Ragdoll
| Ragdoll | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa: | Yhdysvallat |
| Rodun syntyaika: | 1960-luku |
| Rodun lyhenne: | RAG |
| Kategoria: | II |
| Muita nimityksiä: | räggäri, räsynukke |
| Ulkonäkö | |
| Turkki: | puolipitkä |
| Paino: | urokset n. 6-10 kg, naaraat n. 4–7 kg |
Ragdoll on 1960-luvulla Kaliforniassa kehitetty sinisilmäinen, naamiokuvioinen kissarotu. Se on Suomen suosituin kissarotu[1].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rodun historia
Rodun kantaemo on valkoinen angoratyyppinen kissa nimeltään Josephine. Josephinen omistaja Ann Baker kehitti rodun tästä kantaemosta ja sen sekarotuisesta pennuista. Varhaisissa pentueissa esiintyivät kaikki nykyiset ragdollien värimuodot. [2]
[muokkaa] Värit ja rakenne
Ragdolleilla on kolme kuviointia: colourpoint, mitted ja bicolour. Perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila. Uusina väreinä on tuotu punainen ja creme - niiden myötä myös kilpikonna. Kaikki värit voivat esiintyä myös tabbyvariaatioina. Colourpoint-kissoilla on tummaa väriä kaikissa vartalon ääripäissä: maskissa, korvissa, hännässä ja käpälissä. Mitted-kissoilla tassut ovat erotuksensa colourpointeista valkoiset. Mitted-kuvioiduilla kissoilla on hansikkaat etukäpälissä, mutta takajaloissa valkoisten "saappaiden" tulee ulottua kantapäähän saakka. Bicolour-kissoilla naamiokuviointi on korvissa, maskissa ja hännässä. Maskissa on suuri, käänteinen V-muotoinen laukki. [3]
Ragdoll on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan suurimpana kesykissarotuna. Suuri ja lihaksikas ragdoll kehittyy hitaasti ja voi kulua 3-4 vuotta ennen kuin kissa on täysikasvuinen ja sen kuviointi ja väritys täysin kehittynyt. Uros painaa noin 6–10 kg ja naaras noin 4–7 kg.[4].
Pää on kiilamainen: Korvat ovat tyvestä leveät ja vähän eteenpäin kallistuneet ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Silmien ainoa hyväksytty väri on sininen: mitä tummempi, sen parempi. Etukumara asento on etujalkoja pitempien takajalkojen vuoksi ragdolleille tyypillinen.
[muokkaa] Hauska tietää
Ragdoll (suom. räsynukke) -nimitys juontuu rodulle tyypillisestä taipumuksesta valahtaa täysin veltoksi syliin nostettaessa. Ominaisuus havaittiin rodun kantaemon, Josephinen loukkaannuttua auto-onnettomuudessa ja tarun mukaan se periytyi myös sen pennuille. Saman onnettomuuden seurauksena ragdollien kipukynnyksenkin on väitetty olevan muita kissoja korkeampi. Väitteissä ei ole perää, sillä tällä tällaiset hankitut ominaisuudet eivät voi olla perinnöllisiä. Tämä kertomus on kuitenkin osa rodun syntytarinaa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen Ragdoll -kissayhdistys ry – Yleistä tietoa rodusta ja hinnoista.
- Suomen Ragdollystävät-seura ry – Tietoa rodusta, pentulista, näyttelytuloksia ynnä muuta
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Suomen kissaliitto
- ↑ Ragdoll Breed Guide - IAMS
- ↑ Ragdoll rotustandardi - Finragdolls
- ↑ SUROK - Suomen rotukissayhdistys
Sivulta puuttuu