Isis
| Isis | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Isis |
|||||||
| Hieroglyfein | |||||||
tai
|
|||||||
| Muita nimiä | |||||||
|
|
|||||||
| Kulttikeskus | |||||||
|
|
|||||||
| Roolit | |||||||
|
|
|||||||
Isis on muinaisegyptiläinen jumalatar, jota palvottiin muinaisen Egyptin uskonnossa ja myöhemmin läpi koko Rooman valtakunnan ja suuren kreikkalais-roomalaisen maailman. Isiksen palvonta väistyi kristinuskon tieltä vasta vuonna 529 kun viimeinen hänelle pyhitetty temppeli suljettiin.
Isis kuvattiin Egyptissä yleensä epäitsekkäänä ja anteliaana äitinä, vaimona ja suojelijana, joka asettaa toisten edut ja hyvinvoinnin omansa edelle. Isis nousi Egyptissä hyvin tärkeäksi jumaluudeksi, niin että lopulta kaikkia muita jumalia pidettiin vain Isiksen ilmentyminä.
Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Isis (Ἶσις, Îsis) on kreikkalainen muoto vanhasta egyptinkielisestä sanasta Eset, joka tarkoittaa valtaistuinta. Isisillä oli useita rooleja, ja hänet tunnettiinkin niiden mukaan useilla eri nimillä, kuten Weret-Kekau, ’Suuri maagikko’, Mut-Netjer, ’Jumalten äiti’, Sati (Niilin tulvan tuojan roolissa) tai Ankhet (elämän luojana ja ylläpitäjänä).[1]
Symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isisin symbolit ovat häntä piilossa suojellut skorpioni, haukkahahmo, jota hän käytti palauttaessaan aviomiehensä eloon, tyhjä valtaistuin ja sistrum.[1]
Ominaisuudet ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isis kuvataan yleensä epäitsekkäänä ja anteliaana äitinä, vaimona ja suojelijana, joka asettaa toisten edut ja hyvinvoinnin omansa edelle.[1] Hän oli myös kaikkien egyptiläisten yhteinen jumala, sillä hänet kuvattiin kertomuksissa monissa erilaisissa naisen rooleissa. Hän oli muun muassa koditon, vanha, kadonnutta miestään tai lastaan sureva ja etsivä tai perheensä puolesta taisteleva.[1] Äitinä Isis puolestaan oli kaikkien naisten roolimalli. Hän täytti perinteisen vaimon ja äidin ihanteen: hän oli normaalisti tyytyväisenä taka-alalla, mutta tarvittaessa hän nousi esiin ja käytti älyään suojellakseen miestänsä ja poikaansa. Häntä voikin luonnehtia myös suojelijajumalattareksi.[2] Isis opetti miehensä Osiriksen kanssa ihmisille maatalouden ja lääkinnän salaisuudet ja perusti avioliittoinstituution.[1] Surijana Isis puolestaan oli kuolleisiin liittyneiden riittien tärkein jumaluus.[2]
Isisin tärkein ilmentymä oli suuri maagikko, jolla oli suuremmat voimat kuin kaikilla muilla jumalilla. Monissa kertomuksissa Isisin maagiset voimat esitettiin paljon suurempina kuin Osiriksen tai Ran voimat. Isis suojeli Neftysin, Neithin ja Serketin kanssa kuolleita, ja häntä manattiin usein sairaiden puolesta. Hän pystyikin parantamaan sairaat ja herättämään kuolleet. Isisin voimat ja luonne kehittyivät monimuotoisimmiksi, kun häntä alettiin yhdistää muihin jumalattariin, kuten Bastetiin, Nutiin ja Hathoriin. Isis tunnettiin myös ”Ran silmänä”, ja hänet rinnastettiin Koiratähteen eli Siriukseen.[2]
