Hirvi
Wikipedia
| Hirvi | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Alces alces (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Hirven levinneisyysalue | ||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Hirvi Wikispeciesissä |
Hirvi (Alces alces) on nisäkkäisiin kuuluva hirvieläin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Hirven turkin väri on tummanruskeanharmahtava. Jalat ja jalkoväli ovat luonnonvalkoiset. Päävärityksessä esiintyy myös yksilöllisiä sävyeroja. Etelä- ja Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on tavattu myös lähes täysin valkoisia hirviä, joita pidetään albiinoeläinten kaltaisina. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa keväthangille. Uudet sarvet kasvavat touko- kesäkuussa samettimaisen nahan alla lopullisiin mittoihinsa elo- syyskuuksi, jolloin sarvien kasvukudos kuolee ja hirvi keloo sarvensa hankaamalla niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Näistä sarviluu saa myös pintaansa usein tummanruskeaa väritystä.
Hirven kaulan alla sijaitsee parta eli kello, joka on sikiövaiheessa muodostuva ihopoimu. Siihen aikuisella saattaa kasvaa yksilöllisesti erityisen pitkiäkin karvoja. Hirvisonnin parta on usein pidempi ja leveämpi kuin hirvilehmällä, mikä tekee sonnin muutenkin jykevämmästä ja lihaksikkaammasta kaulan alueesta entistä raskaamman oloisen.
Skandinaavinen hirvisonni voi saavuttaa jopa 700 kg painon, joka vastaa suunnilleen 320 kilon teuraspainoa. Pitkät raajat ja suuri koko tekevät hirvestä liikenteelle erittäin vaarallisen. Suurin osa hirvikolareista tapahtuu ilta- ja aamuhämärässä, jolloin hirvet ovat ruokailuaikojensa vuoksi aktiivisimmillaan.
[muokkaa] Elinympäristö
Hirvi on pohjoinen eläinlaji, ja sen ontot karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkien vahvojen raajojensa avulla se pystyy kulkemaan hyvin lumessa, soilla ja ryteiköissä. Se elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Pohjoismaista Siperiaan, ja Amerikan mantereella Alaskassa, Kanadassa, Uudessa Englannissa ja pohjoisilla Kalliovuorilla. Suomessa hirvi on levinnyt tunturialueita lukuun ottamatta koko maahan. Suomen nisäkkäistä hirvi on suurin. Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta.
Hirvi vaihtaa elinalueitaan vuodenajan, lämpötilan ja sään mukaan. Ilmojen kylmetessä hirvi muuttaa rannikolta ja saaristosta sisämaahan päin, missä pakkasen purevuus on alkutalvesta pienempi. Tietynlaiset talvikelit ja vuodenajat vaikuttavat hirven viihtymiseen sekä korkeilla kallioisilla, että alavilla alueilla tai taimikoissa ja suojaisemmissa metsiköissä. Myös kiima-ajan tarpeet vaikuttavat oleskelualueisiin, joita suositaan usein kausittain.
[muokkaa] Ravinto
Hirven ruokailumaat sisältävät kesäisin nuoria lehtipuita versoineen tai lehtineen, sekä tuoretta metsän aluskasvillisuutta. Talvisin hirvi siirtyy mäntytaimikoihin syömään männyn vuosikasvuja ja nuoren koivun silmuja. Syksyllä hirvi käyttää alueita, joissa on saatavilla siirtymäkauden ravintoa, nuorta mehevää pajua ja koivunvitsaa. Näillä hirvi totuttaa ruoansulatuksensa talviajan ravintoon.
Suuri osa hirven ajasta kuluu syömiseen. Kesällä hirvi syö helposti sulavaa ravintoa jopa 40 kg vuorokaudessa, talvisinkin 20 kg vaikeammin hyödynnettävää ravintoa vuorokaudessa. Keväällä ja kesällä se syö haavan ja pajujen ym. lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja, mutta myös maitohorsmaa ja muita ruohovartisia kasveja. Se napsaisee versot siististi poikki tai riipii lehdet suuhunsa. Myös vesikasvit ovat hirven suosiossa. Hirvelle on tyypillistä käyttää tiettyjä ravintokasveja vain tietyn ajan vuodesta, esimerkiksi maitohorsma ei kelpaa enää nuppujen puhjetessa hirvelle lainkaan.
Syksyisin hirvet tulevat usein pelloille syömään timoteita tai muuta viljeltyä heinää. Talvisaikaan hirvien ravintoa ovat kataja, mäntyjen latvasilmut, haapojen ja pajujen oksat ja latvat. Myös monet ulkomaiset ja harvinaiset puuntaimet, etenkin lehtikuuset, kelpaavat hirville. Kuusta hirvi ei syö mielellään. Äärimmäisessä ruokapulassa hirvelle kelpaa myös kuusen kuori. Kuoren syöminen kohdistuu yleensä isoihin puihin, joten kuoren syönnin vaikutukset metsätalouteen ovat suuret; etenkin kun kuoren ravintopitoisuus on alhainen.
