Puutiainen
Wikipedia
| Puutiainen | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ixodes ricinus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Puutiainen (Ixodes ricinus, kansankielellä punkki) on punkkeihin kuuluva eläin. Suomessa sitä tavataan koko maan eteläisessä puoliskossa Oulu-Joensuu -linjalle asti, ja erityisen runsaasti Ahvenanmaalla ja saaristossa. Vastoin vanhaa kansanuskomusta puutiaiset eivät pudottaudu ihmisten päälle lepistä, vaan elävät ja liikkuvat eniten aluskasvillisuuden joukossa, heinikoissa ja pensaikoissa. Puutiainen ei kestä pitkään kuivuutta tai kuumuutta, joten se viihtyy parhaiten lehtometsissä ja rantalepikoissa.[1] Jo itärajan takana viihtyy tappavaa aivokalvontulehdusta levittävä siperianpuutiainen.
Puutiaiset saattavat tartuttaa tauteja purressaan ihmistä. Ne levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, ja joskus harvoin myös jänisruttoa. Puutiaisaivokuumeen riski on suurin lounaissaaristossa ja -rannikolla sekä paikoin Kaakkois-Suomessa. Borrelioositartunnan voi saada alueella, joka ulottuu Oulun korkeudelle saakka. Punkinpureman riski on suurin alavalla varjoisalla maalla, jossa on runsaasti kasvillisuutta. Lyhyeksi leikatulla kuivalla nurmella punkit eivät viihdy.
Punkki tarvitsee elinaikanaan sukupuolesta riippuen kaksi tai kolme veriateriaa: toukka- eli larvavaiheessa sekä nymfivaiheessa kehittyäkseen ja aikuisena munien munimiseen. Ihmisillä kaikista yleisimpiä ovat nymfivaiheen puremat, sillä vain muutaman millimetrin mittainen nymfi on hankalampi havaita iholta kuin täysikasvuinen punkki. Larvavaiheessa punkit suosivat isäntäeläiminään jyrsijöitä ja lintuja. Päästyään imemään verta punkki viipyy isännän iholla 3 päivää (larvat ja nymfit) tai 7-9 päivää (aikuiset).[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Punkin poistaminen iholta
Bakteerin aiheuttamaa borrelioosia voidaan ehkäistä poistamalla puutiainen iholta mahdollisimman pian. Kansanperinteessä on usein neuvottu upottamaan punkki voihin tai rasvaan, jolloin punkin peräpäässä sijaitsevat hengityselimet eivät saa ilmaa ja punkki itse vetäytyy ulos ihosta. Tätä keinoa ei kuitenkaan enää nykyisin suositella, sillä punkki saattaa tukehtuessaan oksentaa suolensisältönsä puremaan, jolloin borrelioosin riski kasvaa.[2] Punkki tulisi siksi poistaa mekaanisesti esim. pinseteillä tai tarkoitusta varten ertiyisesti suunnitelluilla punkinpoimijoilla, joilla tartutaan punkkia mahdollisimman alhaalta kiinni, ja punkki poistetaan kiertävällä liikkeellä hitaasti vetäen iholta.
[muokkaa] Puutiaisen leviäminen
Oulun yliopistossa hyönteistutkijana työskentelevän Juhani Itämiehen mukaan runsaasti kasvanut lemmikkikoirien määrä on yksi niistä syistä, jotka ovat mahdollistaneet puutiaisten nopean leviämisen Suomessa. Myös hirvien osuus puutiaisten leviämiseen on pohdinnassa.[3]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Punkkinet - Punkit (puutiaiset) luonnossa
- ↑ Punkkinet - Punkin irroitus
- ↑ Juhani Itämiehen haastattelu
[muokkaa] Aiheesta muualla
