Faarao

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Faarao Akhenaten (Kairon egyptiläinen museo).

Faarao (myös farao) on nimitys, jota käytetään Egyptissä niin kutsutun dynastisen kauden aikana hallinneista kuninkaista. Faaraot alkoivat hallita Egyptiä 3100–3000 eaa.

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana 'faarao' on johdettu muinaisegyptinkielisestä sanasta per-aa, joka tarkoittaa suurta taloa. Alkujaan nimellä viitattiin kirjaimellisesti faaraon suureen taloon eli palatsiin.[1] Kuninkaita alettiin kutsua faaraoiksi vasta Uuden valtakunnan (1550–1069 eaa.) alusta[2].

Faaraon nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faarao hieroglyfein
syntymänimi
G39 N5


valtaistuinnimi
M23
t
L2
t


Horus-nimi
G5


kultainen Horus-nimi
G8


Nebty-nimi
G16

Vanhan valtakunnan alussa käyttöön otetussa nimikäytännössä jokaisella faaraolla oli neljä eri nimeä, ja Keskimmäisen valtakunnan alkuun mennessä viisinkertainen nimisarja ("suuri nimi") oli otettu käytännöksi. Faaraon viisi nimeä olivat:[3]

Syntymänimi, sa Ra (Ra-jumalan poika), jonka faarao sai syntymän jälkeen. Valtaistuimelle noustessaan faarao otti lisäksi neljä uutta nimeä, tässä järjestyksessä lopusta lukien:[3]

Horus-nimi, joka esiteltiin kirjoitettuna serekh-hieroglyfin kuvaaman palatsin päällä istuvana haukkana (Horus). Horus-nimi oli vanhin kuninkaallisista nimistä, ja se otettiin käyttöön ensimmäisten dynastioiden aikana.[3]

Nebti-nimi, jota kuvasivat Ylä-Egyptin korppikotkajumalatar Nekhbetiä ja Ala-Egyptin kobrajumalatar Wadjetia kuvaavat hieroglyfit.[3]

Kultainen Horus-nimi, jota kuvattiin haukkana istumassa kultaa tarkoittavan hieroglyfin päällä[3]. Tämän nimen uskotaan viittaavan faaraon jumalallisuuteen hänen edustaessaan Horus-jumalaa maan päällä. Kullan katsottiin muinaisegyptiläisessä mytologiassa olevan jumalten lihaa.

Valtaistuinnimi, nesu-bitii, joka kirjoitettiin Ylä-Egyptin tunnuksella (saraheinä) ja Ala-Egyptin tunnuksella (mehiläinen). Nesu-bitii kääntyy yleensä muotoon Ylä- ja Ala-Egyptin herra.[3]

Vaikka nykyään faaraoista käytetään usein pelkkää syntymänimeä järjestysnumeron kanssa, ei tällaista käytäntöä ollut muinaisessa Egyptissä. Syntymänimeltään samannimiset hallitsijat eroteltiin toisiltaan valtaistuinnimen perusteella. Yleisin tapa kirjata faaraon nimi olikin pelkkä syntymänimi ja hallitsijanimi. Esimerkiksi faarao, jota nykyään kutsutaan nimellä Ramses II, olisi kirjoitettu kahdella nimellä, Ramses ja Usermaatra-setepenra. Hänen isoisänsä Ramses I olisi kirjoitettu nimillä Ramses ja Menpehtyra. Tällä tavoin kirjoitettuna kuninkaiden nimet ovat kuitenkin kovin hankalia erottaa toisistaan ja siksi niistä käytetäänkin nykyään mieluummin järjestysluvullista muotoa.

