Puutiainen

Puutiainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida Alaluokka: Punkit Acari Lahko: Ixodida Heimo: Puutiaiset Ixodidae Suku: Ixodes Laji: ricinus
Kaksiosainen nimi
Ixodes ricinus Linnaeus, 1758
Katso myös
Puutiainen Commonsissa

Koiraspunkki (pienempi) parittelee naaraspunkin kanssa

Puutiainen (Ixodes ricinus, kansankielellä punkki) on punkkeihin kuuluva eläin. Se kiinnittäytyy sopivaan isäntäeläimeen imeäkseen siitä verta ja saattaa jäädä siihen kiinni jopa päiväkausiksi . Suomessa sitä tavataan koko maan eteläisessä puoliskossa Oulu-Joensuu-linjalle asti, ja erityisen runsaasti Ahvenanmaalla ja saaristossa. Vastoin vanhaa kansanuskomusta puutiaiset eivät pudottaudu ihmisten päälle lepistä, vaan elävät ja liikkuvat eniten aluskasvillisuuden joukossa, heinikoissa ja pensaikoissa. Puutiainen ei kestä pitkään kuivuutta tai kuumuutta, joten se viihtyy parhaiten lehtometsissä ja rantalepikoissa. Punkkikausi kestää Suomessa huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Itärajan takaa tulevaa tappavaa aivokalvontulehdusta levittävää siperianpuutiaista eli taigapunkkia (Ixodes persulcatus) on tavattu jo Pohjois-Karjalassa ja Perämeren rannikolla. Sen kantama virus aiheuttaa vakavampaa ja helpommin kroonistuvaa puutiaisaivokuumetta.

Puutiaiset saattavat tartuttaa tauteja purressaan ihmistä tai eläintä. Ne levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta, harvoin myös jänisruttoa. Puutiaisaivokuumeen riski on suurin lounaissaaristossa ja -rannikolla sekä paikoin Kaakkois-Suomessa. Borrelioositartunnan voi saada alueella, joka ulottuu Oulun korkeudelle saakka. Puutiaisenpureman riski on suurin alavalla varjoisalla maalla, jossa on runsaasti kasvillisuutta. Lyhyeksi leikatulla kuivalla nurmella puutiaiset eivät viihdy.

Puutiainen tarvitsee elinaikanaan sukupuolesta riippuen kaksi tai kolme veriateriaa: toukka- eli larvavaiheessa sekä nymfivaiheessa kehittyäkseen ja aikuisena munien munimiseen. Ihmisillä kaikkein yleisimpiä ovat nymfivaiheen puremat, sillä vain 1–2 millimetrin mittainen nymfi on hankalampi havaita iholta kuin täysikasvuinen punkki. Larvavaiheessa punkit suosivat isäntäeläiminään jyrsijöitä ja lintuja. Päästyään imemään verta punkki viipyy isännän iholla 3 päivää (larvat ja nymfit) tai 7–9 päivää (aikuiset).

Puutiaisen poistaminen iholta

Bakteerin aiheuttamaa borrelioosia voidaan ehkäistä poistamalla puutiainen iholta mahdollisimman pian. Kansanperinteessä on usein neuvottu upottamaan puutiainen voihin tai rasvaan, jolloin puutiaisen peräpäässä sijaitsevat hengityselimet eivät saa ilmaa ja puutiainen itse vetäytyy ulos ihosta. Tätä keinoa ei kuitenkaan enää nykyisin suositella, sillä puutiainen saattaa tukehtuessaan oksentaa suolensisältönsä puremaan, jolloin borrelioosin riski kasvaa. Puutiainen tulisi siksi poistaa mekaanisesti esim. pinseteillä tai tarkoitusta varten erityisesti suunnitelluilla punkinpoimijoilla, joilla tartutaan puutiaista mahdollisimman alhaalta kiinni, ja puutiainen poistetaan hitaasti vetäen iholta.

Puutiaisen leviäminen

Oulun yliopistossa hyönteistutkijana työskentelevän Juhani Itämiehen mukaan runsaasti kasvanut lemmikkikoirien määrä on yksi niistä syistä, jotka ovat mahdollistaneet puutiaisten nopean leviämisen Suomessa. Myös hirvien osuus puutiaisten leviämiseen on pohdinnassa. Ruskea koiranpunkki (Rhipicephalus sanguineus) muistuttaa puutiaista sekä kooltaan että ulkonäöltään.

Helsingissä puutiaisen leviämistä uusille alueille on helpottanut citykanien määrän kasvu.

Aiheesta muualla

• Punkki.net
• Reumaliiton tiedote
• Orion Pharma: Puutiainen (Ixodes ricinus)
• UniProt: Ixodes ricinus (englanniksi)