Eläintarha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee varsinaista eläintarhaa. Eläintarha on myös alue Helsingissä.
Panda-aitaus Chiang Main eläintarhassa Kiinassa.

Eläintarha on alue, jossa eläimiä pidetään yleisön nähtävänä.[1] Eläintarhoissa tehdään eläintieteellistä tutkimusta ja pyritään edistämään lajien suojelua. Eläintarhoissa on onnistuttu säilyttämään tarhaamalla useita muuten sukupuuttoon kuolleita lajeja. Suomessa eläintarhojen tehtävistä ja toiminnasta säädetään eläinsuojelulaissa.[2] Eläintarhoja kohtaan on esitetty myös kritiikkiä, sillä tarhojen eläimet eivät yleensä pysty toteuttamaan luonnollista käyttäytymistään, eikä niiden elintila vastaa luonnollisia tarpeita.

Eläinkokoelmia on ollut esillä tuhansia vuosia, mutta ensimmäinen nykyaikainen eläintarha oli vuonna 1752 perustettu Schönbrunnin eläintarha Wienissä. Ensimmäinen tieteellisesti järjestetty eläintarha oli Lontoon eläintarha, joka perustettiin 1826. Tämän jälkeen eläintarhat alkoivat yleistyä, ja 1900-luvun alussa Carl Hagenbeck kehitti eläintarhan, jossa eläimille luotiin niiden luonnollisia elinoloja muistuttavia ympäristöjä. Eläintarhojen suojelutehtävät ovat kehittyneet erityisesti 1950-luvun jälkeen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonkinlaisia eläinnäyttelyitä on ollut jo kauan, ja ensimmäiset eläintarhat liittyivät todennäköisesti varhaisiin yrityksiin kesyttää eläimiä.[3] Egyptin faaraoilla oli jopa tuhansien villieläimien kokoelmia, jotka olivat osoituksena kuninkaallisen asemasta. Zhou-dynastian perustaja Wen Wang puolestaan keräsi 3 000 vuotta sitten eläintieteellisen kokoelman osaksi ”Tiedon puistoa”. Antiikin Kreikassa ja Roomassa oli myös eläinkokoelmia. Kreikassa niitä käytettiin myös opetustarkoituksen, ja Roomassa rikkaat perustivat ensimmäisiä yksityisiä eläintarhoja.

Keskiaikaiset eläintarhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan alussa Kaarle Suuri piti 700-luvulla kolmea kuninkaallista eläintarhaa.[4] Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Fredrik II puolestaan keräsi 1200-luvulla Palermoon merkittävän eläintieteelliseen kokoelman. Vuonna 1235 Fredrik meni naimisiin Englannin kuningas Henrik III:n siskon Isabellan kanssa ja lahjoitti juhlan kunniaksi Henrikille kolme kissapetoa, jotka ilmeisesti olivat joko leopardeja tai leijonia. Näiden eläinten myötä sai alkunsa pitkäikäinen Lontoon Towerin eläintarha, joka toimi aina vuoteen 1835.[5]

Samaan aikaan myös muualla maailmassa oli monia eläintarhoja. Marco Polon mukaan Kublai-kaanin hovissa oli näytteillä lukuisia villieläimiä.[4] Hernán Cortés puolestaan löysi vuonna 1519 asteekkihallitsija Montezuma II:n laajan eläintarhan, jota hoiti noin 300 ihmistä.[3][6]

Modernien eläintarhojen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssiaikana Euroopassa syntyi uusi ajattelutapa ja kiinnostus tieteisiin lisääntyi. Yksityiset eläintarhat ja -puistot tulivat muotiin, ja monet rikkaat kuninkaalliset ja kauppiaat alkoivat kilpailla eläinkokoelmillaan.[6] Modernin eläintarhan sanotaan syntyneen 1752, kun 1765 yleisölle avattu Schönbrunnin eläintarha perustettiin Wieniin. Pian seurasivat Madrid, johon perustettiin eläintarha 1775, ja Pariisin kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes, jonka yhteyteen avattiin eläintarha 1793.[3] Ranskan kuningas Ludvig XIV oli perustanut eläinkokoelman Versaillesiin vuonna 1665 ja Ranskan vallankumouksen aikana kuninkaallisesta eläinkokoelmasta tuli julkinen eläintarha.[7]