Faaraon tehtävät ja velvollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faaraon velvollisuuksiin kuului olla hyvä ja oikeamielinen hallitsija. Hänen piti noudattaa maatia, egyptiläistä totuuden ja oikeamielisyyden prinsiippiä, jonka luojajumala oli aikojen alussa luonut. Hänen odotettiin myös uudistavan monumentteja ottamalla ne omiin nimiinsä korvaamalla edeltäjänsä nimen omallaan ja joskus myös käyttämällä omiin rakennuksiinsa aikaisempien rakennusten kiviä.[4]

Faaraon tehtäviin kuului myös useita symbolisia uskonnollisia riittejä, kuten kuninkaallinen uudestisyntymisjuhla, rituaalinen juoksumarssi sed, jossa faarao sai todistaa fyysisen kuntonsa; neljän vasikan ajo; ja temppelin perustan laskemisen yhteydessä suoritettu nuoran ojentaminen.[5]

Faarao ylipappina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faaraon katsottiin olevan jokaisen Egyptissä palvotun jumalan ylipappi, joka johti kaikkea jumalien palvontaa, ja joka toimi välittäjänä jumalten ja kansan välillä. Faarao ei kuitenkaan voinut toimittaa jokapäiväisiä rituaaleja jokaisessa tuhansista temppeleistä ja pyhäköistä. Siksi faarao nimitti edustajakseen pappeja toimittamaan rituaalit. Vierailuillaan faarao saattoi käydä paikallisessa temppelissä toimittamassa rituaalit.

Vallan periytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faaraon kuninkuus periytyi isältä pojalle, mutta myös muutama nainen nousi faaraoksi, kuten Hatšepsut ja Kleopatra. Kruununtavoittelijalla oli oltava kuninkaallinen isä ja äitinään "Suuri kuninkaallinen puoliso", mutta sääntö ei ilmeisesti ollut ehdoton. Faaraot pyrkivät usein varmistamaan dynastiansa jatkuvuuden avioitumalla lähisukulaistensa, yleensä sisartensa tai tyttäriensä, kanssa.[6] Jotkut faaraot nimittivät vanhoilla päivillään poikansa rinnakkain kanssaan hallitsevaksi hallituskumppaniksi, mikä varmisti kruunun jatkuvuuden ja ehkäisi myöhempiä valtataisteluita ja kaaosta.[7]

Faaraon vallan symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramses II kaksoiskruunu päässään.

Faarao kantoi kahta kruunua, Ylä-Egyptin valkoista ja Ala-Egyptin punaista kruunua, jotka saatettiin joskus yhdistää kaksoiskruunuksi (sekhemtii). Hänellä oli myös sininen soturinkruunu khepresh, joka otettiin käyttöön Uuden valtakunnan aikana. Jotkut faaraot käyttivät lisäksi raidallista nemes-liinaa tai atef-kruunua. Faarao käytti kahta valtikkaa: kunniavaltikkaa ja ruoskaa. Joskus faarao piti otsallaan kotkan tai kobran päätä kuvaavaa koristetta. Myös faaraon valtaistuin kuvasi symbolisin tavoin hänen valtaansa.[8]

Jumalainen hallitsija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitsijan yhdistäminen jumaliin oli tärkeä osa egyptiläistä uskontoa. Jo ensimmäisiä faaraoita kutsutaan kirjoituksissa nimillä netjer (jumala) tai nefer netjer (hyvä jumala), jolla voidaan tarkoittaa myös pienempää jumalaa tai puolijumalaa. Joissain kirjoituksissa faaraoon viitataan myös sanoilla aa netjer (suuri jumala). Itse hallitsijan ei kuitenkaan varsinaisesti katsottu elinaikanaan olevan jumala, vaan ennemminkin faaraon virkaa pidettiin jumalaisena. Elävän faaraon katsottiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta olevan Horus-jumalan edustaja maan päällä. Kuoleman jälkeen faarao yhtyi Osiris-jumalaan ja hänen pojastaan tuli uusi Horus[9].

Vanhan valtakunnan alussa faaraota pidettiin vielä jumalana, maan päällä elävänä Horuksena, Isiksen ja Osiriksen poikana[10]. Hänellä oli jumalallinen oikeus alistaa kaaosta edustavat muut kansat järjestykseen; tämä näkemys esitettiin usein erityisesti egyptiläisessä uskonnollisessa taiteessa[11]. Neljännen dynastian aikana faaraota alettiin pitää auringonjumala Ran poikana[12]. Uuden valtakunnan aikana faaraosta tuli hiukan inhimillisempi. Akhenaten kuitenkin nosti itsensä ja perheensä jumaliksi jo elinaikanaan.

