Egyptin kielellä tarkoitetaan muinaisen Egyptin kieltä, jota kirjoitettiin etenkin hieroglyfein. Hieroglyfien lukemisen taito kuitenkin katosi, ja ne uhmasivat tulkintayrityksiä aina Napoleonin aikoihin saakka, jolloin ranskalainen Jean-François Champollion selvitti hieroglyfien salaisuuden[1] ja perusti nykyaikaisen egyptologian tieteenhaarana. Huolimatta erikoisesta kirjoitusjärjestelmästään egypti ei ole erityisen epätavallinen kieli: se kuuluu afroaasialaisiin kieliin ja muodostaa niiden keskuudessa oman alaryhmänsä.[1] Egyptin kieliopissa esiintyy monenlaisia yhtäläisyyksiä seemiläisiin kieliin, kuten VSO-sanajärjestys, heprean kaltainen status constructusgenetiivin sijasta ja kolmikonsonanttinen sanarunko (radikaalit, kuten arabiassa), josta johdetaan väliin lisättävillä vokaaleilla monenlaisia muotoja. Verbiä käytetään mielellään predikatiiviadjektiivin sijasta (ts. sanotaan "mies punoittaa" eikä "mies on punainen").
Tutkijat ovat kyenneet kiistattomasti selvittämään egyptin sanojen konsonanttirungon, mutta vokalisaatiossa on vielä paljon tutkimisen varaa, sillä egyptiläisessä kirjoitusjärjestelmässä vokaaleja ei merkitty.[1] Tavallisesti egyptiä vokalisoidaan yksinkertaistetun niin sanotun egyptologisen järjestelmän mukaan, joka helpottaa pelkistä konsonanteista muodostuvan tekstin ääneen lukua, mutta jolla on varsin vähän tekemistä sen kanssa, mitä egyptin vokaaleista nyttemmin tiedetään.
Egypti on sumerin jälkeen maailman vanhin kirjakieli.[1] Sen vanhin tunnettu vaihe, varhaisegypti, ajoittuu suunnilleen vuosiin 3000—2000 eaa.[1] Suurin osa tästä ajasta on niin sanotun vanhan valtakunnan aikaa (n. 2670—2160 eaa.). Varhaisegyptiksi laadittiin ennen kaikkea hautakirjoituksia, joiden tarkoitus oli selvittää vainajien elämänvaiheet ja ansiot jumalille. Varhaisegyptiläisen ajan lopulla vanha valtakunta hajosi alempiasteisten aatelisherrojen sotiessa keskenään ja faaraon menettäessä valtansa.
Klassisen egyptin eli keskiegyptin[1] aika alkaa noin vuoden 2000 eaa. paikkeilla. Klassinen egypti liittyy ennen kaikkea niin sanotun keskivaltakunnan aikaan (n. 2000–1600 eaa.). Klassisen egyptin ajalta on edellä mainitun kaltaisten hautaelämäkertojen lisäksi säilynyt muun muassa koulukirjan lailla käytettyjä eräänlaisia ensyklopedioita, joita isät laativat pojilleen opettaakseen näille sekä maailmaa koskevaa tietoa että hyviä tapoja. Tällaisista kirjoituksista saadaankin korvaamatonta tietoa muinaisen Egyptin arkielämästä ja maailmankuvasta. Klassisen egyptin aikakaudella kirjoitettiin myös eeppisiä tarinoita. Kuuluisin näistä oli kertomus lääkäri Sinuhen elämänvaiheista, josta Mika Waltari sai innoituksen omaan historialliseen romaaniinsa.
Keskivaltakunnan loppu tuli sitä mukaa kun niin sanotut hyksot (kreikkalainen väännös egyptin sanoista hekau hasut, joka tarkoittaa vieraita valloittajia) asettuivat asumaan Niilin suistoon ja alistivat egyptiläiset valtaansa. Hyksot olivat ilmeisesti seemiläistä kieltä puhuvia paimentolaisia Aasiasta. Hyksojen valta kesti 1500-luvulle eaa. Sen jälkeen syntyi Egyptin uusi valtakunta, joka erotukseksi edellisistä pyrki laajentumaan perinteisten rajojensa ulkopuolelle.
