Lukit

Lukit
Seinälukki (Phalangium opilio)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida Alaluokka: Dromopoda Lahko: Lukit Opiliones Sundevall, 1833
Katso myös
Lukit Wikispeciesissä   Lukit Commonsissa

Lukit (Opiliones, aikaisemmin Phalangides) on hämähäkkieläimiin (Arachnida) kuuluva lahko, josta tunnetaan toistaiseksi yli 6 400 lajia, joista Suomessa esiintyy 12. Lukit ovat täysin vaarattomia ihmisille. Yleisin ja tunnetuin on seinälukki (Phalangium opilio), joka tulee usein asuntoihin iltamyöhään. Niitä näkee usein valkoseinäisten rakennusten seinissä.

Devonikaudelta, 410 miljoonan vuoden takaa on löydetty fossiilina lähes täysin nykyisenkaltaisia lukkeja, joten ryhmä lienee selvästi tätä vanhempi. Eräs Kiinasta löydetty, 145 miljoonaa vuotta vanha, lukkifossiili kuuluu vielä nykyisinkin elävään heimoon.

Anatomia

Lukit ovat ryhmänä vaivattomia tunnistaa niiden pienestä ja melko pyöreästä vartalosta sekä kahdeksasta pitkästä ja usein hyvin ohuesta raajasta. Erotuksena oikeisiin hämähäkkeihin, lukkien etu- ja takaruumis ovat sulautuneet miltei täysin yhteen. Silmiä on ainoastaan kaksi kappaletta, ne ovat suuntautuneet sivuille ja sijaitsevat kohoumassa eläimen selkäpuolella. Silmät aisitivat valon ja varjon vaihtelun, mutteivät muodosta varsinaista kuvaa ympäristöstä. Lukit elävätkin ensisijaisesti tuntoaistinsa varassa. Tätä tarkoitusta varten lukin toinen raajapari (edestä lukien) on muita pidempi ja eläin käyttää niitä pääasiassa ympäristön tunnusteluun. Myös suuosat ja vatsa eroavat rakenteeltaan hämähäkeistä. Lukeilla ei ole myrkkyrauhasia ja ne kykenevät nauttimaan kiinteitä ravintohiukkasia. Hengityseliminä toimii ilmaputkisto.

Eläimen vartalossa on ozoporeiksi kutsuttuja rauhasia, joista se voi ahdistettuna erittää pahanhajuista eritettä.

Lukkien raajat ovat yleensä eläimen kokoon verrattuna hyvin pitkät, joskin myös lyhytjalkaisia lajeja on. Muiden hämähäkkieläinten tapaan jalkoja on neljä paria eli yhteensä kahdeksan. Lukit irrottavat usein yhden jalkansa, jos tuntevat olonsa uhatuksi. Tällöin irronnut raaja jää maahan kouristelemaan ja kiinnittää uhkaajan mielenkiinnon.

Elintavat

Lukit viihtyvät hämärissä ja kosteassa elinympäristössä lajirunsauden ollessa suurin maapallon sademetsäalueilla. Ne ovat elävän ravinnon saalistajana kömpelöitä ja saalistusstrategiana ravinnoksi kelpaavia pehmeäruumiisia selkärangattomia kohtaan on väijyminen. Muita ravinnonlähteitä ovat kasviravinto ja sienet, mutta tyypillisimmillään lukit ovat kuitenkin kuolleen eläinravinnon syöjiä. Myös eläinten ulosteet kelpaavat ravinnoksi. Toisin kuin hämähäkit, lukit sietävät toistensa seuraa ja joskus on mahdollista löytää jopa sadoista yksilöistä muodostuneita joukkoja. Lukeilla voi usein nähdä punkkeja loisina.

Lukit elävät yleensä vain yhden vuoden ja muna on tavallisimmin talvehtiva vaihe. Jotkin lajit talvehtivat täysikasvuisina.