Kehrääminen (kissaeläimet)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyytyväisen oloinen kissa.
Kehrääminen kuuluu emon ja pentujen väliseen suhteeseen.

Kehräämisellä eli hyrisemisellä tarkoitetaan kissasta tai muusta kissaeläimestä kuuluvaa ääntä. Yleensä kehräämistä on pidetty eläimen tyytyväisyyden ja onnellisuuden merkkinä, mutta kehräämistä tapahtuu myös muulloin, esimerkiksi tappelun seurauksena. Myös kuoleva, kärsivä kissa kehrää.

Kissan kehräys on kuitenkin Kalifornian yliopiston (Davis) eläinlääketieteen tutkijan mukaan matalataajuista värähtelyä (25 Hz) jonka tarkoitus on parantaa ja kehittää luustoa ja kehoa.[1]

Sussexin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan kissa on oppinut kehräämään tavallisen kehräyksen lisäksi myös vaativalla kehräysäänellä, saadakseen ihmiseltä eli ruokkijaltaan lisää ruokaa, huomioita tai herkkuja. Kissa pystyy kehräämään äänitaajuudella, joka lähentelee vauvan itkun taajuutta. Tällöin kissan omistajan on vaikea olla huomioimatta kissan tarpeita.[2][3]

Kehräämisen syntyminen liittyy kurkunpään toimintaan. Kaksi äänihuulta oheislihasten kanssa synnyttävät aaltoillessaan Loudspeaker.svg värinää?, joka onnistuu kuitenkin vain uloshengityksen aikana. Kissat voivat kehrätä taukoamatta sisään- ja uloshengityksen välissä[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.