Hyksovallan ja Uuden valtakunnan aikana klassinen egypti säilyi vielä arvostettuna kirjakielenä[1], mutta ajan mittaan sen rinnalle astui uusegypti, aluksi pelkästään puhekielenä. Ajan mittaan sitä ryhdyttiin kuitenkin myös kirjoittamaan, varsinkin kun Egyptin uusi valtakuntakin ajan oloon rappeutui ja maa joutui milloin libyalaisten, milloin nubialaisten tai assyrialaisten ja lopulta persialaisvallan alle. Klassinen egypti hieroglyfeineen jäi pappien kieleksi. Onkin kuvaavaa, että sana hieroglyfi on kreikkaa ja tarkoittaa pappien kirjoitusmerkkiä, mutta kansankieltä alettiin kirjoittaa konsonantit merkitsevällä aakkoskirjoituksella, jota kutsutaan demoottisiksi (kansanomaisiksi) kirjaimiksi.[1] Demoottisten kirjainten rinnalla käytettiin yhä hieroglyfejä, mutta ne olivat jo saavuttaneet myöhäisvaiheensa eli muuttuneet hieraattisiksi kirjaimiksi, joiden kuvakirjoitusluonne ei ollut enää kovin selvä. Tässä vaiheessa hieroglyfejä oli kirjoitettu jo kaksi vuosituhatta, joten niillä oli ollut yllin kyllin aikaa kehittyä alkuperäisistä kuva-arvoituksista yhä selvemmin foneettisluontoisiksi merkeiksi.
Vieraille valloittajillekin Egypti oli tarunomainen valtakunta ja kulttuurin kehto, eivätkä he pyrkineet sortamaan maan omaa kieltä ja kulttuuria. Niinpä klassista egyptiä kirjoitettiin vielä sortovallan alaisenakin, vaikka demoottisesti kirjoitettu uusegypti alkoi ilmaantua esimerkiksi virallisiin papereihin, kuten kauppakirjoihin.
Vuonna 332 eaa.Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin. Aleksanterin valtakunta jakaantui pian hänen kuoltuaan useisiin kuningaskuntiin, mutta hänen valloituksensa loivat ylikansallisen sekakulttuurin, jonka kirjallinen ilmentäjä oli klassisesta kreikasta yksinkertaistunut katukreikka, niin sanottu koinee. Tämä hellenismiksi kutsuttu kulttuuri syrjäytti Egyptin vanhat jumalat ja papiston ja toi sen tilalle oman synkretistisen uskontoelämänsä, oman aikansa new age'in. Tällöin myös hieroglyfit ja klassinen egypti jäivät käytöstä, ja hellenistit alkoivat tulkita hieroglyfikirjoituksia uudestaan omien aatteidensa mukaan virheellisesti.
Vielä 400-luvulla syrjäisissä temppeleissä oli vielä pappeja, jotka harjoittivat vanhaa uskontoa ja opettivat vanhaa kirjoitusta, kunnes viimeinenkin kuoli vanhuuttaan. Viimeinen hieroglyfiteksti kirjoitettiin luultavasti Filain saaren Isiksen temppelissä joskus 400-luvun lopulla. Pian tämän jälkeen kukaan ei enää osannut lukea eikä kirjoittaa hieroglyfejä, ja yli tuhannen vuoden ajan niiden merkityksestä oli vain spekulaatioita, usein taikauskoisiakin. Vasta sen jälkeen, kun Rosettan kivi oli löytynyt, onnistui Jean-François Champollion sen avulla vuonna 1822 tulkitsemaan hieroglyfejä.
