä on käytetty muun muassa noituuden vertauskuvana noidan luudan päällä istumassa. Erityisesti mustaa kissaa pidettiin noidan kätyrinä.

Kissa tuotantoeläimenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesykissojen nahoista valmistettu turkis.

Kissan lihaa on aikaisemmin Suomessa käytetty kalastuksessa syöttinä, ja se on ollut erityisen suosittua sitkeytensä vuoksi rapumertojen syöttilihana.[32] Kiinalaisessa keittiössä kissan lihaa käytetään paikoin edelleen, vaikka viime vuosina kissan syömisestä on kuitenkin tullut sosiaalisesti arveluttavaa monille, erityisesti länsimaistuneille keskiluokkaisille kiinalaisille.[33]

Kissan turkkia on käytetty karvalakkien ja talvikäsineiden tekoon. Kissannahkaa on käytetty reumapeitteisiin ja käytetään Keski-Euroopassa edelleen, joskin tuotantotapojen eettisyydestä on esitetty epäilyksiä.[34] EU:n säännökset kieltävät kissannahan tuomisen, ja Suomessa sen kauppaaminen on kielletty.[35]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääninäytteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keinänen, Minna; Nyman, Harri.: Kissojen Suomi. Katit historian poluilla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edwards, Alan: Gummeruksen suuri kissakirja. (The ultimate encyclopedia of cats, cat breeds & cat care, 1999.) Suomentanut Ulla Kokko. Helsinki: Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6293-3.
  • Keinänen, Minna & Nyman, Harri: Kissojen Suomi. Katit historian poluilla. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISBN 978-952-222-348-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Felis catus (TSN 183798) Viitattu 26.7.2011. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Felis catus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 26.7.2011. (englanniksi)
  3. Edwards, s. 81.
  4. a b Lucy, 39, on maailman vanhin kissa Iltasanomat. 7.1.2011. Viitattu 7.1.2011.
  5. Edwards, s. 101.
  6. Koira- ja kissa-allergiat
  7. Edwards, s. 95.
  8. Edwards s. 83.
  9. Terveys ja hyvinvointi Archive.org
  10. David Biello: Strange but True: Cats Cannot Taste Sweets Scientific American. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
  11. Syufy, Franny: The Nose Knows (verkkosivu) About.com. Viitattu 29.11.2006. (englanniksi)
  12. Strain, G.M.: How Well Do Dogs and Other Animals Hear? (verkkosivu) Deafness in Dogs & Cats. 3.6.2003. Louisiana State University. Viitattu 19.1.2008. (englanniksi)
  13. Pollard, Michael: Kissarotujen ensyklopedia, s. 23. Suomennos: Ismo Nuuja. Bath: Parragon Books, 2006. ISBN 1-4054-6268-X.
  14. a b Eläinlääket. tri Suvi Pohjola-Stenroos: Kissojen varhainen sterilointi ja kastrointi 2002. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen kotisivut: Suomen eläinsuojeluyhdistys. Viitattu 16.4.2011.
  15. Kissanpennun psykologiaa
  16. Punkit ja borrelioosi (verkkosivu) Pet-Ami. Viitattu 2.3.2014.
  17. Kissarodut (verkkosivu) Suomen Kissaliitto ry. Viitattu 24.4.2013.
  18. Rekisterikirjat (verkkosivu) Suomen Kissaliitto ry. Viitattu 24.4.2013.
  19. a b Vastauksia lintujen suojelua käsitteleviin kysymyksiin: Kissat saalistajina (verkkosivu) Birdlife Suomi ry. Viitattu 15.2.2009.
  20. a b Jere Malinen: Kesykissa voi olla pahimman sortin pienpeto. Metsästys & Kalastus, 2008, nro 8, s. 52.
  21. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  22. Marika Kataja-Lian: Tutkijat yllättyivät: Kissat tappavat miljardeja eläimiä vuodessa Yle.fi. 29.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 30.1.2013.
  23. Järjestyslaki 612/2003, 14 §:n 4 momentti Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 15.2.2009.
  24. [type=pika&search[pika]=mets%C3%A4styslaki Metsästyslaki 28.6.1993/615] Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 14.3.2009.
  25. a b Kissa ei ole lainsuojaton Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry. Viitattu 13.3.2009.
  26. YLE: Kissa kesytettiin ensimmäisenä Lähi-idässä 28.6.2007. Viitattu 28.6.2007.
  27. a b Oldest Known Pet Cat? 9,500-Year-Old Burial Found on Cyprus 8.4.2004. National Geographic. Viitattu 28.6.2007. (englanniksi)
  28. Keinänen & Nyman, s. 11.
  29. Anniina Wallius, Egyptin kissanpentulöytö kertoo kissan kesyyntyneen oletettua aiemmin Yle
  30. Edwards, s. 12.
  31. Young, Stephen: Feature – The Domestic Cat and the Law: A Guide to Available Resources (artikkeli) 17.12.2001. LLRX.com. Viitattu 4.3.2009. (englanniksi)
  32. Kilpinen, Kari: Ravut (esite) Kalatalouden Keskusliitto. Viitattu 4.3.2009. Archive.org
  33. Demick, Barbara: Chinese seek to pull cats from the menu (artikkeli) Los Angeles Times. 23.12.2008. Viitattu 27.2.2009. (englanniksi)
  34. Koirien ja kissojen turkeilla ja nahoilla käytävä kauppa on saatava loppumaan (tiedote) 28.10.2008. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto. Viitattu 3.3.2009.
  35. Astikainen, Arto: Koirankarvarukkasten ja kissakaulusten myynti kielletään (artikkeli) Helsingin sanomat. Viitattu 3.3.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]