Isiksessä henkilöityi egyptiläisille tärkeä käsite maat, joka tarkoittaa tasapainon harmoniaa. Kosmista tasapainoa kuvaavat toistuvasti kuvat, joissa Isis ja hänen sisarensa Neftys ovat toisiaan tasapainottavan vastakohtaisia. Isis on esimerkiksi vaalea ja Neftys tumma tai Isis aineellinen ja Neftys aineeton. Neftys yhdistettiin myös kuolemaan, kun Isis yhdistettiin elämään.[1]
Taiteessa Isis kuvattiin useimmin kotelomekkoa käyttäneenä kauniina naisena, jonka pään yllä olivat lehmänsarvet ja joko valtaistuinta tai aurinkokehrää kuvaavaa hieroglyfimerkki.[2] Kuva Isiksestä imettämässä Horus-lasta saattoi vaikuttaa ajanlaskun alun varhaiskristillisiin taiteilijoihin, kun nämä kuvasivat Neitsyt Mariaa ja Jeesus-vauvaa.[2]
Temppelit ja palvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isiksen temppeleissä pidettiin hänen patsastaan, jota papit ja papittaret varjelivat hartaasti. Isiksen palvonnasta ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan. Vain ylipapilla tai -papittarella oli oikeus päästä temppelin pyhimpään osaan, missä jumalattaren patsasta säilytettiin. Tavallinen kansa kuitenkin vieraili temppeleissä jättämässä lahjoja ja esittämässä pyyntöjä. Hänen kultistaan tuli mysteeriuskonto, joka lupasi elämän ja kuoleman salaisuudet siihen vihkiytyneille.[1]
Isis-myytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isiksen myytin eli Osiris-myytin kehittivät Heliopoliin papit, jotka olivat aurinkojumala Ran seuraajia. Myytin mukaan Isisin vanhemmat olivat maajumala Geb ja taivaanjumala Nut sekä hänen sisaruksiaan olivat Osiris, Seth ja Neftys. Egyptin kuningas Osiris oli myös Isisin puoliso, ja Isisiä itseänsä pidettiin hyvänä ja puolisoaan tukevana kuningattarena.[2]
Veljeänsä kadehtinut Seth alkoi myytin mukaan suunnitella veljensä Osiriksen tappamista. Seth onnistuikin vangitsemaan Osiriksen lyijyllä päällystettyyn koristeltuun puuarkkuun, jonka hän heitti Niiliin. Seth nousi veljensä korvaajana Egyptin kuninkaaksi.[2]
Isis alkoi etsiä miestään ja löysi tämän Bybloksesta edelleen arkkuun vangittuna. Hän toi Osiriksen takaisin Egyptiin. Seth kuitenkin löysi arkun, hakkasi raivostuttuaan veljensä kappaleiksi ja levitteli osat ympäriinsä. Linnuksi muuttunut Neftys auttoi sisartaan Isistä palasten etsimisessä. He löysivät penistä lukuun ottamatta kaikki osat, ja Isis pystyi kokoamaan löydetyt palaset takaisin yhteen muumioksi. Osiriksesta tuli hahmo, joka ei ollut elävä eikä kuollut. Yhdeksän kuukautta myöhemmin Isis synnytti Osiriksen pojan Horuksen. Osiris joutui sen jälkeen vetäytymään alamaailmaan, missä hänestä tuli kuolleiden kuningas.[2]
Isis piiloutui Horuksen kanssa Niilin jokisuiston soille. Horus kasvoi äitinsä suojeluksessa, kunnes voisi täysikasvuisena kostaa isänsä puolesta ja nousta kuninkaaksi. Horuksen ja Sethin välisessä ratkaisevassa taistelussa Isis kuitenkin häilyi veljensä ja poikansa välillä. Hän riitautui siksi Horuksen kanssa, joka yhden version mukaan mestasi tämän. He tekivät sen jälkeen kuitenkin sovinnon, ja Horus sai Egyptin kruunun itselleen.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isis oli aluksi epämääräinen jumalatar, jolle ei ollut vielä pyhitetty temppeleitä. Isiksestä ei ole säilynyt mainintoja ennen viidettä dynastiaa 2465–2325 eaa. Hänet mainitaan jo useasti pyramiditeksteissä vuosilta 2350–2100 eaa., joissa hän tarjoutuu avustamaan kuollutta kuningasta. Myöhemmin kun kuolemanjälkeisen elämän käsite levisi muihinkin yhteiskuntaluokkiin, Isiksestä tuli kaikkien kuolleiden egyptiläisten avustaja.[2]
