Przewalskinhevonen
Sivulta puuttuu | Przewalskinhevonen | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kolmiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Equus caballus przewalskii Poliakov, 1881 |
||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Przewalskinhevonen Wikispeciesissä |
Przewalskinhevonen eli aasianvillihevonen eli mongolianvillihevonen (Equus caballus przewalskii,[2] synonyymi Equus ferus przewalskii) on mongolialainen hevonen, joka juontaa juurensa esihistorialliselta ajalta. Przewalskinhevonen on maailman ainoa jäljellä oleva aito villihevonen; se on aina elänyt villinä luonnossa Mongolian aroilla, eikä se siis polveudu villiintyneistä kesyhevosista kuten esimerkiksi Pohjois-Amerikan ja Australian luonnossa elävät hevoset. Przewalskinhevonen nimettiin sen vuonna 1881 ensimmäisenä kuvanneen Nikolai Prževalskin, venäläisen kenraalin, löytöretkeilijän ja luonnontieteilijän mukaan. Hän löysi pienen lauman näitä hevosia Gobin aavikon vuoristosta.
Przewalskinhevonen ei ole varsinainen hevosrotu, vaan se on oma erillinen alalajinsa, sillä se poikkeaa kromosomiluvultaan kesyhevosesta: kesyhevosilla kromosomeja on 64, kun taas przewalskeilla 66. Kesyhevonen ja przewalskinhevonen saavat kuitenkin keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, toisin kuin esimerkiksi kesyhevonen ja aasi.
Nykyään [muokkaa]
Przewalskinhevonen on yleensä säkäkorkeudeltaan noin 120–140 cm ja väriltään hallakko. Sen jaloissa on usein seepraraidat ja selässä siima. Przewalskinhevonen on vahvarakenteinen, selkä on lyhyt ja säkä lähes olematon. Pää ja kaviot ovat suuret ja tumma harja sojottaa pystyssä. Harjan jouhet vaihtuvat joka vuosi keväällä. Kesyhevosroduista norjalainen vuonohevonen muistuttaa eniten przewalskinhevosta.
Przewalskinhevosta ei ole koskaan kesytetty ratsuksi eikä muutenkaan. Se on luonteeltaan erilainen kuin kesyhevonen, eikä sen kesyttäminen käyttöeläimeksi onnistu. Eläintarhojenkin przewalskinhevoset ovat selkeästi villieläimiä.
Vuonna 2002 przewalskinhevosia oli maailmassa vain noin 1 000 yksilöä. Alalaji luokiteltiin tuolloin äärimmäisen uhanalaiseksi, ja pelättiin, ettei vapaana luonnossa eläviä yksilöitä enää ole. Przewalskinhevosia pidetään ja kasvatetaan lähinnä eläintarhoissa. Esimerkiksi suomalaisessa Korkeasaaren eläintarhassa on przewalskinhevosia. Niitä on takaisinistutettu luontoon sekä Mongoliaan että aivan uusille alueille, kuten Ranskaan, Uzbekistaniin, Unkariin ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden takia autioituneen Prypjatin kaupungin lähistölle Ukrainaan.[1] Vuonna 2011 IUCN laski przewalskinhevosen uhanalaisuusluokitusta äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi, koska onnistuneiden palautusistutusten ansiosta niitä elää luonnossa jo yli 50 yksilöä.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d e Equus caballus przewalskii IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus caballus przewalskii Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 1.12.201. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Przewalskinhevonen Hevosmaailma.netissä
- Tietoa przewalskinhevosesta (englanniksi)
- Przewalskinhevosen suojelu (englanniksi)
