Jääkarhu
Wikipedia
| Jääkarhu | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Ursus maritimus Phipps, 1774 |
||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Jääkarhu Wikispeciesissä |
Jääkarhu (Ursus maritimus) on suurin maalla elävä lihansyöjä. Se elää Venäjän pohjoisosissa, Länsi- ja Pohjois-Alaskassa, Kanadan arktisilla alueilla, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Keski-Siperiassa.
Korkeasaaren eläintarhassa on ollut ainakin 1890-luvulta 1980-luvun alkuun asti jääkarhuja, mutta nykyään Suomessa voi nähdä eläviä jääkarhuja vain Ranuan eläinpuistossa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ruumiinrakenne
Ruumiinrakenteeltaan jääkarhu on muita karhuja pidempi ja hoikempi vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Jääkarhut ovat pituudeltaan runsaasta kahdesta metristä jopa lähes kolmeen ja puoleen metriin, ja niiden säkä yltää 120 cm:stä 150 cm:n korkeuteen. Naaraat painavat 175–300 kg ja urokset 350–700 kg, vaikkakin suurimmat yksilöt voivat painaa jopa yli 800 kg. Jääkarhun nahka on musta, karvat ovat kirkkaita (eli niissä ei ole lainkaan pigmenttiä), vaikka näyttävätkin valkoisen eri sävyiltä. Karvat ovat putkilomaisia ja ne heijastavat ja imevät auringonvaloa taittaen sen valkoisen väriseksi. Jääkarhut elävät noin 30 vuotta. Vankeudessa jääkarhut elävät pidempäänkin. Vanhin oli kanadalaisessa eläintarhassa 42-vuotias jääkarhu Debby.[4]
[muokkaa] Saalistus
Vaikka jääkarhu on hyvä uimari, niin se voi sukeltaa enintään kahden minuutin ajan, joka on vain kymmenesosa siitä mihin sen saalis, hylje, pystyy. Tästä syystä se ei voi pyydystää saalistaan uimalla. Sen sijaan se onnistuu yllättämään hylkeen jäältä tai kun se nousee jäällä olevaan hengitysreikään. Jääkarhu lähestyy saalistaan hiipien kuin kissa. Kun se pääsee lähelle, se ensin piiloutuu jäälohkareen taakse ja sen jälkeen katkaisee hylkeen peräytymisreitin muutamalla nopealla ja voimakkaalla hypyllä. Kun jääkarhu hyökkää vedestä, se ui melkein kokonaan veden alla, vain kuono veden yllä. Viimeiset metrit se sitten ui kokonaan veden alla ja hyppää suoraan vedestä jäälle, jossa hylje paistattelee auringossa. Jääkarhun lempimenetelmä on kuitenkin maata vaanimassa hylkeiden jäässä olevien hengitysreikien kohdalla. Jääkarhun osoittama kestävyys näissä tilanteissa on uskomaton. Se voi olla käytännöllisesti katsoen liikkumatta useita tunteja. Kun hylje tulee aukolle, se lyö sitä käpälällään ja ottaa hampaillaan kiinni saalistaan vetäen sen sitten jäälle.
Joskus jääkarhu ja napakettu saalistavat yhdessä, vaikka todellisuudessa napakettu käyttää jääkarhua hyväkseen. Kun napakettu havaitsee hylkeen pesän jääkarhua paremmalla hajuaistillaan, se kiinnittää jääkarhun huomion löytöönsä. Jääkarhu jättää pesään kaivauduttuaan yleensä osan saalistaan syömättä ja näin myös napakettu saa ravintoa.
[muokkaa] Uhat
Vuonna 1973 Kanada, Yhdysvallat, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Jääkarhujen määrä on vakiintunut sittemmin noin 25 000 yksilöön. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä.
Ilmastonmuutoksesta johtuvasta arktisten jäälauttojen sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Vuonna 2005 tiedemiehet havaitsivat hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lämmetessä. Vuonna 2006 IUCN luokitteli jääkarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jääkarhujen määrä vähenee 50–100 vuodessa 50–100 %.[5] Jääkarhujen vaikeutunut ruoansaanti on johtanut kannibalismitapauksiin jääkarhujen keskuudessa.[6]
Uusimpien ennusteiden mukaan kaksi kolmasosaa jääkarhuista, ja kaikkien Alaskan ja Venäjän jääkarhujen, ennustetaan kuolevan ilmaston lämpenemisen seurauksiin 2050 mennessä. Laajan tutkimuksen teki Yhdysvaltain sisäministeriön (USGS) yksikkö. Jääkarhuja on 16000. Jääkarhut kehittyivät 40 000 vuotta sitten.[7]
[muokkaa] Uskomuksia
Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia, jääkarhua. Sitä pidettiin älykkäänä, vahvana ja lähes ihmismäisenä. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssä kävelevistä ja puhuvista, igluissa asuvista jääkarhuihmisistä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta jääkarhu Wikimedia Commonsissa.
- WWF: Jääkarhu
- USA pohtii: Onko jääkarhu sittenkään uhanalainen?YLE 8.1.2008
- Jääkarhu pääsi uhanalaisten listalle Yhdysvalloissa YLE 14.5.2008
- Jääkarhujen suojelu ontuu Kanadassa YLE 16.5.2008
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 13.11.2008.
- ↑ ITIS: Ursus maritimus marinus (TSN 622084) (luettu 3.9.2006)
- ↑ ITIS: Ursus maritimus maritimus (TSN 622083) (luettu 3.9.2006)
- ↑ Iltalehti 19. marraskuuta 2008. Viitattu 19. marraskuuta 2008.
- ↑ BCC
- ↑ Steven Amstrup et al: Recent observations of intraspecific predation and cannibalism among polar bears in the southern Beaufort Sea Polar Biology. Lokakuu 2006. Springer. Viitattu 1. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Ilmastonmuutos ajaa jääkarhut ahtaalle Yle uutiset 8.9.2007
- tieteellinen luokitus: ITIS: Ursus maritimus (TSN 180542) (luettu 3.9.2006)