Vaikka faaraoita pidettiin lähes jumalina, heidänkin valtansa saattoi joutua kyseenalaiseksi. Jos faarao oli vielä liian nuori tai muuten kykenemätön hallitsemaan, saatettiin hänen avukseen nimittää sijaishallitsija. Keskushallinnon ollessa heikko, saattoivat muut hovin jäsenet tai ylimykset yrittää syöstä faaraon vallasta.

Faaraon jumalallinen syntyperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska faaraon katsottiin pitävän hallussaan jumalallista virkaa, täytyi kuninkaan syntyä varten olla erikseen myytti, joka vakuutti kuninkaan olevan jumalten lapsi. Yksi versio tästä myytistä on säilynyt kuningatar Hatšepsutin temppelin seinällä Deir el-Bahrissa.

Myytti alkaa kuvauksella, jossa Thot-jumala johdattaa Amon-jumalan, jumalten kuninkaan, kuningattaren luokse (tässä tapauksessa kuningatar Ahmose Nefertari). Seuraavassa kohtauksessa kuvataan Amonin ja Ahmose Nefertarin yhdyntää. Amon ja Ahmose Nefertari istuvat puettuina sängyllä, jota kannattelee kaksi jumalatarta. Jumala ja kuningatar istuvat jalat ristikkäin ja Amon pitää ankh-symbolia (elämä) kuningattaren nenän edessä.

Seuraavaksi Amon kertoo oinaspäiselle luojajumala Khnumille millainen lapsen tulee olla ja Khnum valmistaa lapsesta savimallin savenvalajan pyörällään. Tulevan hallitsijan hahmon vieressä oli toinen samanlainen hahmo, joka edusti hänen ka-henkeään. Heket-jumala on myös läsnä tässä luomistilaisuudessa.

Kuningattaren raskaus on lähes huomaamaton, kun Khnum ja Heket johdattavat hänet naarasleijonan makuusijalle synnyttämään. Kätilönä toimii tunnistamaton jumalatar ja kuningattaren takana seisoo Meskhent-jumalatar. Synnytyksen jälkeen tuleva hallitsija esitellään jumalille.

Hautamonumentit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan valtakunnan ensimmäisten kahden dynastian aikaiset faaraot rakennuttivat aluksi haudoikseen matalia, penkkiä muistuttavia mastaboja. Päällekkäin asetelluista mastaboista muodostuivat porraspyramidit.[13] Näistä ensimmäinen kivestä tehty ja siksi hyvin säilynyt oli kolmannen dynastian aikaisen faarao Djoserin porraspyramidi Sakkarassa. Neljännen dynastian faaraot rakennuttivat suuret Gizan pyramidit, joista suurin on alkujaan 146 metriä korkea Kheopsin pyramidi.[14] Tämän jälkeen pyramidien arvostus alkoi pienetä: ne alettiin rakentaa aikaisempaa pienemmiksi ja rakennusmateriaaleina käytettiin huonommin säilyviä materiaaleja.[15]

Uuden valtakunnan faaraot haudattiin Kuninkaiden laakson vaikeapääsyisiin ja pyramideja helpommin vartioitaviin kalliohautoihin. 21. dynastian aikaan kuninkaalliset muumiot kerättiin yhteen ja kätkettiin turvallisiin piilopaikkoihin. Näistä yksi oli vuonna 1898 löydetty Amenhotep II:n hauta, jossa oli yhteensä 16 kuninkaallista muumiota. Myös toinen samanlainen kätkö löydettiin 1800-luvulla.[16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. Suomennos Tuula Kojo. Schildst, 2002. ISBN 951-50-1259-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grönblom 2002, s. 559
  2. Egyptian pharaohs Livius.org. Viitattu 2.3.2013.
  3. a b c d e f Grönblom 2002, s. 270–272
  4. Grönblom 2002, s. 269
  5. Grönblom 2002, s. 270, 273–274
  6. Grönblom 2002, s. 274
  7. Grönblom 2002, s. 275
  8. Grönblom 2002, s. 272–273
  9. Grönblom 2002, s. 268
  10. Grönblom 2002, s. 267
  11. Grönblom 2002, s. 251
  12. Grönblom 2002, s. 257
  13. Grönblom 2002, s. 54
  14. Grönblom 2002, s. 48–49
  15. Grönblom 2002, s. 50
  16. Grönblom 2002, s. 111–113