Metsälukki
| Metsälukki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
{{{status}}} |
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Lukit Opiliones |
| Yläheimo: | Phalangioidea |
| Heimo: | Seinälukit Phalangiidae |
| Suku: | Mitopus |
| Laji: | morio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mitopus morio |
|
| Katso myös | |
Metsälukki (Mitopus morio) on suurikokoinen ja pitkäjalkainen lukkien lahkoon kuuluva hämähäkkieläin.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsälukin väri vaihtelee voimakkaasti, mutta yleensä selän keskellä erottuu leveä, tumma satulakuvio. Koiraiden kylkien pohjaväri on usein hyvin vaaleanruskea ja satulakuvio tummanruskea tai joskus lähes musta. Naaraat ovat pohjaväriltään tummempia ja satulakuvio on toisinaan epäselvä. Metsälukin selkäpuolella on usein myös pieniä, vaaleita nystyjä. Pyyntileuan eli pedipalpin polven kärki on sisäsivulta leventynyt. Metsälukin katse suuntautuu sivuille ja aavistuksen yläviistoon. Terävänystyinen silmäkumpu on suunnilleen yhtä pitkä kuin leveäkin. Silmäkummun ympärillä on vaihteleva määrä pieniä piikkejä.[2]
Naaraiden ruumiin pituus on 6,4–8,2 mm ja koiraiden 4,2–5,3 mm. Metsälukin jalkojen väritys vaihtelee kellertävänruskeasta tummahkon ruskeaan ja niissä saattaa olla lähes mustanruskeaa kuviointia. Jalkojen reidet ovat okaiset. Jalkojen pituus ja paksuus voivat vaihdella melko paljon eri yksilöiden välillä.[2] Pisimmän eli toisen raajaparin pituus on 30–40 mm.[3]
Metsälukki muistuttaa varsinkin nuorena seinälukkia (Phalangium opilio).[2]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsälukki elää hyvin monipuolisissa ympäristöissä, mutta suosii etenkin metsäisiä elinympäristöjä. Sitä voi tavata myös puistoista, puutarhoista, soilta, rannoilta ja puuttomilta tunturipaljakoilta. Päivisin metsälukki lepäilee yleensä kasveilla, puunrungoilla ja toisinaan myös talojen seinillä.[4] Puutarhassa metsälukki on hyödyllinen hyönteisten saalistaja.[5]
Suomessa metsälukkia tavataan huhti-toukokuusta aina syys-lokakuulle saakka.[4] Metsälukit ovat yksivuotisia. Syksyllä munitut munat talvehtivat.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsälukki on levinnyt Euroopassa laajalle ja se on siellä yleinen laji. Myös Suomessa se on yleinen ja sitä tavataan ainoana lukkilajina koko maassa. Pohjoisin havainto lajista on Nuorgamista. Metsälukkia tavataan myös Pohjois-Amerikassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olsen, Lars-Henrik: Pikkuötököitä talossa ja puutarhassa. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8012-0.
- Uddström, Annika & Rinne, Veikko: Suomen lukit ja valeskorpionit. Hyönteistarvike Triable Oy, Helsinki 2016.
- Ötökkätieto: Metsälukki
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pedro Cardoso: Metsälukki – Mitopus morio Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Uddström & Rinne 2016, s. 82.
- ↑ Olsen 2012, s. 115.
- ↑ a b c Uddström & Rinne 2016, s. 83.
- ↑ Ötökkätieto: Metsälukki Viitattu 6.9.2016.
- ↑ Uddström & Rinne 2016, s. 24.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Metsälukki (Mitopus morio)
- ITIS: Mitopus morio (englanniksi)