Leukakoukulliset
| Leukakoukulliset | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||
| Meriskorpionin rekonstruoitu fossiili hiilikaudelta | ||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Luokat, alaluokat ja lahkot | ||||||
|
||||||
| Katso myös | ||||||
 Leukakoukulliset Wikispeciesissä |
Leukakoukulliset (Chelicerata) on niveljalkaisten pääjakson alajakso. Nimensä mukaisesti kaikilla tähän alajaksoon kuuluvilla eläimillä on jonkinlainen leukakoukku. Leukakoukulliset on kuusijalkaisten jälkeen toiseksi laajin niveljalkaisten alajaksoista, niitä tunnetaan noin 75 000 lajia. Leukakoukullisiin luetaan nykyisin elävät hämähäkkieläinten, merilukkien ja molukkirapujen luokat sekä vain fossiileina tunnetut meriskorpionit. Hämähäkkieläinten luokka on suurin; siihen kuuluvat hämähäkkien ohella muun muassa punkit ja skorpionit.
Suurin osa leukakoukullisiin kuuluvista merissä elävistä lajeista on aikojen kuluessa kuollut sukupuuttoon. Muinaiset trilobiitit olivat leukakoukullisten lähisukua, ja ne muodostavat yhdessä taksonin Arachnomorpha.
Kaikille leukakoukullisille yhteinen anatominen piirre on erityinen raajarakenne, leukakoukku eli kelikeri. Leukakoukku on raajasta kehittynyt suuosa, jossa raajan päässä on yleensä ontto koukku. Sitä kautta eläin ruiskuttaa ruoansulatusnestettä ruokaansa. Leukakoukkuja on kolmea päätyyppiä: linkkuveitsimäinen koukku ja kaksi- tai kolmiosainen saksikoukku. Hämähäkkien leukakoukut ovat linkkuveitsimäisiä, valeskorpionien kaksiosaisia saksia ja skorpionien, lukkien, merilukkien ja molukkirapujen kolmiosaisia saksikoukkuja.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Tom Harvey (2003) Chelicerata home page. University of Bristol, oppilastyö.