200-luvulla jaa. Egypti siirtyi kokonaan kristinuskoon ja omaksui kreikkalaiset aakkoset egyptin kielen kirjaimiksi. Tosin jo aiemmin egyptinkielisiä rukouksia ja manauksia oli translitteroitu kreikkalaisin kirjaimin lähinnä sellaisten hellenististen ryhmien tarpeisiin, jotka pyrkivät synkretismin hengessä kutsumaan apua myös egyptiläisiltä jumalilta, mutta osasivat vain kreikkaa. Kristillistynyttä, kreikkalaisin kirjaimin kirjoitettua egyptiä kutsutaan koptin kieleksi. Se on edelleen käytössä Egyptin koptilaisen kirkon kielenä, mutta sen jälkeen, kun arabit 600-luvulla valloittivat Egyptin, arabian kieli alkoi vähitellen syrjäyttää sen puhekielenä, lopullisesti kuitenkin vasta 1600-luvulla.[1]
Muinaisegyptin kielessä verbejä käytettiin huomattavasti harvemmin kuin monissa nykykielissä. Lause saattoi esimerkiksi muodostua pelkästään substantiivista ja adjektiivista, kuten "nainen kaunis", mutta sen merkitys oli kuitenkin "nainen on kaunis". Tästä syystä muinaisegyptin kielisiä lauseita on usein vaikea hahmottaa.
Vaikka niitä ei aina käytettykään, oli muinaisegyptin kielessä myös verbejä. Verbit ovat hyvin monimutkaisia ja niillä on useita eri muotoja. Verbit ovat yksi vaikeimmista muinaisegyptin kielen kieliopin osa-alueista.
Genetiivi muodostettiin liittämällä esinettä tai asiaa kuvaavan sanan jälkeen omistajaa ilmaiseva sana. Näin esimerkiksi ilmaus "sotilaan kilpi" olisi kirjoitettu muotoon "kilpi sotilas".
Poikkeuksena tästä säännöstä olivat faaraoiden, jumalten tai jonkin näihin liittyvän omistamat asiat. Tällöin omistaja sijoitettiin tekstissä ennen omistettavaa asiaa. Tätä tapaa kutsutaan usein kunnioitusta osoittavaksi transpositioksi.
Pronomineja ilmaisevat sanat kirjoitettiin muinaisegyptin kielessä usein liitettynä kantasanan perään (suffikseina), translitteroidussa tekstissä suffiksipronomineina. Pronominit noudattivat aina pääsanan sukua. Esimerkiksi kolmannen persoonan maskuliini suffiksipronomini on
Alla esimerkki suffiksipronominien käytöstä kun pääsanana on "talo"
Muinaisegyptin kielessä ei ollut konjunktioita vastaavia sanoja (tai niitä ei kirjoitettu). Lauseita muodostettaessa nominit laitettiin yksinkertaisesti peräkkäin. Esimerkiksi "aurinko ja kuu" olisi näin kirjoitettu muotoon "aurinko kuu".
Koska muinaisegyptin kieli on kuollut kieli, ei voida varmuudella sanoa, kuinka sitä tulisi ääntää. Hieman viittausta saadaan kuitenkin siitä periytyneestä koptin kielestä. Koska kirjoitusasussa vokaalit ovat kovin harvinaisia, lisätään sanoihin yleensä vokaaleja ääntämisen helpottamiseksi. Yleisin käytetty vokaali on e, mutta myös muita vokaaleja käytetään, jotta sanat eivät kuulostaisi yksitoikkoiselta. Esimerkiksi sana mnmn voidaan ääntää muotoon menmen.
Hieroglyfikirjoituksessa lukusanat toimivat hyvin yksinkertaisesti. Yhtä, kymmentä, sataa, tuhatta, kymmentä tuhatta ja sataa tuhatta varten on oma hieroglyfinsä. Jos haluttiin ilmaista esimerkiksi "20", kirjoitettiin kaksi kymmentä vastaavaa hieroglyfiä. Esimerkiksi luku 3214 kirjoitettaisiin hieroglyfeillä muotoon
Myös numerot voitiin lukea oikealta vasemmalle, jolloin ne sijoiteltiin päinvastaiseen järjestykseen. Lukusanojen suunta on kuitenkin helppo päätellä, sillä suurimpia numeroita vastaavat hieroglyfimerkit ovat aina ensimmäisenä.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Egyptin kieli Wikimedia Commonsissa