K-19

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
K-19

K-19 oli Neuvostoliiton ensimmäinen Projekti 658 -luokan (ven. Проект 658, NATO-koodi Hotel) ydinkäyttöinen, ydinkärkiohjuksilla varustettu SSBN-sukellusvene.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veneen kölinlasku oli 17. lokakuuta 1958. Vene laskettiin vesille 8. huhtikuuta 1959. Vesillelaskun yhteydessä pidetty kastamisseremonia ei sujunut odotusten mukaisesti, sillä shampanjapullo ei rikkoutunut osuessaan aluksen kylkeen. Miehistö piti tapahtumaa huonona enteenä. Lopullisesti K-19 valmistui 12. lokakuuta 1960 ja luovutettiin 30. huhtikuuta 1961.

Ydinonnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. elokuuta 1961 K-19, komentajanaan kapteeni Nikolai Vladimirovitš Zatejev, oli harjoituksissa pohjoisella Atlantilla lähellä Grönlannin eteläosaa. Harjoitusten aikana aluksen ydinreaktorien jäähdytysjärjestelmään tuli vakava vuoto. Vuodon seurauksena styyrpuurin puoleinen reaktori sammui, joka puolestaan aiheutti jäähdytyspumppujen pysähtymisen. Myös radiojärjestelmään tuli ongelmia ja K-19 menetti mahdollisuutensa kommunikoida Neuvostoliiton tukikohdan kanssa. Reaktorin lämpötila nousi hallitsemattomasti 800 asteeseen, sillä veneeseen ei Zatejevin vaatimuksista huolimatta ollut asennettu reaktorien varajäähdytysjärjestelmää.

Vaikka ydinreaktorionnettomuus ei voi aiheuttaa ydinräjähdystä, kapteeni uskoi, että onnettomuudesta aiheutuva säteilyvuoto tai mahdollinen räjähdys voitaisiin Yhdysvalloissa tulkita ydiniskuksi. Väärinkäsitys voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ydinaseilla käytävän sodan.

Varajäähdytysjärjestelmän puuttumisen vuoksi kapteeni Zatejev joutui tekemään vaikean päätöksen: kahdeksan miehistön jäsentä laitettiin rakentamaan improvisoitua jäähdytysjärjestelmää. Työ altisti heidät pitkäksi aikaa voimakkaalle radioaktiiviselle säteilylle, sillä ryhmän käyttämät kemikaalisuojapuvut eivät torjuneet säteilyä. Radioaktiivisuudelta suojaavia varusteita aluksella ei ollut.

Väliaikainen jäähdytysjärjestelmä saatiin toimintakuntoon, mutta korjaustöiden aikana radioaktiivinen höyry levisi ilmastointijärjestelmään. Osa aluksesta saastui ja koko miehistö sai huomattavan säteilyannoksen. Reaktorin jäähdytysjärjestelmää korjanneet sotilaat kuolivat säteilyn aiheuttamiin vammoihin viikon sisällä.

Vaikka aluksen radiojärjestelmä oli vaurioitunut, K-19 sai lähetettyä heikkotehoisen hätäkutsun, jonka dieselkäyttöinen S-270-sukellusvene kuuli. Myös lähellä olleet amerikkalaiset sota-alukset kuulivat viestit ja tarjoutuivat auttamaan. Käynnissä ollut kylmä sota sai Zatejevin kuitenkin pelkäämään, että Neuvostoliiton sotasalaisuudet voisivat tällöin levitä amerikkalaisten tietoon. Kapteeni päättikin purjehtia kohtaamaan S-270:n, joka voisi hinata aluksen takaisin tukikohtaan.

Aluksen saavuttua telakalle sen vaurioituneet reaktorit vaihdettiin uusiin kaksi vuotta kestäneessä prosessissa. Korjaustyön aikana havaittiin, että onnettomuuden syynä oli ollut reaktorien alkuperäistä jäähdytysjärjestelmää hitsattaessa tapahtunut virhe. Korjauksien päätyttyä K-19 palasi aktiivipalvelukseen. Onnettomuuden myötä alus oli saanut uuden lempinimen, ”Hiroshima”.

Aluksella palveli myöskin upseerina Vasili Aleksandrovitsh Arhipov. Hän pääsi näkemään 8:n sukellusvenemiehen saamia säteilyvammoja, ja näin tuli vakuuttuneeksi ydinaseitten vaaran aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Myöhemmin Arhipov osallistui sukellusveneupseerina Kuuban ohjuskriisiin, ja hän esti ydinasehyökkäyksen atomitorpedoa käyttäen Yhdysvaltain laivastoa vastaan. Vasili A. Arhipov menehtyi myöhemmin munuaissyöpään vuonna 1998.[1]

Törmäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15. marraskuuta 1969 kello 7:13 K-19 ja yhdysvaltalainen ydinkäyttöinen hyökkäyssykellusvene USS Gato (SSN-615) törmäsivät toisiinsa Barentsinmerellä 60 metrin syvyydessä. Törmäyksessä K-19:n keulan kaikuluotainjärjestelmä tuhoutui täysin ja keulan torpedoputkien suojukset kärsivät vaurioita. K-19 pääsi kuitenkin pintaan omin voimin, korjattiin ja palasi myöhemmin palvelukseen. USS Gato ei myöskään kärsinyt vakavia vaurioita.

Tulipalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. helmikuuta 1972 K-19:llä syttyi tulipalo aluksen ollessa 1 300 kilometrin päässä Newfoundlandista 120 metrin syvyydessä. 28 merimiestä sai surmansa tulipalossa. Tulipalo aiheutui hydraulinesteiden vuodosta kuuman suodattimen päälle. Sukellusvene onnistui nousemaan pintaan sota-alusten evakuoidessa miehistön jäsenet lukuun ottamatta 12 perätorpedohuoneeseen loukkuunjäänyttä miehistön jäsentä. Myrsky viivästytti aluksen hinausta eikä perän torpedohuoneeseen päästy konehuoneen olosuhteiden takia. Myrskyn laantuessa K-19 hinattiin Severomorskiin 4. huhtikuuta ja loukkuunjääneet miehet pelastettiin heidän vietettyään 24 päivää valottomassa ja lämmittämättömässä torpedohuoneessa. Pelastusoperaatio kesti yli 40 päivää ja käsitti yli 30 alusta. K-19:n vauriot korjattiin jälleen kerran ja alus palasi palvelukseen.

Tunnustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. helmikuuta 2006 entinen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov esitti[2] Norjan Nobel-komitealle, että K-19:n miehistölle tulisi antaa Nobel-palkinto sen 4. elokuuta 1961 tekemästä työstä, joka saattoi estää ydinsodan. Kapteeni Nikolai Zatejev palkittiin pokaalilla.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K-19 poistettiin käytöstä vuonna 1991 ja se jäi odottamaan romutusta. Vuonna 2003 romutuksesta vastannut Nerpan telakka ilmoitti, että vene romutetaan ”pian”. Elokuussa 2006 venäläissyntyinen, nykyään Liettuan kansalainen suurliikemies Vladimir Romanov osti K-19-veneen itselleen. Hänen aikomuksenaan on kunnostaa vene museokuntoon.[3]

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 julkaistiin sukellusveneestä kertova elokuva K-19 – The Widowmaker. Rooleissa olivat muun muassa Harrison Ford ja Liam Neeson. Elokuva ei ollut taloudellinen menestys: sata miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuotti lopulta vain n. 66 miljoonaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]