Isopanda
| Isopanda | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Ailuropoda melanoleuca (David, 1869) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Isopandan levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Isopanda Wikispeciesissä |
Isopanda (Ailuropoda melanoleuca), jota kutsutaan myös nimillä bambukarhu, panda, pandakarhu ja jättiläispanda, on luontaisesti Kiinassa elävä nisäkäslaji.[2] Se luokitellaan yleensä karhujen heimoon. Isopanda on uhanalaisia eläimiä tukevan WWF:n tunnus.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Isopanda on neljällä jalalla seistessään 0,6–0,9 metriä korkea ja 1,2–1,8 metriä pitkä. Koiraat ovat yleensä naaraita suurempia ja painavat noin 110 kiloa. Naarat saavuttavat harvoin 100 kilon rajaa. Isopandan turkki on mustavalkoinen. Sen korvat, silmien ympärystät, kuono, raajat ja hartiat ovat mustat ja muu vartalo valkoinen. Turkki on tiheä, mikä auttaa karhuja pysymään lämpiminä viileissä metsissä. Isopandoilla on suuret poskihampaat ja vahvat leukalihakset, mitkä auttavat kovan bambun syömisessä.[3] Panda eroaa muista karhusta siten, että pandan kuono on paljon lyhyempi kuin karhun, sen jalkapohjat ovat karvaiset ja se on vain puoliksi kanta-astuja. Pandalla on erikoinen tassu, jossa on peukalo ja viisi sormea. Peukalo on itse asiassa erikoistunut ranneluu.
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Isopandoja elää vain Kiinan keskiosissa kuudessa syrjäisessä vuoristossa Gansun, Shanxin ja Sichuanin maakunnissa. Noin 75 prosenttia isopandoista elää Sichuanin alueella. Niiden asuinalue on pienentynyt huomattavasti, ja aikaisemmin lajia tavattiin suurimmassa osassa eteläistä ja itäistä Kiinaa asti. Fossiiliaineiston perusteella isopandoja eli jopa Myanmarin ja Vietnamin pohjoisosissa ja pohjoisessa Pekingin lähellä.[1]
Isopandoja elää 1 500–3 000 metrin korkeudella olevissa lehti- ja havumetsissä, joissa on tiheä bambua kasvava alikasvos. Isopandojen asuinmetsät ovat usien sateisia ja sumuisia ympäri vuoden.[3]
Käyttäytyminen [muokkaa]
Villit isopandat käyttävät suurimman osan päivästä lepäämiseen, ruokailuun ja ruoan etsimiseen. Toisin kuin muut lauhkean vyöhykkeen karhut, isopandat eivät nuku talviunta.[3] Ne kuitenkin yleensä laskeutuvat talvella alemmaksi ja voivat hakeutua tilapäisiin suoriin, kuten onttoihin puihin, kivien halkeamiin ja luoliin.[1] Isopandojen luultiin pitkään elävän yksinään ja hakeutuvan yhteen vain lisääntymiskaudella. Isopandat kuitenkin jakavat osittain reviirinsä ja saattavat tavata toisiaan myös lisääntymiskauden ulkopuolella.[3]
Lisääntyminen [muokkaa]
Isopandat saavuttavat sukukypsyyden 4–8 vuoden iässä. Naaraat ovuloivat vain kerran vuodessa, keväällä, ja hedelmöitys voi tapahtua vain muutaman päivän aikana ovulaation aikaan. Raskausaika kestää 95–160 päivää, ja naaras saattaa synnyttää joskus kaksi poikasta, mutta vain toinen niistä jää henkiin. Pennut saattavat seuraata emoansa jopa kolmivuotiaiksi saakka, ja naaras pystyy parhaimmillaankin synnyttämään vain joka toinen vuosi. Naaraat saavatkin yleensä elinaikanaan 5–8 jälkeläistä.[3]
Pandan pentu painaa syntyessään vain noin 140 grammaa ja on lähes karvaton ja sokea. Pentu on painaa vain yhdeksässadasosan emonsa painosta, ja se onkin istukkanisäkkäiden pennuista pienin suhteessa emon painoon. Pennut avaavat silmänsä 6–8 viikon iässä ja ovat liikuntakykyisiä vasta kolmikuukautisina.[3]
Ravinto [muokkaa]
Isopandojen ruokavalio koostuu 99 prosenttisesti bambuista. Ne käyttävät ravinnokseen yli 60 bambulajia, vaikka erityisesti 35 lajia ovat pääravintoa.[1] Isopandat syövät lisäksi myös muita heinäkasveja ja sillöin tällöin myös pieniä jyrsijöitä ja Myskihirvien vasoja. Eläintarhoissa isopandat syövät bambun ohella sokeriruokoja, riisivelliä, erityisiä runsaasti kuitua sisältäviä keksejä, porkkanoita, omenoita ja perunoita. Yleensä panda istuu syödessään ja pitää ravintoaan toisessa etukäpälässään.[3] Sen poskihampaat ovat erikoistuneet leikkaamaan ja murskaamaan ravintoa ja se pystyy syömään jopa 40 millimetrin paksuisia varsia.