Isiksen kultti syntyi Niilin suistossa ja levisi sieltä koko Egyptiin.[1] Egyptin dynastisen ajan kuluessa Isiksen merkitys kasvoi, kunnes hänestä oli tullut yksi Egyptin tärkeimmistä jumaluuksista.[2] Lopulta kaikkia muita jumalia pidettiin Egyptissä vain Isiksen ilmentyminä, ja Isis oli ainoa jumaluus, jota jokainen egyptiläinen palvoi. Osiris, Isis ja Horus, niin sanottu Abydosin kolminaisuus, korvasivat Amonin, Mutin ja Khonsun, jotka olivat aiemmin olleet Egyptin suosituin jumalkolminaisuus.[1]
Ensimmäinen Isikselle pyhitetty suuri temppeli rakennettiin kuningas Nektanebo II:n aikana 360–343 eaa. Behbeit el-Hagariin Niilin suiston keskiosaan. Muita tärkeitä temppeleitä, kuten Filain saaritemppeli, rakennettiin kreikkalais-roomalaisena aikana Isiksen noustua Egyptin jumalattarista ensimmäiseksi. Aleksandriassa Isiksestä tuli merenkävijöiden suojelijajumala, ja hänelle pyhitettiin siellä useita temppeleitä.[2] Isiksestä tuli merimiesten ja kauppiaiden suojelija, jota esittäviä talismaaneja nämä pitivät ja jota he manasivat esiin vaikeina hetkinä.[1]
Valloittaja Aleksanteri Suuren joukot yhdistivät Isiksen vuonna 331 eaa. suosittuun kreikkalaiseen jumalatar Demeteriin. Sitä kautta Isiksestä tuli helposti lähestyttävä myös kreikkalaisille, jotka kehittivät hänelle omat rituaalinsa. Roomassa Isis tunnettiin Taivaan kuningattarena, ja hänet yhdistettiin Ceresiin ja myöhemmin Venukseen. Augustus esti Isikselle pyhitetyn temppelin rakentamisen Roomaan, sillä hän piti Isiksen palvontaa vaarallisena ja Roomaa heikentävänä egyptiläisenä tapana. Isiksen palvonnasta tuli Roomassa kuitenkin hyvin suosittua Augustuksen jälkeen. Keisari Caligula perusti hänen kunniakseen Isis-juhlan, Vespasianus ja Domitianus rakennuttivat Isikselle temppelit, ja Hadrianus koristeli huvilansa Isiksen tarinoiden kuvituksilla. Isiksen temppeleitä oli myös esimerkiksi Pompejissa ja Britannian Londiniumissa (Lontoossa).[1] Isiksen kultti oli levinnyt lopulta koko Rooman valtakunnan alueelle, ja häntä palvottiin Britanniasta Afganistaniin.[2]
Kreikkalaiset ja roomalaiset palvoivat Isisiä ylimpänä jumalana, joka oli luonut maailman. Isiksen kultti oli Roomassa kristinuskon tärkein kilpailija, kunnes kristinusko kukisti pakanauskonnot vuosien 300–600 aikana ja Isiksen palvonta kiellettiin. Viimeiseksi suljettiin Filain temppeli vuonna 529. Se oli viimeinen muinaisen maailman pakanatemppeli, ja sen sulkemisen myötä Isiksen palvonta loppui ja Osiriksen, Isiksen ja Horuksen kolminaisuuden korvasi Isän, Pojan ja Pyhän hengen kolminaisuus.[1] Jotkut uuspakanat palvovat Isistä edelleen.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isiksen temppeli Rooman sydämessä. Keisari Caligulan rakennuttama pyhäkkö löydetty Palatinukselta, Helsingin Sanomat, 06.11.1938, nro 300, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isis Wikimedia Commonsissa