Lontoossa vuonna 1826 perustettu Lontoon eläintarha oli ensimmäinen tieteellisesti järjestetty eläintarha. Sen kokoelmat oli jaoteltu taksonomisten periaatteiden mukaan. Sinne perustettiin myöhemmin saman vuosisadan aikana vielä ensimmäinen liskotalo, julkinen akvaario ja ensimmäinen hyönteistalo. Lontoon eläintarhan suosion jälkeen monet muut suuret kaupungit seurasivat esimerkkiä ja perustivat oman eläintarhan. Trendi levisi ensin ympäri Euroopan ja sieltä eteenpäin Melbourneen, Philadelphiaan, Kalkuttaan, Tokioon, Kairoon ja Pretoriaan.[8] 1800-luvun eläintarhoja voidaan tieteellisten ja valistuksellisten näkökohtien ohella pitää myös imperialistisen vallan symboleina.[9] Eläintarhojen suosion kasvaessa kasvoi myös elävien eläinten kauppa, joka toimi osana muuta siirtomaakauppaa.[10]

Näkymä Hagenbeckin eläintarhasta.

Eläintarhojen arkkitehtuuriin vaikutti 1900-luvun alussa saksalainen Carl Hagenbeck, joka suunnitteli eläintarhaansa eläinten alkuperäisympäristöjä vastaavia alueita.[11] Hän jakoi ensimmäisenä eläimiä alueellisin perustein ja suunnitteli aitauksia, joissa ei ollut kaltereita. Kaikki eivät pitäneet Hagenbeckin ideoista, ja häntä syytettiin muun muassa taksonomisen järjestyksen unohtamisesta.[12]

Luonnonsuojelullisen merkityksen nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhojen yhteys lajien suojeluun alkoi biisonin suojelusta jo 1905, kun Bronxin eläintarhan johtajan William Temple Hornadayn aloitteesta perustettiin American Bison Society. Berliinin eläintarhan hankkeesta puolestaan käynnistyi 1923 ohjelma visentin pelastamiseksi.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen eläintarhojen välinen suojeluyhteistyö alkoi laajentua.[11] Eläintarhojen kansainvälinen yhdistys IUDZG (nykyään WAZA) oltiin jo perustettu 1935. Tämän jälkeen eri mantereille on perustettu alueellisia yhdistyksiä[14] Eläintarhat alkoivat suojella eläimiä tutkimustyötä tukemalla ja pyrkimällä kehittämään vankeudessa olevien eläimien lisääntymisohjelmia. Kansainvälisten sopimuksten, kuten CITES:n ja ISIS:n, ansiosta eläintarhat ovat pystyneet valvomaan suojelutoimia.[11]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simpanssi Varsovan eläintarhassa.

Yksi eläintarhojen merkittävimmistä tehtävistä on eläintieteellisen tutkimuksen tekeminen. Tutkimustyötä varten on perustettu monia järjestöjä, joista ensimmäinen ja tunnetuin on Lontoon eläintieteellinen seura, joka on tehnyt tutkimusta Lontoon eläintarhassa jo 1800-luvulta saakka. Jotkut tutkimusjärjestöt ovat perustaneet eläintarhojen yhteyteen tutkimuskeskuksia. Tällainen on esimerkiksi Philadelphian eläintarhan Penrose Research Laboratory. Tutkimustyöhon liittyvät osittain myös opetukselliset tehtävät. Monissa yliopistoissa on koululaisille ja opiskelijoille suunnattuja opetusohjelmia. Lisäksi niissä on oppaita ja infotauluja, joiden tehtävänä on antaa kävijöille tietoja eläimistä ja luonnosta.[3]

Eläintarhat ovat erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen alkaneet osallistua aiempaa enemmän uhanalaisten lajien suojeluhankkeisiin. Eläintarhojen tehtävänä on siis nykyään myös luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tarhaamalla on onnistuttu jo pelastamaan lajeja, jotka olisivat muuten kuolleet sukupuuttoon. Eläintarhat ovat onnistuneet pelastamaan visentin, kaliforniankondorin, przewalskinhevosen ja valkobeisan. Toisaalta esimerkiksi muuttokyyhkyn pelastaminen sukupuutolta epäonnistui.[15] Uhanalaisia eläimiä yritetään saada eläintarhoissa lisääntymään vankeudessa ja niitä pyritään tämän jälkeen siirtoistuttamaan takaisin luontoon.[16]

Erilaisia eläintarhoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinpuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinpuistoksi kutsutaan yleensä sellaisia eläintarhoja, joissa eläimet liikkuvat varsin laajalla alueella. Tunnettu eläinpuisto on esimerkiksi ruotsalainen Kolmårdenin eläinpuisto.

Kotieläintarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotieläintarha on etenkin lapsille suunnattu eläintarha, jossa on kotieläimiä kuten lehmiä ja lampaita. Usein lapset saavat osallistua eläinten hoitoon. Kotieläintarhoihin ajatellaan liittyvän vähemmän eettisiä ongelmia kuin muihin eläintarhoihin, sillä useimmat niissä pidetyt lajit ovat tottuneet pieniin tiloihin ja ihmisten läsnäoloon.

Erikoiseläintarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut tarhat keskittyvät vain tiettyyn eläinryhmään. Akvaariossa on vesieläimiä, delfinaariossa delfiinejä. On myös lintutarhoja ja perhospuistoja.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhojen olosuhteita kohtaan esitetään jonkun verran kritiikkiä. Häkissä elävien eläinten elinpiiri on hyvin rajattu, eikä eläinten päivärutiineissa ole juurikaan vaihtelua. Eläintarhassa elintila on keskimäärin vain sadasosa luonnollisen reviirin koosta.[17] Eläimet eivät yleensä pystykään eläintarhoissa toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään.[18] Eläinkysymyksille omistautuneista suomalaisista järjestöistä esimerkiksi Eläinsuojeluliitto Animalia ja Oikeutta eläimille suhtautuvat kriittisesti eläintarhoihin.

WAZA:lla on melko tiukat standardit valvomilleen eläintarhoille, mutta siihen kuuluu vain noin kymmenen prosenttia maailman eläintarhoista. Järjestön ulkopuolella olevat tarhat ovat vain paikallisen lainsäädännön valvonnassa, ja monissa maissa lainsaadäntö on melko olematonta.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hahn, Daniel: The Rower Menagerie. London: Simon & Schuster, 2003. ISBN 0-7432-2081-1. Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Hancocks, David: The History and Principles of Zoo Exhibition. Kleiman, Devra G. & Thompson, Katerina V. & Baer, Charlotte Kirk (toim.): Wild Mammals in Captivity. Chicago: The University of Chicago Press, 2010. ISBN 978-0-226-44009-5. Google-kirjat (viitattu 3.1.2013). (englanniksi)
  • Krech, Shepard & McNeill, J. R. & Mercant, Carolyn: Encyclopedia of world environmental history. New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-93732-9. Google-kirjat (viitattu 3.1.2013). (englanniksi)
  • The Oxford Companion to the History of Modern Science. Oxford: Oxford University Press, 2003. (englanniksi)
  • Ritvo, Harriet: The Animal Estate: The English and Other Creatures in the Victorian Age. Cambridge MA & London: Harvard University Press, 1987. ISBN 0-674-03707-3. Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Rothfels, Nigel: Savages and Beasts: The Birth of the Modern Zoo. Baltimore & London: Johns Hopkins University Press, 2003. ISBN 0-8018-8975-8. Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Turunen, Seppo: Eläintarhat – lajien suojeluverkko. Mikkola, Mari & Suramo, Ari (toim.): Mitä Missä Milloin 2009. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21966-8.
  • Eläinsuojelulaki Ajantasainen lainsäädäntö. 2014. Finlex.fi. Viitattu 19.12.2014. (suomeksi)
  • zoo Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 3.1.2013. (englanniksi)
  • Tim Zimmerman: Zoos Couldn’t Save The Passenger Pigeon 2014. Tim Zimmerman. Viitattu 19.12.2014. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247 20§
  3. a b c d Encyclopædia Britannica.
  4. a b Hancocks, s. 121.
  5. Hahn, s. 7-10.
  6. a b Hancocks, s. 122.
  7. The Oxford Companion to the History of Modern Science: Zoological Garden
  8. Hancocks, s. 123.
  9. Ritvo s. 205-242.
  10. Rothfels s. 68.
  11. a b c Krech & McNeill & Mercant, s. 1357.
  12. Hancocks, s. 124.
  13. Turunen, s. 266.
  14. Turunen, s. 267.
  15. Zoos Couldn’t Save The Passenger Pigeon
  16. Eläintarhan tehtävät Korkeasaaren eläintarha. Viitattu 3.1.2013.
  17. a b Villieläinviihdettä vai luonnonsuojelua? Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry. Viitattu 3.1.2013.
  18. Fravel, Laura: Critics Question Zoos' Commitment to Conservation National Geographic Society. Viitattu 3.1.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläintarha.