Pohjoinen jäämeri
Sivulta puuttuu 
Pohjoinen jäämeri on Arktisella alueella Pohjoisnavan ympärillä oleva suuri merialue. Sitä voidaan pitää jatkeena Atlantille, johon sen yhdistää Norjanmeri. Beringinsalmi yhdistää sen Tyyneenmereen. Pohjoisen jäämeren pinta-ala noin 14 miljoonaa km2. Meri on suurimmaksi osaksi jäässä vuoden ympäri. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pysyvän jääpeitteen alue pienenee ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Synty
Pohjoinen jäämeri syntyi noin 18 miljoonaa vuotta sitten, jolloin sen syvissä osissa vallitsi noin 700 000 vuoden ajan happikato.
Nykyinen Pohjoinen jäämeri oli ennen järvi, kunnes Atlantti laajeni ja rikkoi kannaksen, joka yhdisti Grönlannin ja Huippuvuoret toisiinsa. Grönlannin ja Huippuvuorten väliin muodostui salmi, joka yhdisti Pohjoisen jäämeren ja Atlanttiin, muuttaen Pohjoisen jäämeren sisämereksi. Atlantin raskaampi ja suolainen vesi pääsi virtaamaan salmen kautta jäämerelle, jolloin sen pintaan muodostui kevyempi murtovesikerros ja sen alapuolelle raskas syvän veden kerros. Pohjoisen jäämeren ollessa vielä järvi, vesi sekoittui kevät- ja syyskierron yhteydessä pohjaan saakka, mereksi muututtuaan enää vain ylempään murtovesikerrokseen ja syvät vedet vaihtuivat pelkästään Pohjois-Atlantin puolelta. Syntynyt salmi oli kapea ja sen pohjaa pitkin virtasi jäämerelle vain rajoitetusti Atlantin vettä. Näin ollen syvien vesien vaihtuvuus heikkeni ja muodostui happivajetta, joka nykyään vaivaa Mustanmeren ja Itämeren syvimpiä kerroksia. Hapettomien pohjasedimenttien iän perusteella pystyttiin määrittämään Pohjoisen jäämeren synty.[2]
[muokkaa] Joet
Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta ja Atlantilta Golfvirran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.
[muokkaa] Eläimistö ja luonnonvarat
Pohjoisen jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.
[muokkaa] Osameret
Lomonosovin harjanne jakaa Pohjoisen jäämeren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian allas ja Euraasian allas.
Jäämeren reunameriä ja siihen liittyviä lahtia ovat:
- Barentsinmeri, joka sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
- Vienanmeri, joka on Barentsinmerestä etelään Kuolan niemimaan itäpuolella työntyvä lahti.
- Karanmeri (Karskoje More), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
- Laptevinmeri
- Itä-Siperian meri, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Itä-Siperian rannikolla.
- Tšuktšimeri
- Baffininlahti
- Beaufortinmeri
- Norjanmeri
- Grönlanninmeri Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.
[muokkaa] Virtaukset
- Tärkein meren virtaus on Transpolaarinen virtaus, joka on pääasiallinen viilenneen meriveden kuljettaja Pohjois-Atlantille. Transpolaarinen virtaus jakautuu Grönlannin pohjoisrannalla. Osa sen vesistä purkautuu Kanadan arktisen saariston salmien läpi Labradorinvirtana, osa jatkaa etelään Itä-Grönlannin virtana. Sen voimakkuus vaihtelee suuresti.
- Beaufortinvirta (engl Beaufort gyre) on maailman pohjoisin meren virtaus, se sijaitsee suurelta osin jään alla. Se kiertää Beaufortin mereltä pohjoisnavalle kiertäen täyden kierroksen länteen päin Kesäisin sen kulkusuunta saattaa vaihtua.[3] Sen liikkeet voidaan arvioida jään liikkeistä. Sen alueella pohjoinen meri on kylmin.
- Jäämeren rannikon virtaukset kulkevat itäänpäin, Golfvirran ja Kuroshion tuomat lämpimät vedet siirtyvät hidastuttuaan jäähtymään arktisiin virtauksiin.[4]
[muokkaa] Saaret
Meressä on myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (Svalbard, entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan pohjoisrannikon ja pohjoisnavan välissä, ja Venäjään kuuluvat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlya Frantsa Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Pohjois-Amerikan pohjoisrannikolla on laaja Kanadan arktinen saaristo. Suurimmaksi osaksi jäätikön peittämä Grönlanti sekä tuliperäinen Islanti rajoittuvat pohjoisessa Jäämereen, etelässä Atlanttiin.
[muokkaa] Tunnettuja Jäämereen liittyviä henkilöitä
- Reino Paasilinna, kirjailija ja Euroopan parlamentin jäsen, syntynyt 5. joulukuuta 1939 Jäämerellä.
[muokkaa] Satamat
Venäjällä on muutamia satamia siellä, missä jäätikkö ei ulotu merenrantaan saakka. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Marika M. Holland, Cecilia M. Bitz, and Bruno Tremblay: Future Abrupt Reductions in the Summer Arctic Sea Ice 11.12.2006. NCAR. Viitattu 13.12.2006. (englanniksi)
- ↑ Merentutkimuslaitos: Pohjoisen jäämeren synty 29.6.2007. Viitattu 25.1.2009.
- ↑ Preller, R. H. & Posey, P. G.: A Numerical Model Simulation of a Summer Reversal of the Beaufort Gyre 1989. AGU.
- ↑ Surface ocean currents in the Arctic (Kartta) Cartographie du Monde © Tous droits réservés.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Letter to Nature, The early Miocene onset of a ventilated circulation regime in the Arctic Ocean (englanniksi)
- Biomi.org: Jäämeren linnut
• Barentsinmeri • Vienanmeri • Karanmeri • Laptevinmeri • Itä-Siperian meri • Tšuktšimeri • Beringinsalmi • Beaufortinmeri • Hudsoninlahti • Baffininlahti • Lincolninmeri • Grönlanninmeri • Norjanmeri (osittain) • Lomonosovin harjanne •
• Huippuvuoret • Karhusaari • Frans Joosefin maa • Novaja Zemlja • Severnaja Zemlja • Uuden-Siperian saaret • Wrangelinsaari • Kanadan arktiset saaret • Grönlanti •
• Koillisväylä • Luoteisväylä •