Talvella, kun hirvien ravinto on tiukassa ja syvät hanget rajoittavat liikkumista, hirvet pysyttelevät usein samoilla alueilla pitkiäkin jaksoja. Tällöin tuhot puustolle, taimikolle tai varttuneemmallekin, halkaisijaltaan jopa kymmensenttiselle puulle ovat usein suuret, sillä hirvillä on tapana katkaista puun latvaosa, jotta ne ylettäisivät syömään myös korkealla olevia oksia. Latvan katkaiseminen altistaa puun sienille ja aiheuttaa puuhun mutkan, joka alentaa puun arvoa. Etupainoisena eläimenä puun katkaisu ei tuota hirvelle ongelmia; se hyppää takajalkojen varassa nojaamaan puuta vasten, ja painovoima hoitaa loput. Useimmin hirvi katkoo mäntyjä.
[muokkaa] Aistit
Hirven kuulo on hyvä, ja se pystyy myös määrittämään äänilähteen etäisyyden melko hyvin. Ihmisasumusten lähellä asustellut hirvi saattaa kuitenkin olla toisinaan sangen piittaamaton ihmisten päivittäin tuottamista äänistä. Myös hajuaisti on erinomainen. Hirvi pyrkiikin kulkemaan vastatuuleen haistaakseen edessä olevat mahdolliset vaarat.
[muokkaa] Lisääntyminen ja yksilönkehitys
Hirven lisääntymiskierto alkaa loppukesällä, jolloin sonnien sarvikudos on kehittynyt täyteen mittaansa. Tällöin sarvia suojaava nahka alkaa kuivua ja kutista, jolloin hirvi puita ja kiviä vasten hieromalla saa nahan irtoamaan. Syyskuuhun osuvan kiima-ajan ollessa käsillä hirvilehmä houkuttelee ympärilleen sonneja tekemällä suurehkon kierroksen. Sonnit hakeutuvat lehmän seuraan ja tasaväkiset joutuvat käymään kiimatappeluita. Yleensä kuitenkin sonnien väliset kokoerot ratkaisevat paremmuusjärjestyksen. Lehmä valitsee suosikkinsa sonnien joukosta ja parittelu tapahtuu yleensä kolmantena päivänä siitä, kun lehmä on saanut sonnit peräänsä.
Hirvet eivät ole yksiavioisia, vaan sonni saattaa paritella jopa kymmenenkin lehmän kanssa. Koska parinmuodostus on matriarkaalinen, eli lehmä on päättävässä asemassa, se kuitenkin "varaa" usean sonnin ympärilleen useiksi päiviksi, mikä on hirvieläinten keskuudessa poikkeuksellista.
Normaali tiineysaika hirvellä on noin kahdeksan kuukautta (235 vrk). Vasominen ajoittuu pääosin toukokuulle. Hirvi synnyttää normaalisti yhden tai kaksi vasaa, mutta kolmois- ja jopa neloisvasoja on tavattu. Taipumus synnyttää useita vasoja on voimakkaasti perinnöllinen. Vasojen määrään vaikuttaa kuitenkin ensisijaisesti yleensä naaraan ikä ja kunto. Hirvenvasa käyttää emän maitoa aina alkusyksyyn saakka ja vasat seuraavat emäänsä aina seuraavaan kevääseen, jolloin naaras ennen uutta synnytystä ajaa edellisen vuoden vasat pois.[2]
Hirvi on vahvimmillaan ja hedelmällisimmillään 5–9 vuoden ikäisenä.
[muokkaa] Hirven alalajit
| suomenkielinen nimi | tieteellinen nimi | elinalue | luokittelija |
|---|---|---|---|
| Euroopanhirvi | A. a. alces | Suomi, Norja, Ruotsi, Viro ja Venäjä. Aiemmin euroopanhirveä tavattiin laajalti myös Keski- ja Itä-Euroopassa. | Linné, 1758. |
| Itäkanadanhirvi | A. a. americana | Itäinen Kanada ja Yhdysvaltojen koillisosat. | Clinton, 1822. |
| Länsikanadanhirvi | A. a. anderson | Länsi-Kanada, Michigan, Pohjois-Wisconsin, Pohjois-Minnesota ja koillinen Pohjois-Dakota. | Peterson, 1950. |
| Siperianhirvi | A. a. cameloides | Itä-Siperia, Mongolia ja Mantšuria. | Zukowsky, 1910. |
| Alaskanhirvi | A. a. gigas | Alaska ja Yukon. Suurin hirvilaji. |
Miller, 1899. |
| Shirashirvi | A. a. shirasi | Wyoming, Utah ja Colorado. Pienin hirvilaji. |
Nelson, 1914. |
| Mantšurianhirvi | A. a. cameloides | Euraasia. | Milne-Edwards, 1867. |
| Kamtšatkanhirvi | A. a. buturlini | Itä-Siperia. | Tšernjavski ja Železnov, 1982. |
| Kaukasianhirvi | A. a. caucasicus | Kaukasia. Kuollut sukupuuttoon.[2] |
N. Werestschagin, 1955. |
[muokkaa] Hirvien aiheuttamat vahingot
Ajoneuvon ja hirven törmätessä toisiinsa aiheutuu useimmiten vakavia vahinkoja molemmille, sekä joskus myös ajoneuvossa matkustaneille ihmisille. Törmäyksiä on pyritty vähentämään riista-aidoin, heijastinpannoin ja hirvistä kertovin varoitusmerkein.