Taksonomia ja evoluutio [muokkaa]
Isopanda on kaukaisesti sukua kultapandalle, mutta niiden yhteinen nimi johtuu lähinnä bambupitoisesta ruokavaliosta. Ennen kuin sukulaisuus havaittiin vuonna 1901, isopandaa sanottiin ”moniväriseksi karhuksi”.[4] Isopandan tarkasta taksonomisesta luokittelusta väiteltiin vuosikymmeniä, sillä sekä isopandoilla että kultapandoilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä sekä karhujen että pesukarhun kanssa. Geenitestit ovat paljastaneet, että isopanda on aito karhu ja kuuluu Ursidae-heimoon. Sen läheisin sukulainen on eteläamerikkalainen silmälasikarhu. Kultapandan kuulumisesta joko Ursidae tai pesukarhujen Procyonidae-heimoon kiistellään.[4]
Isopandan oletetaan olevan lähtöisin Espanjasta, sillä sieltä, Zaragozasta, on löytynyt vanhin tunnettu fossiili, jolla on ikää noin 11,6 miljoonaa vuotta. Se on saanut tieteellisen nimen Kretzoiarctos beatrix unkarilaisen paleontologin Miklós Kretzoin mukaan, joka on löytänyt useita sukupuuttoon kuolleita pandalajeja.[4] Kretzoiarctos beatrix painoi noin 60 kiloa, kun nykyinen isopanda voi painaa 160 kiloa. Pandan eriytyminen muista karhuista tapahtui tutkijoiden arvion mukaan 18-22 miljoonaa vuotta sitten, mutta alkuvuosimiljoonien vaiheet ovat yhä tuntemattomia. Löytö koostui leukaluista ja hampaista, kun yleensä fossiililöydöt ovat selvästi pienempiä. Hampaita tutkimalla on päätelty, että se söi isopandan tavoin sitkeää kasvisravintoa.[4]
Pandat ja ihminen [muokkaa]
1900-luvun puolenvälin jälkeen pandasta on tullut jonkinlainen Kiinan kansallinen symboli, ja sen kuvaa käytetään jopa kiinalaisissa kultakolikoissa. Kiinassa isopandasta käytetään nimiä 大熊猫 (dà xióng māo), "iso karhu-kissa", tai vain 熊猫 (xióng māo), "karhu-kissa". Taiwanissa isopandasta käytetään nimeä 貓熊 (māo xióng), "kissa-karhu".
Isopandasta kuultiin lännessä ensi kerran vuonna 1869 ranskalaiselta lähetyssaarnaajalta Armand Davidilta. Isopanda on ollut pitkään yleisön suosikki siksikin, että lajilla on vauvamainen olemus ja se muistuttaa elävää teddykarhua. Pandan tapa elää rauhassa vain bambua syöden vahvistaa myös kuvaa sen viattomuudesta – vaikutelmaa korostaa se, että panda on karhu, joita yleisesti pidetään voimakkaina petoina. Vaikka panda vaikuttaa harmittomalta, se voi olla myös vaarallinen uhattuna tai pelästyneenä.
Isopandojen lainat yhdysvaltalaisiin ja japanilaisiin eläintarhoihin olivat tärkeä osa Kiinan kansantasavallan diplomatiaa 1970-luvulla; ne olivat yksi ensimmäisistä kulttuurivaihdoista Kiinan kansantasavallan ja länsimaiden välillä. Vuoden 1984 jälkeen pandoja ei enää käytetty diplomatian välikappaleina. Sen sijaan Kiina alkoi tarjota pandoja toisille valtiolle vain lainaksi kymmenen vuoden ajaksi. Lainan ehtona oli miljoonan dollarin vuosimaksu, lisäksi laina-aikana syntyneet pennut jäivät Kiinan kansantasavallan omaisuudeksi.
Vuonna 1998 WWF nosti kanteen Yhdysvaltain kala- ja villieläinpalvelua vastaan ja vaati sitä asettamaan pandoja hankkiville eläintarhoille velvoitteen, jonka mukaan puolet Kiinalle maksetusta summasta käytetään pandojen ja niiden elinympäristön suojeluun. Velvoitteen noudattamisen tulisi sisältyä pandojen maahantuonnin lupaehtoihin.
Isopandat on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota uhkaa jatkuva elintilan katoaminen ja hyvin alhainen syntyvyys sekä luonnossa että vangittuna. Noin 1 600 pandan arvioidaan elävän villinä.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Ailuropoda melanoleuca IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 96–97. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ a b c d e f g Giant Panda Facts National Zoological Park. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d Pandan sukujuuret Espanjasta Yle
Aiheesta muualla [muokkaa]