Hirvikolareita tapahtuu kaikkialla hirven esiintymisalueella. Esimerkiksi Ruotsissa tapahtuu vuosittain yli viisituhatta hirvikolaria.[3] Mainen osavaltiossa Yhdysvalloissa tapahtuu yli tuhat hirvikolaria vuosittain.[4] Norjassa kuolee vuosittain yli tuhat hirveä törmäyksissä junien kanssa. Siksi Norjan valtionrautatiet aikoo tehdä suuria rakenteellisia muutostöitä pitääkseen hirvet poissa radoilta.[5]
Suomen metsissä on noin 160 000 hirveä. Vuosittain sattuu liikenteessä 1 500 hirvikolaria, joissa kuolee keskimäärin noin 10 ja loukkaantuu 313 ihmistä. Onnettomuuksia pyritään Suomessakin vähentämään raivaamalla tienvarsia, rakentamalla hirviaitoja ja alikulkukäytäviä.[6][7]
Hirvet aiheuttavat myös metsävahinkoja talvehtimisalueillaan. Suomessa vahingot korvataan pääosin metsänomistajille valtion varoista. Vuonna 2004 hirvieläinten aiheuttamien liikennevahinkojen korvaamiseen käytettiin 374 000 euroa, maatalousvahinkojen korvaamiseen 534 000 euroa ja metsävahinkojen korvaamiseen 2 863 000 euroa[8] eli yhteensä yli 3,7 miljoonaa euroa.
Hirvien elinympäristöön on ilmestynyt 1960-luvulta lähtien hirvikärpänen, joka hakeutuu myös ihmisen iholle ja hiuksiin.
[muokkaa] Riistaeläin
Hirvi on yksi Suomen riistaeläimistä. 1800-luvun jälkipuoliskolla hirvikanta pieneni Suomessa liiallisen metsästyksen takia nopeasti sukupuuton partaalle. 1920-luvulla kannan arvellaan olleen koko maassa vain parisataa yksilöä, jonka suurimpana uhkana oli salametsästys. Suojelutoimien seurauksena hirvikanta lähti nopeaan kasvuun 1930-luvulla.[9]
Nykyisin hirvien kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirven metsästys on luvallista ja luvanvaraista syyskuun viimeisen lauantain ja 31. päivän joulukuuta välisenä aikana. (Vuodesta 2007 metsästysaikaa jatkettiin siten, että se päättyy 31. joulukuuta). Vuonna 2004 kaadettujen hirvien määrä oli noin 68 000. Tällä hetkellä hirvikantoja haluttaisiin pienentää hirvivahinkojen takia, minkä vuoksi kaatomääriä on lisätty jonkin verran.[2]
Ruotsissa hirvenmetsästyskausi jatkuu syyskuusta tammikuun loppuun; eri lääneissä on jonkun verran eroja.[10] Monilla muilla alueilla metsästyskausi on paljon lyhyempi kuin Pohjoismaissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa New Hampshiren osavaltiossa metsästys kestää yhdeksän päivää. Osavaltiossa on noin kuusituhatta hirveä.[11]
Hirven liha on vähärasvaista ja sisältää suhteessa runsaasti valkuais- ja kivennäisaineita ja joitakin vitamiineja. Siitä voi valmistaa erilaisia ruokalajeja. Hirven maksan syömistä ei suositella, sillä hirvet saavat ravinnostaan raskasmetalleja, jotka kertyvät maksaan.[12]
Hirven teurastusjäte pitää haudata maahan tai viedä luvalliseen vastaanottopaikkaan. Ongelmajätteistä pidetään kirjaa ja jätteet toimitetaan asianmukaiseen paikkaan. Kirjanpito säilytetään kolme vuotta.[13]
[muokkaa] Lähteet
- Metsästäjäin Keskusjärjestö
- Tapiola, suuri suomalainen eräkirja
[muokkaa] Viitteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 15.3.2009.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Hirvi Tunturisusi.com
- ↑ Älgskadefondsföreningen (ruotsiksi)
- ↑ Statewide Moose Crash Map 2005 Maine, USA
- ↑ Railroad takes steps to reduce moose crashes Aftenposten in English, 2008
- ↑ Yle.fi
- ↑ Sisäministeriö
- ↑ Tilastoa Tunturisusi.com
- ↑ Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 166-172.
- ↑ Jägareförbundet i Sverige (ruotsiksi)
- ↑ Hunting: Moose New Hampshire Fish and Game Department
- ↑ Hirvenliha on hyvää ja vähärasvaista Keittotaito
- ↑ Punkalaitumen kunnan ympäristölautakunnan kokouspöytäkirja Viitattu 13.3.2009.
[muokkaa] Aiheesta muualla
